Mehiläishaukka

Lintua on usein vaikea erottaa hiirihaukasta, sillä ne ovat samankokoisia, mutta mehiläishaukan kaula on pitempi ja kapeampi, pää työntyy käkimäisesti eteen, pyrstö on pitempi ja sen kulmat ovat pyöristyneet. Se kaartelee siivet vaakatasossa, liidossa heikosti kuperina, siiventaipeet eteentyönnettyinä. Siipien takareuna on suorempi, ja siivet ovat laattamaisemmat kuin hiirihaukalla. Koiras on päältä himmeänharmaa, naaras on harmaanruskea. Käsisulat ovat osittain läpikuultavat, ja vatsan väri on hyvin vaihteleva miltei tummanruskeasta lähes valkoiseen. Pyrstön juovitus on lajityypillinen: kärjessä on yksi leveä juova ja tyvellä kaksi kapeaa. Alapuolella on isoja poikittaislaikkuja, jotka ulottuvat siiville ja muodostavat pitkittäisjuovia. Koirailla on harmaampi pää kuin naarailla. Nuoret ovat väreiltään vaihtelevia, tavallisesti tummanruskeita ja siipien sekä pyrstön tasaisemman juovituksen vuoksi hyvin hiirihaukkamaisia. Siluetin lisäksi tuntomerkkejä ovat tummemmat kyynärsulat, loistavan keltainen vahanahka ja vaaleapäisillä yksilöillä tumma naamari. Aikuisen silmä on keltainen, nuorella taasen tumma.

Vanhin suomalainen rengastettu mehiläishaukka on ollut 15 vuotta 10 kuukautta 17 päivää vanha. Euroopan vanhin oli saksalainen 29-vuotias haukka.