Saharan eteläpuolinen Afrikka
1636 lajit
Saharan eteläpuolinen Afrikka eli Musta-Afrikka on se osa Afrikkaa, joka sijaitsee Saharan autiomaasta etelään. Saharan eteläpuolinen Afrikka eroaa merkittävästi kulttuurillisesti Saharan siitä erottamasta Pohjois-Afrikasta. Viimeisen jääkauden loppumisesta lähtien alueita on Niilin laaksoa lukuun ottamatta erottanut Saharan autiomaa. Saharan eteläpuoliseen Afrikkaan voidaan laskea eri määritelmien mukaan yli 40 valtiota.
Alueen väkiluku on eri määritelmien mukaan 622–840 miljoonaa, ja se kaksinkertaistuu 25 vuodessa. Syntyvyys on keskimäärin 6,1 lasta naista kohden, ja lapsikuolleisuus on korkea.
Saharan eteläpuolinen Afrikka on ihmislajin alkukoti, ja sieltä, Etiopiasta, on löydetty ihmisen varhaisimmat fossiilit.
1800-luvulla Saharan eteläpuolinen Afrikka oli eurooppalaisille ja länsimaille ”pimeää Afrikkaa”, jota ei ollut tutkittu tai kartoitettu. Eurooppalaiset valloittivat suurimman osan mantereesta 1800-luvun kuluessa ensimmäiseen maailmansotaan päättyneellä valloituskaudella siirtomaikseen.
Saharan eteläpuolisessa Afrikassa on laajat luonnonvarat; toisaalta muita kuin mineraaleja on vaikea viedä maailmanmarkkinoille.
Saharan eteläpuolinen Afrikka eli Musta-Afrikka on se osa Afrikkaa, joka sijaitsee Saharan autiomaasta etelään. Saharan eteläpuolinen Afrikka eroaa merkittävästi kulttuurillisesti Saharan siitä erottamasta Pohjois-Afrikasta. Viimeisen jääkauden loppumisesta lähtien alueita on Niilin laaksoa lukuun ottamatta erottanut Saharan autiomaa. Saharan eteläpuoliseen Afrikkaan voidaan laskea eri määritelmien mukaan yli 40 valtiota.
Alueen väkiluku on eri määritelmien mukaan 622–840 miljoonaa, ja se kaksinkertaistuu 25 vuodessa. Syntyvyys on keskimäärin 6,1 lasta naista kohden, ja lapsikuolleisuus on korkea.
Saharan eteläpuolinen Afrikka on ihmislajin alkukoti, ja sieltä, Etiopiasta, on löydetty ihmisen varhaisimmat fossiilit.
1800-luvulla Saharan eteläpuolinen Afrikka oli eurooppalaisille ja länsimaille ”pimeää Afrikkaa”, jota ei ollut tutkittu tai kartoitettu. Eurooppalaiset valloittivat suurimman osan mantereesta 1800-luvun kuluessa ensimmäiseen maailmansotaan päättyneellä valloituskaudella siirtomaikseen.
Saharan eteläpuolisessa Afrikassa on laajat luonnonvarat; toisaalta muita kuin mineraaleja on vaikea viedä maailmanmarkkinoille.
