Bambukarhu, Panda, Pandakarhu, Jättiläispanda
Isopanda (Ailuropoda melanoleuca), jota kutsutaan myös nimillä bambukarhu, panda, pandakarhu ja jättiläispanda, on Kiinassa elävä nisäkäslaji. Se luokitellaan yleensä karhujen heimoon ja oli aiemmin erittäin uhanalainen laji. Vuonna 2016 isopandan uhanalaisuusluokka muutettiin vaarantuneeksi (Vu, Vulnerable). Isopanda on uhanalaisten eläinten suojelua ajavan Maailman luonnonsäätiön eli WWF:n tunnus.
Isopanda on neljällä jalalla seistessään 0,6–0,9 metriä korkea ja 1,2–1,8 metriä pitkä. Koiraat ovat yleensä naaraita suurempia ja painavat noin 110 kiloa. Naaraat saavuttavat harvoin 100 kilon rajaa. Isopandan turkki on mustavalkoinen. Sen korvat, silmien ympärystät, kuono, raajat ja hartiat ovat mustat ja muu vartalo valkoinen. Turkki on tiheä, mikä auttaa karhuja pysymään lämpiminä viileissä metsissä. Isopandoilla on suuret poskihampaat ja vahvat leukalihakset, jotka auttavat kovan bambun syömisessä. Panda eroaa muista karhuista siten, että sen kuono on paljon lyhyempi kuin karhun, sen jalkapohjat ovat karvaiset ja se on vain puoliksi kanta-astuja. Pandalla on erikoinen käsi, jossa on peukalo ja viisi sormea. Peukalo on itse asiassa erikoistunut ranneluu.
Pandat elävät luonnossa noin 20-vuotiaiksi ja vankeudessa 25-vuotiaiksi. Hongkongin Ocean Park -puistoon sijoitettu, vuonna 1978 vapaana syntynyt Jia Jia kuoli 38-vuotiaana vuonna 2016.
Isopandoja elää nykyään vain Kiinan keskiosissa kuudessa syrjäisessä vuoristossa Gansun, Shanxin ja Sichuanin maakunnissa. Noin 75 prosenttia isopandoista elää Sichuanin alueella. Niiden asuinalue on pienentynyt huomattavasti, ja aikaisemmin lajia tavattiin suurimmassa osassa eteläistä ja itäistä Kiinaa asti. Fossiiliaineiston perusteella isopandoja eli jopa Myanmarin ja Vietnamin pohjoisosissa ja pohjoisessa Pekingin lähellä.
Isopandoja elää 1 500–3 000 metrin korkeudella olevissa lehti- ja havumetsissä, joissa on tiheä bambua kasvava alikasvos. Isopandojen asuinmetsät ovat usein sateisia ja sumuisia ympäri vuoden.
Villit isopandat käyttävät suurimman osan päivästä lepäämiseen, ruokailuun ja ruoan etsimiseen. Toisin kuin muut lauhkean vyöhykkeen karhut, isopandat eivät nuku talviunta. Ne kuitenkin laskeutuvat yleensä talvella alemmaksi ja voivat hakeutua tilapäisiin suojiin, kuten onttoihin puihin, kivien halkeamiin ja luoliin. Isopandojen luultiin pitkään elävän yksinään ja hakeutuvan yhteen vain lisääntymiskaudella. Ne kuitenkin jakavat osittain reviirinsä ja saattavat tavata toisiaan myös lisääntymiskauden ulkopuolella.
Isopandojen ruokavalio koostuu lähinnä bambuista. Ne käyttävät ravinnokseen yli 60 bambulajia, vaikka erityisesti 35 lajia ovat pääravintoa. Isopandat syövät lisäksi myös muita heinäkasveja ja silloin tällöin myös pieniä jyrsijöitä ja myskihirvien vasoja. Isopandojen metsästäjät käyttivät aikanaan eläinten jalkaluita isopandojen syötteinä. Bambujen pureskeluun kehittyneet voimakkaat leukalihakset takaavat isopandalle yhden voimakkaimmista puruvoimista petoeläinten keskuudessa, ja ne pystyvät halkaisemaan luita. Isopandojen on myös lukuisten kertomusten mukaan sanottu syövän lampaita ja vuohia ja murtautuvan näiden aitauksiin. Eläintarhoissa isopandat syövät bambun ohella sokeriruokoja, riisivelliä, erityisiä runsaasti kuitua sisältäviä keksejä, porkkanoita, omenoita ja perunoita. Yleensä panda istuu syödessään ja pitää ravintoaan toisessa etukäpälässään. Sen poskihampaat ovat erikoistuneet leikkaamaan ja murskaamaan ravintoa ja se pystyy syömään jopa neljän senttimetrin paksuisia varsia.
Arvellaan, että isopanda olisi menettänyt umamia aistivan reseptorinsa geneettisesti nelisen miljoonaa vuotta sitten, mutta ei ole varmuutta, tapahtuiko geenimuutos ennen vai jälkeen vegetarismin alkua.
Isopandat saavuttavat sukukypsyyden 4–8 vuoden iässä. Naaraat ovuloivat vain kerran vuodessa, keväällä, ja hedelmöitys voi tapahtua vain muutaman päivän aikana ovulaation aikaan. Raskausaika kestää 95–160 päivää, ja naaras saattaa synnyttää joskus kaksi poikasta, mutta yleensä vain toinen niistä jää henkiin. Pennut saattavat seurata emoansa jopa kolmivuotiaiksi saakka, ja naaras pystyy parhaimmillaankin synnyttämään vain joka toinen vuosi. Naaraat saavatkin yleensä elinaikanaan 5–8 jälkeläistä.
Pandan pentu painaa syntyessään vain noin 140 grammaa ja on lähes karvaton ja sokea. Pentu painaa vain yhdeksässadasosan emonsa painosta, ja se onkin istukkanisäkkäiden pennuista pienin suhteessa emon painoon. Pennut avaavat silmänsä 6–8 viikon iässä ja ovat liikuntakykyisiä vasta kolmikuukautisina.
