Kiina
3908 lajit
Kiinan kansantasavalta, josta yleensä käytetään nimitystä Kiina, on maa Itä-Aasiassa.
Ympäristö- ja energiapolitiikka
Kiinan ympäristöhaasteet ovat valtavat. Kiinan ympäristöviranomaisten mukaan 1/4 kiinalaisista juo saastunutta vettä, 1/3 väestöstä hengittää vakavasti saastunutta ilmaa ja 70 % syöpätapauksista johtuu ympäristösaasteista. Kiinan ilmastokaasupäästöt ovat maailman suurimpia. 300 kaupungissa on vakava vesipula, joista 70 % on vakavasti saastuneita. Kiinalaisista eläinlajeista 385 on vaarassa kuolla sukupuuttoon. Kiina on nykyään maailman suurin hiilidioksidipäästöjen lähde absoluuttisesti mitattuna. (suhteessa väkilukuun sijalla 55.)
Kiina julkaisi ensimmäisenä kehitysmaana kansallisen ilmastosuunnitelman 4. kesäkuuta 2007. Talouskehityssuunnitelma 2006–2010 sisältää energiansäästö- ja ympäristötavoitteita, kuten energiankulutuksen 20 % lasku BKT:hen verrattuna 2010 mennessä.
Greenpeacen Kiinan energiavastaavan Ailun Yangin mukaan Kiinalla on ratkaiseva rooli maailman ilmastonmuutoksen hillitsemisessä. Kiinan energiankulutus ja päästöt vaikuttavat merkittävästi koko maailman energiavaroihin ja ilmastovaikutuksiin. Kiina on ratifioinut Kioton sopimuksen, mutta kehitysmaana sopimus ei velvoita Kiinaa vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä ennen vuotta 2012. Kiina on 2010-luvulla noussut maailman suurimmaksi autoteollisuusmaaksi. Muutos näkyy myös maan autoistumisasteen voimakkaana kasvuna. Vuoden 2015 lopussa Kiinassa oli noin 125 autoa 1 000 asukasta kohden; vuonna 2000 autokanta oli vain kymmenesosa tästä. Tämä kasvattaa liikenteen päästöjä muun muassa kasvihuonekaasujen, pienhiukkasten ja liikennemelun runsastumisena.
Worldwatch instituutin mukaan 80 % Kiinan energiasta oli hiiltä vuonna 2007. Vuonna 2005 Kiinan energiasta oli 70 % hiilivoimaa ja 2 % ydinvoimaa. Hiilen käyttöä edistää sen alhainen hinta. Hiiltä hankitaan halvan työvoiman avulla turvattomista kaivoksista ja päästöistä piittaamatta. Greenpeacen Yangin mukaan hinta nousisi 30 %, jos ympäristö- ja terveysvaikutukset otettaisiin huomioon.
Kiinan tuulivoimamarkkinat kasvavat nopeiten maailmassa. Kiinan hallituksen tuulivoimatavoite 5 GW tuulivoimaa 2010 saavutettiin paljon ennen tavoiteaikaa. Vastaavasti hallituksen tavoite 30 GW vuonna 2020 ennustetaan saavutettavan ennen määräaikaa. Alan teollisuus uskoo, että siihen mennessä voidaan saavuttaa 170 GW. Myös aurinkolämmityksen, aurinkosähkön, vesivoiman ja biopolttoaineiden käytön lisäämistä suunnitellaan.
Hiilen hinnannousu ja sähkön kasvava kysyntä on tehnyt ydinvoimasta tärkeän. Kiina aikoo ohittaa Ranskan maailman suurimpana ydinvoimamaana.
Maantiede, ilmasto ja luonto
Kiina on pinta-alaltaan Venäjän ja Kanadan jälkeen maailman kolmanneksi suurin valtio. Kiinalla on 14 rajanaapuria: Afganistan (yhteistä rajaa vain 76 km), Bhutan, Intia, Kazakstan, Kirgisia, Laos, Mongolia, Myanmar, Nepal, Pakistan, Pohjois-Korea, Tadžikistan, Venäjä ja Vietnam. Sillä on myös meriraja Japanin ja Etelä-Korean kanssa.
Kiinan maastomuodot laskevat kolmena portaana Himalajalta merenpinnalle. Ylimpänä on maan lounaisosassa sijaitseva Tiibetin ylänkö, joka keskikorkeudeltaan on noin 4 000 metriä merenpinnan yläpuolella. Sitä ympäröivät korkeat Himalajan ja Kunlunin vuoristot, ja Himalajalla Kiinan ja Nepalin rajalla sijaitsee 8 850 metrin korkuinen, maailman korkein vuori Mount Everest.
Tiibetin ylängön pohjois- ja itäpuolella alkaa Kiinan toinen topografinen vyöhyke, joka kohoaa useimmiten 900–1 800 metrin korkeuteen. Tiibetin pohjoispuolella on Kiinan kuiva luoteisosa, jossa sijaitsevat vuorten reunustamat painaumat, Tarimin allas ja Džungaria. Tarimin keskiosissa on Taklimakanin aavikko. Painaumia reunustavat Kunlunin, Pamirin, Tienšanin ja Altain vuoristot. Kiinan keskiosissa on pohjoisesta etelään päin mentäessä kolme laajaa tasankoa, kuiva Mongolian ylänkö, lössistä muodostunut Lössiylänkö ja karstimuodostelmista tunnettu Yunnanin–Guizhoun ylänkö.
Kiinan kolmas topografinen alue käsittää maan suurimmat tasangot. Siellä on laajoja alankoja, jotka ovat hyvien kulkuyhteyksien varassa ja joissa on Kiinan suurimmat asutuskeskukset. Suurimmat tasangot ovat Mantšurian tasanko, Pohjois-Kiinan tasanko ja Jangtsejoen keski- ja alajuoksun tasanko. Mantšurian tasanko on Kiinan koillisosissa sijaitseva kumpuileva tasanko. Pohjois-Kiinan tasanko puolestaan on tasainen, pääosin Keltaisenjoen ja Huaijoen sedimenteistä muodostunut alanko. Jangtsejoen tasangolla puolestaan on laaja järvien ja kanavien verkosto, ja siihen kuuluu myös suistoalue.
Kiinassa on yli 50 000 jokea, joiden valuma-alue on yli sata neliökilometriä. Pinnanmuotojen takia monet Kiinan joista virtaavat lännestä itään, ja esimerkiksi kolme merkittävintä Kiinan halki virtaavaa jokea saavat alkunsa Tiibetin ylängöltä. Suurin joista on 6 300 kilometrin pituinen Jangtse. Merkittäviä Tiibetistä virtaavia jokia ovat myös muun muassa Keltainenjoki ja Xi Jiang. Pohjois-Kiinan suurimmat joet ovat Venäjän rajajoki Amur ja sen sivujoki Sungari. Järviä on eniten Jangtsen tasangolla ja Tiibetin ylängöllä, jossa on Kiinan suurin järvi Qinghaijärvi.
Ilmasto
Ilmasto Kiinassa vaihtelee subarktisesta pohjoisesta trooppiseen etelään ja vuoristoista aavikoihin.
Aasian monsuunit korostavat vuodenaikojen eroja. Talvella vallitsevat pohjoisenpuoleiset tuulet, jotka tuovat kylmää ilmaa Siperiasta maan pohjoisosiin.
Lämpötilaerot maan osien välillä ovat silloin suurimmillaan, pohjoisimman maakunnan Heilongjiangin keskilämpötila on talvikuukausina pakkasen puolella ja ajoittain jopa −30 astetta, kun maan eteläosissa pakkanen on harvinaista, ja lounaassa sitä on harvakseltaan vain vuoristoissa.. Kesämonsuuniin liittyy etelävirtaus, kuuma kausi ja sateet huhtikuusta syyskuuhun.
Kasvillisuus ja eläimistö
Kiinan kaksi suurta metsäaluetta ovat Mantsuria pohjoisessa ja Lounais-Kiinan subtrooppiset metsät. Pohjoisessa kasvavat koreansembra ja lehtikuuset, sekä koivut, saarnet, poppelit, vaahterat ja lehmukset. Etelän lajeja ovat kiinankuusi, Pinus yunnanensis, tiikki, santeli, kamferi sekä neidonhiuspuu.
Pandojen ruokakasvia bambua kasvaa metsinä lännempänä kuten Sichuanin maakunnassa. Etelän metsäalue jatkuu Vietnamin puolelle, ja se on määritelty erityiseksi luontotyypikseen. Koska alue on tiheään asuttua, luonnontilaisia metsiä on jäljellä erittäin vähän. Kiinan metsänistutusohjelmat ovat kuitenkin lisänneet kokonaista metsäpinta-alaa.
Kiina on eurooppalais-siperialaisen ja kaakkoisaasialaisen eläimistön ja kasvillisuuden kohtaamispaikka. Kiinassa elää hirviä ja ilveksiä, mutta myös apinoita ja alligaattoreita. Kiinassa elää 18 apinalajia, joista suurin osa elää lauhkealla vyöhykkeellä, mikä on melkein ainutlaatuista. Tunnetuimmat apinat ovat karhumakaki, lumiapina ja muut pystynenäapinat, joista monia on metsästetty hienon turkin takia. Eräs pystynenäapinalaji elää vuoristossa havumetsävyöhykkeellä kolmen tuhannen metrin korkeudessa. Kiinan ikonisimmat nisäkkäät ovat kultapanda ja isopanda, mutta niitä tapaa enää lähinnä Länsi-Kiinan syrjäisessä vuoristossa. Vuoristojen syvissä laaksoissa on kehittynyt muutamia erikoisia eläimiä, kuten maamyyräpäästäinen. Suuria kasvissyöjänisäkkäitä on vain vähän ja monet hirvieläimet ovat pienikokoisia, kuten kiinanmuntjakki, japaninpeura, myskihirvi ja lyyrysarvi. Hieman suurempia ovat serovi, härkägemssi, tupsuhirvi, goraali ja valkonaamahirvi. Tiibetin alueilla elää myös jakkeja.
Kiinan uhanalaisimpia eläimiä ovat kiinanjokidelfiini, kiinanalligaattori ja kiinantiikeri, jotka kaikki ovat välittömässä häviämisvaarassa erityisesti elinympäristön kutistumisen takia. Myös leopardi ja puuleopardi ovat Kiinassa harvinaisia, mutteivät välittömässä vaarassa kuolla sukupuuttoon. Kiinassa elää myös villisikoja ja karhuja. Tiikereiden, leopardien ja apinoiden kohtalona voi tulevaisuudessa olla suosiotaan länsimaissakin nostanut kiinalainen lääketiede, joka käyttää eläinten ruumiinosia erilaisiin vaivoihin, joille ei ole minkäänlaista tieteellistä näyttöä. Kiinan hallinto on kuitenkin ryhtynyt toimiin uhanalaisten eläimien kieltämiseksi lääketeollisuuden ja kansanlääketieteen raaka-aineena.
Linnusto on monipuolinen muiden eliöiden tapaan, etenkin fasaanilajit menestyvät. Kiinassa elää noin kolmasosa maailman fasaanilajeista eli tiettävästi 62 lajia. Kaikkiaan lintulajeja tunnetaan noin 1 100. Sini-irenan huilumainen luritus on olennainen osa Kauko-Aasian metsiä. Kaijaset sen sijaan viihtyvät vain subtrooppisilla seuduilla. Kurjetkin ovat Kiinassa hyvin edustettuina, mantšuriankurki, mustakaulakurki ja neitokurki ovat kaikki pääosin Kiinassa tavattavia lajeja. Runsaaseen lintulajistoon kuuluu myös punavarpusia, vihertalitiaisia, pyrstötimaleja, minivettejä, tikkoja ja varislintuja. Vesilinnustokin on omalaatuinen, siihen kuuluvat muun muassa mandariinikoskelo, amurinkoskelo ja amurinsorsa.lähde?
Sammakko- ja matelijalajisto on melko runsas. Endeemisiä matelijalajeja on yli 140. Suurin sammakkoeläinlaji on 180 cm:n pituiseksi kasvava kiinanjättisalamanteri, joka on äärimmäisen uhanalainen.
Kiinan kansantasavalta, josta yleensä käytetään nimitystä Kiina, on maa Itä-Aasiassa.
Ympäristö- ja energiapolitiikka
Kiinan ympäristöhaasteet ovat valtavat. Kiinan ympäristöviranomaisten mukaan 1/4 kiinalaisista juo saastunutta vettä, 1/3 väestöstä hengittää vakavasti saastunutta ilmaa ja 70 % syöpätapauksista johtuu ympäristösaasteista. Kiinan ilmastokaasupäästöt ovat maailman suurimpia. 300 kaupungissa on vakava vesipula, joista 70 % on vakavasti saastuneita. Kiinalaisista eläinlajeista 385 on vaarassa kuolla sukupuuttoon. Kiina on nykyään maailman suurin hiilidioksidipäästöjen lähde absoluuttisesti mitattuna. (suhteessa väkilukuun sijalla 55.)
Kiina julkaisi ensimmäisenä kehitysmaana kansallisen ilmastosuunnitelman 4. kesäkuuta 2007. Talouskehityssuunnitelma 2006–2010 sisältää energiansäästö- ja ympäristötavoitteita, kuten energiankulutuksen 20 % lasku BKT:hen verrattuna 2010 mennessä.
Greenpeacen Kiinan energiavastaavan Ailun Yangin mukaan Kiinalla on ratkaiseva rooli maailman ilmastonmuutoksen hillitsemisessä. Kiinan energiankulutus ja päästöt vaikuttavat merkittävästi koko maailman energiavaroihin ja ilmastovaikutuksiin. Kiina on ratifioinut Kioton sopimuksen, mutta kehitysmaana sopimus ei velvoita Kiinaa vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä ennen vuotta 2012. Kiina on 2010-luvulla noussut maailman suurimmaksi autoteollisuusmaaksi. Muutos näkyy myös maan autoistumisasteen voimakkaana kasvuna. Vuoden 2015 lopussa Kiinassa oli noin 125 autoa 1 000 asukasta kohden; vuonna 2000 autokanta oli vain kymmenesosa tästä. Tämä kasvattaa liikenteen päästöjä muun muassa kasvihuonekaasujen, pienhiukkasten ja liikennemelun runsastumisena.
Worldwatch instituutin mukaan 80 % Kiinan energiasta oli hiiltä vuonna 2007. Vuonna 2005 Kiinan energiasta oli 70 % hiilivoimaa ja 2 % ydinvoimaa. Hiilen käyttöä edistää sen alhainen hinta. Hiiltä hankitaan halvan työvoiman avulla turvattomista kaivoksista ja päästöistä piittaamatta. Greenpeacen Yangin mukaan hinta nousisi 30 %, jos ympäristö- ja terveysvaikutukset otettaisiin huomioon.
Kiinan tuulivoimamarkkinat kasvavat nopeiten maailmassa. Kiinan hallituksen tuulivoimatavoite 5 GW tuulivoimaa 2010 saavutettiin paljon ennen tavoiteaikaa. Vastaavasti hallituksen tavoite 30 GW vuonna 2020 ennustetaan saavutettavan ennen määräaikaa. Alan teollisuus uskoo, että siihen mennessä voidaan saavuttaa 170 GW. Myös aurinkolämmityksen, aurinkosähkön, vesivoiman ja biopolttoaineiden käytön lisäämistä suunnitellaan.
Hiilen hinnannousu ja sähkön kasvava kysyntä on tehnyt ydinvoimasta tärkeän. Kiina aikoo ohittaa Ranskan maailman suurimpana ydinvoimamaana.
Maantiede, ilmasto ja luonto
Kiina on pinta-alaltaan Venäjän ja Kanadan jälkeen maailman kolmanneksi suurin valtio. Kiinalla on 14 rajanaapuria: Afganistan (yhteistä rajaa vain 76 km), Bhutan, Intia, Kazakstan, Kirgisia, Laos, Mongolia, Myanmar, Nepal, Pakistan, Pohjois-Korea, Tadžikistan, Venäjä ja Vietnam. Sillä on myös meriraja Japanin ja Etelä-Korean kanssa.
Kiinan maastomuodot laskevat kolmena portaana Himalajalta merenpinnalle. Ylimpänä on maan lounaisosassa sijaitseva Tiibetin ylänkö, joka keskikorkeudeltaan on noin 4 000 metriä merenpinnan yläpuolella. Sitä ympäröivät korkeat Himalajan ja Kunlunin vuoristot, ja Himalajalla Kiinan ja Nepalin rajalla sijaitsee 8 850 metrin korkuinen, maailman korkein vuori Mount Everest.
Tiibetin ylängön pohjois- ja itäpuolella alkaa Kiinan toinen topografinen vyöhyke, joka kohoaa useimmiten 900–1 800 metrin korkeuteen. Tiibetin pohjoispuolella on Kiinan kuiva luoteisosa, jossa sijaitsevat vuorten reunustamat painaumat, Tarimin allas ja Džungaria. Tarimin keskiosissa on Taklimakanin aavikko. Painaumia reunustavat Kunlunin, Pamirin, Tienšanin ja Altain vuoristot. Kiinan keskiosissa on pohjoisesta etelään päin mentäessä kolme laajaa tasankoa, kuiva Mongolian ylänkö, lössistä muodostunut Lössiylänkö ja karstimuodostelmista tunnettu Yunnanin–Guizhoun ylänkö.
Kiinan kolmas topografinen alue käsittää maan suurimmat tasangot. Siellä on laajoja alankoja, jotka ovat hyvien kulkuyhteyksien varassa ja joissa on Kiinan suurimmat asutuskeskukset. Suurimmat tasangot ovat Mantšurian tasanko, Pohjois-Kiinan tasanko ja Jangtsejoen keski- ja alajuoksun tasanko. Mantšurian tasanko on Kiinan koillisosissa sijaitseva kumpuileva tasanko. Pohjois-Kiinan tasanko puolestaan on tasainen, pääosin Keltaisenjoen ja Huaijoen sedimenteistä muodostunut alanko. Jangtsejoen tasangolla puolestaan on laaja järvien ja kanavien verkosto, ja siihen kuuluu myös suistoalue.
Kiinassa on yli 50 000 jokea, joiden valuma-alue on yli sata neliökilometriä. Pinnanmuotojen takia monet Kiinan joista virtaavat lännestä itään, ja esimerkiksi kolme merkittävintä Kiinan halki virtaavaa jokea saavat alkunsa Tiibetin ylängöltä. Suurin joista on 6 300 kilometrin pituinen Jangtse. Merkittäviä Tiibetistä virtaavia jokia ovat myös muun muassa Keltainenjoki ja Xi Jiang. Pohjois-Kiinan suurimmat joet ovat Venäjän rajajoki Amur ja sen sivujoki Sungari. Järviä on eniten Jangtsen tasangolla ja Tiibetin ylängöllä, jossa on Kiinan suurin järvi Qinghaijärvi.
Ilmasto
Ilmasto Kiinassa vaihtelee subarktisesta pohjoisesta trooppiseen etelään ja vuoristoista aavikoihin.
Aasian monsuunit korostavat vuodenaikojen eroja. Talvella vallitsevat pohjoisenpuoleiset tuulet, jotka tuovat kylmää ilmaa Siperiasta maan pohjoisosiin.
Lämpötilaerot maan osien välillä ovat silloin suurimmillaan, pohjoisimman maakunnan Heilongjiangin keskilämpötila on talvikuukausina pakkasen puolella ja ajoittain jopa −30 astetta, kun maan eteläosissa pakkanen on harvinaista, ja lounaassa sitä on harvakseltaan vain vuoristoissa.. Kesämonsuuniin liittyy etelävirtaus, kuuma kausi ja sateet huhtikuusta syyskuuhun.
Kasvillisuus ja eläimistö
Kiinan kaksi suurta metsäaluetta ovat Mantsuria pohjoisessa ja Lounais-Kiinan subtrooppiset metsät. Pohjoisessa kasvavat koreansembra ja lehtikuuset, sekä koivut, saarnet, poppelit, vaahterat ja lehmukset. Etelän lajeja ovat kiinankuusi, Pinus yunnanensis, tiikki, santeli, kamferi sekä neidonhiuspuu.
Pandojen ruokakasvia bambua kasvaa metsinä lännempänä kuten Sichuanin maakunnassa. Etelän metsäalue jatkuu Vietnamin puolelle, ja se on määritelty erityiseksi luontotyypikseen. Koska alue on tiheään asuttua, luonnontilaisia metsiä on jäljellä erittäin vähän. Kiinan metsänistutusohjelmat ovat kuitenkin lisänneet kokonaista metsäpinta-alaa.
Kiina on eurooppalais-siperialaisen ja kaakkoisaasialaisen eläimistön ja kasvillisuuden kohtaamispaikka. Kiinassa elää hirviä ja ilveksiä, mutta myös apinoita ja alligaattoreita. Kiinassa elää 18 apinalajia, joista suurin osa elää lauhkealla vyöhykkeellä, mikä on melkein ainutlaatuista. Tunnetuimmat apinat ovat karhumakaki, lumiapina ja muut pystynenäapinat, joista monia on metsästetty hienon turkin takia. Eräs pystynenäapinalaji elää vuoristossa havumetsävyöhykkeellä kolmen tuhannen metrin korkeudessa. Kiinan ikonisimmat nisäkkäät ovat kultapanda ja isopanda, mutta niitä tapaa enää lähinnä Länsi-Kiinan syrjäisessä vuoristossa. Vuoristojen syvissä laaksoissa on kehittynyt muutamia erikoisia eläimiä, kuten maamyyräpäästäinen. Suuria kasvissyöjänisäkkäitä on vain vähän ja monet hirvieläimet ovat pienikokoisia, kuten kiinanmuntjakki, japaninpeura, myskihirvi ja lyyrysarvi. Hieman suurempia ovat serovi, härkägemssi, tupsuhirvi, goraali ja valkonaamahirvi. Tiibetin alueilla elää myös jakkeja.
Kiinan uhanalaisimpia eläimiä ovat kiinanjokidelfiini, kiinanalligaattori ja kiinantiikeri, jotka kaikki ovat välittömässä häviämisvaarassa erityisesti elinympäristön kutistumisen takia. Myös leopardi ja puuleopardi ovat Kiinassa harvinaisia, mutteivät välittömässä vaarassa kuolla sukupuuttoon. Kiinassa elää myös villisikoja ja karhuja. Tiikereiden, leopardien ja apinoiden kohtalona voi tulevaisuudessa olla suosiotaan länsimaissakin nostanut kiinalainen lääketiede, joka käyttää eläinten ruumiinosia erilaisiin vaivoihin, joille ei ole minkäänlaista tieteellistä näyttöä. Kiinan hallinto on kuitenkin ryhtynyt toimiin uhanalaisten eläimien kieltämiseksi lääketeollisuuden ja kansanlääketieteen raaka-aineena.
Linnusto on monipuolinen muiden eliöiden tapaan, etenkin fasaanilajit menestyvät. Kiinassa elää noin kolmasosa maailman fasaanilajeista eli tiettävästi 62 lajia. Kaikkiaan lintulajeja tunnetaan noin 1 100. Sini-irenan huilumainen luritus on olennainen osa Kauko-Aasian metsiä. Kaijaset sen sijaan viihtyvät vain subtrooppisilla seuduilla. Kurjetkin ovat Kiinassa hyvin edustettuina, mantšuriankurki, mustakaulakurki ja neitokurki ovat kaikki pääosin Kiinassa tavattavia lajeja. Runsaaseen lintulajistoon kuuluu myös punavarpusia, vihertalitiaisia, pyrstötimaleja, minivettejä, tikkoja ja varislintuja. Vesilinnustokin on omalaatuinen, siihen kuuluvat muun muassa mandariinikoskelo, amurinkoskelo ja amurinsorsa.lähde?
Sammakko- ja matelijalajisto on melko runsas. Endeemisiä matelijalajeja on yli 140. Suurin sammakkoeläinlaji on 180 cm:n pituiseksi kasvava kiinanjättisalamanteri, joka on äärimmäisen uhanalainen.
