Eyrejärvi
0 lajit
Eyrejärvi, virallisesti Kati Thanda on Australian sisäosissa, Etelä-Australian osavaltiossa sijaitseva laskujoeton järvi, joka jakautuu kahteen altaaseen. Suurimmillaan 9 700 neliökilometrin laajuinen järvi täyttyy, kun siihen laajalta sisäiseltä valuma-alueelta laskevat joet tuovat sinne vettä. Kuivalla ja kuumalla alueella haihdunta on kuitenkin nopeaa, ja kuivana kautena joet kuivuvat, jolloin myös järviallas kuivuu. Kuiva allas paljastaa laajan suolapannun. Järven täyttyessä vedellä alueelle tulee pesimään useita vesilintulajeja.
Eyrejärven koko on vaihdellut historiansa aikana suuresti. Sisäinen valuma-alue muodostui noin miljoona vuotta sitten, kun altaasta etelään virtaavien jokien tie katkesi maankohoamisen seurauksena. Tällöin muodostui Eyrejärven varhaisvaihe Dierijärvi, joka oli laajimmillaan 130 000–110 000 vuotta sitten. Nykyiseen kokoonsa järvi muotoutui 4 000–3 000 vuotta sitten. Alueella on elänyt ihmisiä jo tuhansia vuosia, mutta ensimmäisenä eurooppalaisena Eyrejärven näki 1840 Edward John Eyre. Alueelle tuli 1880-luvulla karjankasvattajia, ja nykyään siitä on tullut myös matkailukohde. Järvi sai virallisesti vuonna 2012 nimekseen alkuperäiskansa arabanoiden mukaisen nimen Kati Thanda.
Maantiede ja ilmasto
Eyrejärvi on suurimmillaan noin 9 700 neliökilometrin laajuinen järvi, joka käytännössä koostuu kahdesta järvestä. Pohjoisallas on noin 8 430 neliökilometriä ja eteläallas 1 260 neliökilometriä. Niitä yhdistää kapea Goyder Channel -niminen salmi. Pohjoisen altaan suurin syvyys täytenä on 5,7 metriä ja keskisyvyys 3,3 metriä. Eteläisen altaan suurin syvyys on 3,7 metriä ja keskisyvyys 1,9 metriä. Järven koko pinta on merenpinnan tason alapuolella, mutta altaan syvintä kohtaa on vaikea mitata, sillä sen tarkka sijainti muuttuu jatkuvasti. Syvin kohta sijaitsee kuitenkin aina pohjoisen altaan eteläosissa, ja se on noin 17 metriä merenpinnan alapuolella.
Eyrejärven ympäristön ilmasto on kuiva; sademäärät ovat pieniä mutta haihdunta suuri. Vuotuiset sademäärät ovat järven läheisyydessä keskimäärin vähimmillään 162,4 millimetriä ja enimmillään 209,5 millimetriä. Vettä sen sijaan haihtuu järven alueella jopa 3 500 millimetriä vuodessa. Järven valuma-alueen pohjoisosissa vuotuinen sadanta voi olla kuitenkin jopa 700 millimetriä vuodessa. Lämpötilat ovat ympäri vuoden korkeita, ja tammikuussa päivän keskilämpötila voi olla jopa 38 astetta. Päivän ylin lämpötila on yli 30 päivänä vuodessa vähintään 40 astetta.
Hydrologia ja geologia
Eyrejärvi sijaitsee Australian sisäosissa Ison arteesisen altaan lounaiskulmassa. Järven valuma-alueen koko on noin 1,140 miljoonaa neliökilometriä, ja se muodostaa noin 15 prosenttia Australian mannermaasta. Valuma-alue ulottuu Etelä-Australian, Uuden Etelä-Walesin ja Queenslandin osavaltioihin sekä Pohjoisterritorioon. Valuma-alueella virtaavia jokia ovat muun muassa Diamantina-, Georgina-, Fink-, Toddjoet sekä Cooper Creek. Kaikki alueen joet ovat kausittaisia ja kuljettavat vettä Eyrejärveen saakka vain pitkien sadejaksojen aikana. Järvi täyttyy säännöllisesti, mutta 1900-luvun alkupuoliskolla sen luultiin kuivuneen kokonaan. Se täyttyi muun muassa vuosina 1974, 1989 ja 2000.
Eyrejärven vesi on suolaista. Suolaisuus on pienintä siihen virtaavien jokien suiden lähellä ja suurinta kauempana niistä. Suolaisuus lisääntyy, kun vesi haihtuu. Esimerkiksi kun eteläisessä Eyrejärvessä oli vettä tammikuusta 1984 tammikuuhun 1985, suolapitoisuus oli alimmillaan 25 ‰ ja kohosi järven kuivuessa noin 270 ‰:een. Kuivuessa järven vesi haihtuu, ja jäljelle jää suolamineraaleja. Tuhansien vuosien haihdunnan vuoksi järven pohja on hyvin suolainen, ja järven kuivuessa jäljelle jää vain niin sanottu suolapannu. Kuivana kautena maanpinnan muodostaa joko suolapitoinen muta tai haliittimuodostumat. Suolakuori on keskimäärin 50 senttimetriä paksu, ja sen alla oleva muta ulottuu jopa kuuden metrin syvyyteen. Järven pohjoisosissa suolakerros on kuitenkin hyvin ohut, ja siellä on melkein heti pinnalla kosteaa mutaa.
Eyrejärven valuma-alue alkoi muodostua noin 200 miljoonaa vuotta sitten, kun Carpentarianlahden ja Etelä-Australian välinen maa-alue alkoi vajota. Sinne kerääntyi sen jälkeen joki- ja järvisedimenttejä. Noin 100 miljoonaa vuotta sitten koko alue peittyi meren alle, mutta noin 20–30 miljoonaa vuotta myöhemmin meren vetäytyessä syntyi useita isoja jokia, jotka virtasivat todennäköisesti Australian etelärannikolle. Eyrejärven valuma-alueen eteläpuolinen alue kohosi noin miljoona vuotta sitten ja esti jokien virtauksen rannikolle. Sen seurauksena muodostui Eyrejärven edeltäjä Dierijärvi, joka oli noin kymmenen kertaa suurempi kuin nykyinen Eyrejärvi.
Dierijärven koko on sen muodostumisen jälkeen vaihdellut suuresti. Suurimmillaan järvi oli noin 130 000–110 000 vuotta sitten, jolloin järvi oli jopa 25 metriä syvä. Matalampia jaksoja oli 100 000–80 000 ja 65 000–60 000 vuotta sitten, ja 30 000–12 000 vuotta sitten järvi oli suurin piirtein yhtä kuiva kuin nykyäänkin. Noin 10 000 vuotta sitten alkoi kosteampi jakso, ja nykyisenkaltaiseksi Eyrejärvi muodostui 4 000–3 000 vuotta sitten.
Luonto
Eyrejärven vesieläimistöä tulva-aikana on tutkittu melko vähän. Järvessä elää kuitenkin kolme kalalajia, kultabassi, hopeakylkiin kuuluva Craterocephalus eyresii -laji ja silleihin kuuluva Nematalosa erebi -laji. Ne sietävät suolaisuuden vaihtelua ja korkeaa lämpötilaa. Lisäksi järvestä on löytynyt joitakin pieniä äyriäisiä, vesikirppuja ja raakkuäyriäisiä.
Eyrejärvi on luokiteltu Kansainväliseksi tärkeäksi lintualueeksi, sillä täytenä järvialtaalla asuu tuhansia lintuja. Se on vyöpitkäjalan ja australianpelikaanin tärkeä lisääntymisalue, ja lisäksi alueelle asuu tulva-aikana hopealokkeja, australianavosetteja, suippopyrstösirrejä, rusokaulasirrejä ja räyskiä.
Kuivana kautena Eyrejärven pohjassa elää vain muutamia eläinlajeja, kuten siiroja, Lycosa-sukuun kuuluvia juoksuhämähäkkejä ja agamiin kuuluva Ctenophorus maculosus -lisko.
Eyrejärvi, virallisesti Kati Thanda on Australian sisäosissa, Etelä-Australian osavaltiossa sijaitseva laskujoeton järvi, joka jakautuu kahteen altaaseen. Suurimmillaan 9 700 neliökilometrin laajuinen järvi täyttyy, kun siihen laajalta sisäiseltä valuma-alueelta laskevat joet tuovat sinne vettä. Kuivalla ja kuumalla alueella haihdunta on kuitenkin nopeaa, ja kuivana kautena joet kuivuvat, jolloin myös järviallas kuivuu. Kuiva allas paljastaa laajan suolapannun. Järven täyttyessä vedellä alueelle tulee pesimään useita vesilintulajeja.
Eyrejärven koko on vaihdellut historiansa aikana suuresti. Sisäinen valuma-alue muodostui noin miljoona vuotta sitten, kun altaasta etelään virtaavien jokien tie katkesi maankohoamisen seurauksena. Tällöin muodostui Eyrejärven varhaisvaihe Dierijärvi, joka oli laajimmillaan 130 000–110 000 vuotta sitten. Nykyiseen kokoonsa järvi muotoutui 4 000–3 000 vuotta sitten. Alueella on elänyt ihmisiä jo tuhansia vuosia, mutta ensimmäisenä eurooppalaisena Eyrejärven näki 1840 Edward John Eyre. Alueelle tuli 1880-luvulla karjankasvattajia, ja nykyään siitä on tullut myös matkailukohde. Järvi sai virallisesti vuonna 2012 nimekseen alkuperäiskansa arabanoiden mukaisen nimen Kati Thanda.
Maantiede ja ilmasto
Eyrejärvi on suurimmillaan noin 9 700 neliökilometrin laajuinen järvi, joka käytännössä koostuu kahdesta järvestä. Pohjoisallas on noin 8 430 neliökilometriä ja eteläallas 1 260 neliökilometriä. Niitä yhdistää kapea Goyder Channel -niminen salmi. Pohjoisen altaan suurin syvyys täytenä on 5,7 metriä ja keskisyvyys 3,3 metriä. Eteläisen altaan suurin syvyys on 3,7 metriä ja keskisyvyys 1,9 metriä. Järven koko pinta on merenpinnan tason alapuolella, mutta altaan syvintä kohtaa on vaikea mitata, sillä sen tarkka sijainti muuttuu jatkuvasti. Syvin kohta sijaitsee kuitenkin aina pohjoisen altaan eteläosissa, ja se on noin 17 metriä merenpinnan alapuolella.
Eyrejärven ympäristön ilmasto on kuiva; sademäärät ovat pieniä mutta haihdunta suuri. Vuotuiset sademäärät ovat järven läheisyydessä keskimäärin vähimmillään 162,4 millimetriä ja enimmillään 209,5 millimetriä. Vettä sen sijaan haihtuu järven alueella jopa 3 500 millimetriä vuodessa. Järven valuma-alueen pohjoisosissa vuotuinen sadanta voi olla kuitenkin jopa 700 millimetriä vuodessa. Lämpötilat ovat ympäri vuoden korkeita, ja tammikuussa päivän keskilämpötila voi olla jopa 38 astetta. Päivän ylin lämpötila on yli 30 päivänä vuodessa vähintään 40 astetta.
Hydrologia ja geologia
Eyrejärvi sijaitsee Australian sisäosissa Ison arteesisen altaan lounaiskulmassa. Järven valuma-alueen koko on noin 1,140 miljoonaa neliökilometriä, ja se muodostaa noin 15 prosenttia Australian mannermaasta. Valuma-alue ulottuu Etelä-Australian, Uuden Etelä-Walesin ja Queenslandin osavaltioihin sekä Pohjoisterritorioon. Valuma-alueella virtaavia jokia ovat muun muassa Diamantina-, Georgina-, Fink-, Toddjoet sekä Cooper Creek. Kaikki alueen joet ovat kausittaisia ja kuljettavat vettä Eyrejärveen saakka vain pitkien sadejaksojen aikana. Järvi täyttyy säännöllisesti, mutta 1900-luvun alkupuoliskolla sen luultiin kuivuneen kokonaan. Se täyttyi muun muassa vuosina 1974, 1989 ja 2000.
Eyrejärven vesi on suolaista. Suolaisuus on pienintä siihen virtaavien jokien suiden lähellä ja suurinta kauempana niistä. Suolaisuus lisääntyy, kun vesi haihtuu. Esimerkiksi kun eteläisessä Eyrejärvessä oli vettä tammikuusta 1984 tammikuuhun 1985, suolapitoisuus oli alimmillaan 25 ‰ ja kohosi järven kuivuessa noin 270 ‰:een. Kuivuessa järven vesi haihtuu, ja jäljelle jää suolamineraaleja. Tuhansien vuosien haihdunnan vuoksi järven pohja on hyvin suolainen, ja järven kuivuessa jäljelle jää vain niin sanottu suolapannu. Kuivana kautena maanpinnan muodostaa joko suolapitoinen muta tai haliittimuodostumat. Suolakuori on keskimäärin 50 senttimetriä paksu, ja sen alla oleva muta ulottuu jopa kuuden metrin syvyyteen. Järven pohjoisosissa suolakerros on kuitenkin hyvin ohut, ja siellä on melkein heti pinnalla kosteaa mutaa.
Eyrejärven valuma-alue alkoi muodostua noin 200 miljoonaa vuotta sitten, kun Carpentarianlahden ja Etelä-Australian välinen maa-alue alkoi vajota. Sinne kerääntyi sen jälkeen joki- ja järvisedimenttejä. Noin 100 miljoonaa vuotta sitten koko alue peittyi meren alle, mutta noin 20–30 miljoonaa vuotta myöhemmin meren vetäytyessä syntyi useita isoja jokia, jotka virtasivat todennäköisesti Australian etelärannikolle. Eyrejärven valuma-alueen eteläpuolinen alue kohosi noin miljoona vuotta sitten ja esti jokien virtauksen rannikolle. Sen seurauksena muodostui Eyrejärven edeltäjä Dierijärvi, joka oli noin kymmenen kertaa suurempi kuin nykyinen Eyrejärvi.
Dierijärven koko on sen muodostumisen jälkeen vaihdellut suuresti. Suurimmillaan järvi oli noin 130 000–110 000 vuotta sitten, jolloin järvi oli jopa 25 metriä syvä. Matalampia jaksoja oli 100 000–80 000 ja 65 000–60 000 vuotta sitten, ja 30 000–12 000 vuotta sitten järvi oli suurin piirtein yhtä kuiva kuin nykyäänkin. Noin 10 000 vuotta sitten alkoi kosteampi jakso, ja nykyisenkaltaiseksi Eyrejärvi muodostui 4 000–3 000 vuotta sitten.
Luonto
Eyrejärven vesieläimistöä tulva-aikana on tutkittu melko vähän. Järvessä elää kuitenkin kolme kalalajia, kultabassi, hopeakylkiin kuuluva Craterocephalus eyresii -laji ja silleihin kuuluva Nematalosa erebi -laji. Ne sietävät suolaisuuden vaihtelua ja korkeaa lämpötilaa. Lisäksi järvestä on löytynyt joitakin pieniä äyriäisiä, vesikirppuja ja raakkuäyriäisiä.
Eyrejärvi on luokiteltu Kansainväliseksi tärkeäksi lintualueeksi, sillä täytenä järvialtaalla asuu tuhansia lintuja. Se on vyöpitkäjalan ja australianpelikaanin tärkeä lisääntymisalue, ja lisäksi alueelle asuu tulva-aikana hopealokkeja, australianavosetteja, suippopyrstösirrejä, rusokaulasirrejä ja räyskiä.
Kuivana kautena Eyrejärven pohjassa elää vain muutamia eläinlajeja, kuten siiroja, Lycosa-sukuun kuuluvia juoksuhämähäkkejä ja agamiin kuuluva Ctenophorus maculosus -lisko.
