Macquariensaari
15 lajit
Macquariensaari on Australian Tasmaniaan kuuluva subantarktinen saari.
Maantiede
Macquariensaari sijaitsee noin 1 500 kilometriä Tasmaniasta kaakkoon ja 1 100 kilometriä Uudesta-Seelannista lounaaseen. 11 kilometriä saaresta pohjoiseen sijaitsevat Bishopin ja Clerkin pikkusaaret. Eteläpuolella 37 kilometrin päässä ovat puolestaan Judge- ja toinen Clerksaari. Saaren pituus on 34 kilometriä ja sen leveys on 2–5 kilometriä. Sen pinta-ala on noin 123 km². Korkein kohta Mount hamilton on 433:n metrin korkeudella merenpinnasta. Suurin osa saarta on tasannetta 200–300:n metrin korkeudella. Tasannetta reunustavat rannikon jyrkät kalliot.
Saari on Tyynenmeren ja Australian laattojen välissä sijaitsevallamerestä kohoavalla Macquarienselänteellä. Saari on noussut merenpinnan yläpuolelle noin 700 000 vuotta sitten ja sen maanpinta kohoaa yhä. Macquariensaari on maapallon ainut paikka, jossa Maan vaipan kiviainesta kohoaa edelleen merenpinnan yläpuolelle. Pinnanmuotoihin ovat vaikuttaneet esimerkiksi tuuli- ja vesieroosio. Jäätikköjä saarella ei sen sijaan ole ollut.
Luonto
Macquariensaari on puuton. Sillä esiintyviä kasvilajeja ovat esimerkiksi Poa foliosa, Stilbocarpa polaris, Pleurophyllum hookeri, Agrostis magellanica, Festuca contracta, Azorella macquariensis, Corybas dienemus, Puccinellia macquariensis sekä monet sammalet.
Saarella lisääntyviä hyljelajeja ovat etelänmerinorsu, uudenseelanninmerikarhu, kergueleninmerikarhu ja uudenamsterdaminhylje. Pingviinilajeja ovat endeeminen macquarienpingviini, keisaripingviini, valkokulmapingviini ja kalliotöyhtöpingviini. Muita lintulajeja ovat esimerkiksi jättiläisalbatrossi, harmaapääalbatrossi, mustakulma-albatrossi, etelännokialbatrossi, tummamyrskyliitäjä ja isomyrskyliitäjä. Saarella aikanaan eläneet lentokyvyttömät uudenseelanninviherkaijan alalaji Cyanorhamphus novaezalandiae erythrotis ja itkuluhtakanan alalaji Gallirallus philippensis macquariensis ovat kuolleet sukupuuttoon ihmisten saapumisen jälkeen
Ihmisten mukana saarelle tuli myös jäniksiä, kissoja, rottia, hiiriä ja vekaluhtakanoja. Tulokaslajeja pyrittiin sittemmin hävittämään, mikä osoittautui hankalaksi. Esimerkiksi kissojen metsästys johti jänisten lisääntymiseen ja jänisten hävittäminen sai kissat saalistamaan enemmän saaren lintuja. Vuonna 2007 aloitettiin 25-miljoonan dollarin hanke tuholaislajien hävittämiseksi ja saari julistettiin lopulta niistä vapaiksi vuonna 2014.
Macquariensaari on Australian Tasmaniaan kuuluva subantarktinen saari.
Maantiede
Macquariensaari sijaitsee noin 1 500 kilometriä Tasmaniasta kaakkoon ja 1 100 kilometriä Uudesta-Seelannista lounaaseen. 11 kilometriä saaresta pohjoiseen sijaitsevat Bishopin ja Clerkin pikkusaaret. Eteläpuolella 37 kilometrin päässä ovat puolestaan Judge- ja toinen Clerksaari. Saaren pituus on 34 kilometriä ja sen leveys on 2–5 kilometriä. Sen pinta-ala on noin 123 km². Korkein kohta Mount hamilton on 433:n metrin korkeudella merenpinnasta. Suurin osa saarta on tasannetta 200–300:n metrin korkeudella. Tasannetta reunustavat rannikon jyrkät kalliot.
Saari on Tyynenmeren ja Australian laattojen välissä sijaitsevallamerestä kohoavalla Macquarienselänteellä. Saari on noussut merenpinnan yläpuolelle noin 700 000 vuotta sitten ja sen maanpinta kohoaa yhä. Macquariensaari on maapallon ainut paikka, jossa Maan vaipan kiviainesta kohoaa edelleen merenpinnan yläpuolelle. Pinnanmuotoihin ovat vaikuttaneet esimerkiksi tuuli- ja vesieroosio. Jäätikköjä saarella ei sen sijaan ole ollut.
Luonto
Macquariensaari on puuton. Sillä esiintyviä kasvilajeja ovat esimerkiksi Poa foliosa, Stilbocarpa polaris, Pleurophyllum hookeri, Agrostis magellanica, Festuca contracta, Azorella macquariensis, Corybas dienemus, Puccinellia macquariensis sekä monet sammalet.
Saarella lisääntyviä hyljelajeja ovat etelänmerinorsu, uudenseelanninmerikarhu, kergueleninmerikarhu ja uudenamsterdaminhylje. Pingviinilajeja ovat endeeminen macquarienpingviini, keisaripingviini, valkokulmapingviini ja kalliotöyhtöpingviini. Muita lintulajeja ovat esimerkiksi jättiläisalbatrossi, harmaapääalbatrossi, mustakulma-albatrossi, etelännokialbatrossi, tummamyrskyliitäjä ja isomyrskyliitäjä. Saarella aikanaan eläneet lentokyvyttömät uudenseelanninviherkaijan alalaji Cyanorhamphus novaezalandiae erythrotis ja itkuluhtakanan alalaji Gallirallus philippensis macquariensis ovat kuolleet sukupuuttoon ihmisten saapumisen jälkeen
Ihmisten mukana saarelle tuli myös jäniksiä, kissoja, rottia, hiiriä ja vekaluhtakanoja. Tulokaslajeja pyrittiin sittemmin hävittämään, mikä osoittautui hankalaksi. Esimerkiksi kissojen metsästys johti jänisten lisääntymiseen ja jänisten hävittäminen sai kissat saalistamaan enemmän saaren lintuja. Vuonna 2007 aloitettiin 25-miljoonan dollarin hanke tuholaislajien hävittämiseksi ja saari julistettiin lopulta niistä vapaiksi vuonna 2014.
