Uudenseelanninviherkaija (Cyanoramphus novaezelandiae) on oseanialainen kaijalaji.
Linnun pituus on 27 cm ja paino 50–113 grammaa. Sen höyhenpuku on pääosin vihreä, vatsapuolelta kellanvihertävä. Otsa, päälaki, juova silmän takana ja laikut yläperän molemmin puolin ovat punaiset. Uloimpien käsisulkien ulkohöyty on sinivioletti. Nokka on harmaa, iiris punainen ja koivet ruskehtavan harmaat. Laji liikkuu yksittäin, pareittain tai enintään viiden yksilön parvissa. Se ei juurikaan pelkää ihmistä ja on kesy.
Uudenseelanninviherkaijat elävät Uudessa-Seelannissa, Norfolkinsaarella, Antipodisaarilla ja Uudessa-Kaledoniassa. Kannan koko on 16 500–35 300 sukukypsää yksilöä. Ennen eurooppalaisten tuloa laji asui kaikkialla Uudessa-Seelannissa, mutta sitten kanta romahti metsästyksen ja vieraiden tulokaspetojen takia, ja nykyisin sitä tavataan pääsaarilla vain laajimmilla metsäalueilla. Pienillä saarilla kanta on pysynyt elinvoimaisempana.
Lajista tunnetaan kuusi eri saariryhmille kehittynyttä alalajia: saisseti, cookii, cyanurus, novaezelandiae, chathamensis ja hochstetteri. Anders Sparrman kuvaili lajin holotyypin Eteläsaaren Dusky Soundista.
Laji elää monenlaisilla habitaateilla. Pääsaarilla sitä tavataan metsissä, pikkusaarilla pensaikoissa ja ruohostomailla. Puuttomalla Macquariensaarella elänyt ja sittemmin sieltä hävinnyt alalaji erythrotis asui rantaviivan tuntumassa ruohomättäiköissä.
Ruokavalio koostuu siemenistä, marjoista, hedelmistä, pähkinöistä, kukista, lehdistä ja ruohojen versoista.
Lisääntymiskausi on tavallisesti loka–joulukuussa. Pesä sijaitsee puun tai kallion kolossa, maassa olevassa onkalossa tai mättäässä. Naaras munii viidestä yhdeksään munaa, joita se hautoo noin 20 päivää. Molemmat puolisot ruokkivat poikasia, jotka jättävät pesän viisi- tai kuusiviikkoisina.
