Etelännokialbatrossi (Phoebetria palpebrata) on keskikokoinen eteläisen pallonpuoliskon albatrossi. Lajin nimesi Johann Reinhold Forster 1785.
Linnun pituus on noin 85 cm. Kooltaan ja väritykseltään se muistuttaa suuresti lähisukulaistaan nokialbatrossia. Linnun höyhenpuku on kokonaan noenharmaa tai hyvin tummanruskea. Niska on muuta pukua vaaleampi. Silmän takana on kapea valkoinen viiru. Nuoren linnun puku on samanvärinen kuin aikuisen. Sukupuolet ovat samanväriset, koiras on hieman naarasta kookkaampi.
Pesii hieman laajemmalla alueella eteläisellä pallonpuoliskolla kuin nokialbatrossi. Atlantilla pesii Etelä-Georgian saarella, Falklandinsaarista itään. Eteläisellä Intian valtamerellä laji pesii Marionsaarella, Prinssi Edwardin saarella, Amsterdamsaarella, St Paul saarella, Crozetsaarella ja Kergueleninsaarilla. Australian vesillä pesimäyhdyskuntia löytyy Heard ja Macquariesaarelta ja Uuden-Seelannin vesiltä Auckland, Campbell ja Antipodessaarilta.
Maailman populaation koko on 19 000–24 000 paria, noin 58 000 yksilöä. Laji on vaarantunut. Suurin uhka on pitkäsiimakalastus.
Pesimäsaaret ovat karuja ja vuoristoisia. Pesimäajan ulkopuolella etelännokialbatrossit vaeltelevat Antarktiksen vesillä ja pohjoisessa Chilen, Etelä-Afrikan ja Tasmanian rannikoilla.
Syö kalaa enemmän kuin albatrossit yleensä. Sukeltaa hyvin jopa 5 metrin syvyyteen. Syö myös mustekaloja, äyriäisiä, haaskoja ja joskus pieniä merilintuja.
Pari muodostaa elinikäisen parisuhteen. Laji on sukukypsä noin 8–10 vuoden ikäisenä. Pesä on kuoppa maassa. Naaras munii yhden munan ja molemmat puolisot hautovat yhteensä noin 65 päivää. Poikanen on lentokykyinen noin 160 päivän ikäisenä.
