Mariaanienrastaskerttunen (Acrocephalus luscinius) on sukupuuttoon kuollut kerttuslaji, joka eli kotoperäisesti Mariaaneille. Sitä tavattiin Alamaganin ja Saipanin saarilla (nimialalaji luscinius) sekä Aguijanilla (alalaji nijoi). Jean René Constant Quoy ja Joseph Paul Gaimard kuvailivat lajin holotyypin Guamilta 1830.
Mariaanienrastaskerttunen oli suuri kerttunen, jolla oli kaikista sukunsa edustajista pisin nokka. Pituus 18-19 cm, paino 27-38 g. Päältä tasaisen oliivinruskea alta keltaisenvalkoinen. Nokka jopa 3 cm pitkä ja päästä alaspäin käyristynyt. Sukupuolet samannäköiset. Mariaanienrastaskerttusen levinneisyysalueen saarilla ei elä muita kerttuja, joten laji oli melko helppo tunnistaa. Muistutti paljon läheisimpiä sukulaislajejaan Karoliineilla ja Naurulla, mutta on näitä suurempi ja pidempinokkainen.
Laulu oli hidasrytminen, melodinen ja kovaääninen sisältäen huilumaisia ja karkeita osia. Säkeistö kesti noin 4 sekuntia, jota seurasi 6-10 sekunnin tauko ennen uutta säettä. Lauloi usein öisin. Englanninkielinen nimi tarkoittaa "satakielikerttusta", ja kuvailee laulun sointia. Laulava lintu nosti usein päälaen höyheniään töyhdöksi. Kutsuääni oli luja 'tshak'.
Naurulla ja Karoliineilla elävät kerttuset Acrocephalus syrinx "karoliinienkerttunen" ja Acrocephalus rehsei "naurunkerttunen" voidaan luokitella osaksi mariaanienrastaskerttusta tämän alalajeina, mutta nämä eroavat mariaanienrastaskerttusesta kokonsa, nokan muodon ja laulun perusteella, joten monet (esim. Birdlife International) luokittelevat ne omiksi lajeikseen.
Mariaanienrastaskerttusesta tunnettiinn neljä alalajia:
Myös nämä alalajit voidaan lukea omiksi lajeikseen, mutta useimmiten näin ei tehdä.
