Viitakerttunen (Acrocephalus dumetorum) on pieni varpuslintu. Lajin kuvaili ja nimesi Edward Blyth vuonna 1849.
Hyönteissyöjä eli insektivori on eläin, jonka ravinto koostuu yksinomaan tai pääasiassa hyönteisistä.
Ma
MaanpäällinenOvipaarinen tarkoittaa eläintä, joka lisääntyy munimalla. Useimmat selkärangattomat, kalat ja matelijat, kaikki linnut ja sammakkoeläimet sek...
Mi
MigraatioB
alkaaViitakerttunen on keskikokoinen kerttu. Sen pituus on 12,5–14 senttimetriä, siipien kärkiväli 17-19 cm ja paino 9-15 g, keskimäärin 11,5-12 g. Aikuisella yksilöllä on tasaisen ruskeanvihreä selkäpuoli ja vaalea vatsa ja lyhyt silmäkulmajuova. Lajin voi helposti sekoittaa rytikerttuseen ja luhtakerttuseen. Viitakerttunen erotetaan helpoiten äänestä, mutta pukutuntomerkkeinä toimivat muun muassa vihertävä sävy ja lyhyt käsisiiven ulottuma.
Laulu on taitavaa. Luhtakerttusen lauluun verrattuna viitakerttusella on hyvin rauhallinen tahti; vihellyksiä ja lurituksia toistellaan hitaaseen tahtiin, esimerkiksi "dyy, dyy, dyy.. tsilylitt tsilylitt tvii tvii tvii..". Laulu sisältää paljon matkintoja.
Vanhin suomalainen rengastettu viitakerttunen on ollut 6 vuotta 11 kuukautta 27 päivää vanha. Se on samalla Euroopan vanhin viitakerttunen.
Viitakerttunen on levinnyt lauhkeaan osaan Aasiaa ja Itä-Eurooppaan. Laji talvehtii Intiassa ja Sri Lankassa. Euroopassa se on kaakkoinen laji, Suomessa se on levinnyt maan eteläosiin. Yleisin se on Itä- ja Kaakkois-Suomessa, kannoissa on vuosittaista vaihtelua. 1990-luvun lopulla Suomessa pesi noin 7 000 paria. Länsi-Euroopan kannasta valtaosa pesii Suomessa.
Yleensä kuivan maan pensaikot, esimerkiksi peltoheitot, puutarhat, valtaojien varret ja tienvarsien ryteiköt.
Hyönteissyöjä.
Naaras rakentaa korimaisen, korsien varassa roikkuvan pesän muutaman kymmenen senttimetrin korkeudelle johonkin tiheikköön, esimerkiksi nokkosten ja mesiangervojen sekaan. Munia on keskimäärin 5, joita molemmat emot hautovat noin 2 viikkoa. Poikaset lähtevät pesästä lentokyvyttöminä alle 2-viikkoisina.
