Hietatokko (Pomatoschistus minutus) on pieni 4–5 cm:n pituinen merikala. Se on vaalean kellertävä, lähellä pohjaa elävä kala, jonka voi nähdä, jos sen pelästyttää liikkeelle haromalla hiekkapohjaa esimerkiksi akvaariohaavilla. Lajia esiintyy koko Itämeren alueella, aivan lahtien perukoita lukuun ottamatta. Hietatokko muistuttaa hyvin paljon liejutokkoa (Pomatoschistus microps) ja hieman myös mustatokkoa (Gobius niger) ja seitsenruototokkoa (Gobiusculus flavescens).

Hietatokko oleskelee kesäisin matalissa ja talvella syvemmissä vesissä. Se rakentaa pesän hiekkapohjalle esimerkiksi simpukankuoren tai ruukunsirpaleen alle, ja koiras vartioi mätiä kuoriutumiseen asti. Pienten 1–3-senttisten hietatokkojen ravintoa ovat vesikirput, surviaissääskentoukat ja hankajalkaiset. Isommat, yli kolmen senttimetrin mittaiset kalat syövät pääasiassa pienikokoisia katkoja.

Tokoilla, varsinkin hietatokolla, on matalien rannikkovesien ravintoketjussa suuri merkitys. Ne ovat linkki pohjaeläimistä suurempiin kaloihin. Tokkoja syövät ainakin ahvenet, pienet turskat, kampelat, piikkikampelat, kivinilkat, kuhat, simput, isot kuoreet ja siiatkin. Matalilla rannikkovesillä, kuten Tanskassa, tokot muodostavat katkarapujen kanssa meritaimenen tärkeimmän ravinnonlähteen.