Ruokosirkkalintu (Locustella luscinioides) on sirkkalintujen heimoon kuuluva varpuslintu. Lajin kuvaili ja nimesi Paolo Savi 1824.
Linnun pituus on 13,5–15 cm ja paino 14–18 g. Hieman suurempi kuin pensassirkkalintu, rytikerttusen kokoinen ja värinen. Pyrstö on kuitenkin pyöreäkärkinen ja sen alapeitinhöyhenet ovat pitkät. Alapuoli on kuvioton. Laulu on korkeaa surinaa, muistuttaen pensassirkkalinnun laulua. Laulaa enimmäkseen öisin. Laulava koiras oleskelee enimmäkseen korkeassa ruo'ikossa tai osmankäämikössä.
Ainakin kolme alalajia tunnetaan: läntinen luscinioides, itäinen fusca ja välimuoto sarmatica.
Lajin sulkasato on monimutkainen. Osa vanhoista linnuista sulkii jo kesällä, osa vasta syksyllä tai talvella. Nuoret linnut sulkivat osan käsisulistaan talvella, jotkut jopa kaikki.
Vanhin suomalainen rengastettu ruokosirkkalintu on ollut 3 vuotta 26 päivää vanha. Euroopan vanhin on ollut espanjalainen 7 vuoden 6 kuukauden ikäinen yksilö.
Ruohosirkkalintua tavataan osassa Etelä- ja Keski-Eurooppaa, Pohjois-Afrikkaa ja Keski-Aasiaa Mongoliaan saakka. Lajia on tavattu Suomessa ainakin 85 kertaa; ensihavainto lajista tehtiin 25. toukokuuta 1975 Tammisaaren Tvärminnessälähde?. Suomessa saattaa pesiä muutama pari vuosittain. Euroopassa arvioidaan pesivän 150 000–220 000 paria. Laji on muuttolintu, joka talvehtii Afrikassa Saharan eteläpuolella.
Ruohosirkkalintu viihtyy pensaikkoisissa ja ruo'ikkoisissa kosteikoissa.
Linnun pesä on korkeassa ruohostossa tai ruo'ikossa. Munia on 3–6, joita molemmat emot hautovat 10–12 päivää.
