Skandit
0 lajit
Skandit on vuoristo Skandinavian niemimaalla Ruotsin ja Norjan rajan tuntumassa.
Maantiede ja geologia
Korkeimmillaan Skandit ovat Etelä-Norjan teräväpiirteisellä Jotunheimenin alueella, jossa korkein huippu Galdhøpiggen yltää 2 469 metrin korkeuteen. Lähes yhtä korkea on Glittertind (2 464 m). Lännessä Skandit päättyvät suoraan Atlanttiin muodostaen vuonoja ja paikoin hyvin jyrkkiä ja korkeita kallionkielekkeitä. Tässä suhteessa Møren ja Romsdalin läänissä sijaitsevaan Romsdalen-laaksoon laskeutuva Trollveggen-kallionseinämä on ennätysmäinen. Euroopan korkein pystysuora vuorenseinämä on 1 100 metriä korkea ja kallistuu juurelta sisäänpäin lähes 50 metriä. Toisinaan vuoret ovat erottuneet omiksi saarikseen Norjan monimutkaisella rannikolla. Idässä Skandit laskeutuvat vähitellen alavammiksi Ruotsin puolelle ja Suomen Käsivarren alueelle tultaessa.
Skandien pohjoisosat ovat kuluneet jääkausien vaikutuksesta mataliksi ja pehmeäpiirteisiksi tuntureiksi. Seudulla sijaitsevat Ruotsin korkeimmat huiput Kebnekaise (2 117 m) ja Sarektjåkkå (2 089 m) sekä Suomen korkein kohta Haltitunturilla (1 324 m; tunturin korkein huippu on Norjan puolella kohoava Ráisduattarháldi). Kuitenkin esimerkiksi Norjan Lofoottien ja Tromssan läänin ympäristön, sekä Ruotsin Sarek ja Kebnekaise-alueiden huiput ovat pohjoisesta sijainnistaan huolimatta varsin teräviä. Norjan pohjoisimmassa osassa sijaitseva Ruijan alue on enää vain 300–400 metrin korkuista.
Ilmasto ja kasvillisuus
Atlantilta saapuvat matalapaineet tuovat Skandien länsirannikolle runsaita sateita (1 000–3 000 millimetriä vettä vuodessa). Skandien itäpuolella ilmasto on kuivempaa (keskimäärin 500 millimetriä vettä vuodessa).
Kasvillisuus on Skandien pohjoisosassa tunturipaljakoilla pääosin alpiinista vuoristokasvillisuutta. Sitä hallitsevat varvut, sammalet ja jäkälät. Myös vaivaiskoivua kasvaa monin paikoin. Varsinaista tundraa ei alueella esiinny. Puuraja on etelässä noin 1 100 metrin korkeudessa ja pohjoisessa 300–500 metrin korkeudessa. Korkeimmilla huipuilla kasvillisuutta ei ole lainkaan tai se koostuu lähinnä jäkälistä.
Pohjois-Ruotsin metsäkartoituksissa ilmeni vuoristoa myötäilevistä metsistä suurimman osan olevan täysin luonnontilaista eli niitä ei oltu käytetty metsätaloutta varten. Laajemmalla alueella Skandien itäpuolella koskemattoman metsän osuus kaikista metsistä oli vajaa 60 prosenttia.
Skandit on vuoristo Skandinavian niemimaalla Ruotsin ja Norjan rajan tuntumassa.
Maantiede ja geologia
Korkeimmillaan Skandit ovat Etelä-Norjan teräväpiirteisellä Jotunheimenin alueella, jossa korkein huippu Galdhøpiggen yltää 2 469 metrin korkeuteen. Lähes yhtä korkea on Glittertind (2 464 m). Lännessä Skandit päättyvät suoraan Atlanttiin muodostaen vuonoja ja paikoin hyvin jyrkkiä ja korkeita kallionkielekkeitä. Tässä suhteessa Møren ja Romsdalin läänissä sijaitsevaan Romsdalen-laaksoon laskeutuva Trollveggen-kallionseinämä on ennätysmäinen. Euroopan korkein pystysuora vuorenseinämä on 1 100 metriä korkea ja kallistuu juurelta sisäänpäin lähes 50 metriä. Toisinaan vuoret ovat erottuneet omiksi saarikseen Norjan monimutkaisella rannikolla. Idässä Skandit laskeutuvat vähitellen alavammiksi Ruotsin puolelle ja Suomen Käsivarren alueelle tultaessa.
Skandien pohjoisosat ovat kuluneet jääkausien vaikutuksesta mataliksi ja pehmeäpiirteisiksi tuntureiksi. Seudulla sijaitsevat Ruotsin korkeimmat huiput Kebnekaise (2 117 m) ja Sarektjåkkå (2 089 m) sekä Suomen korkein kohta Haltitunturilla (1 324 m; tunturin korkein huippu on Norjan puolella kohoava Ráisduattarháldi). Kuitenkin esimerkiksi Norjan Lofoottien ja Tromssan läänin ympäristön, sekä Ruotsin Sarek ja Kebnekaise-alueiden huiput ovat pohjoisesta sijainnistaan huolimatta varsin teräviä. Norjan pohjoisimmassa osassa sijaitseva Ruijan alue on enää vain 300–400 metrin korkuista.
Ilmasto ja kasvillisuus
Atlantilta saapuvat matalapaineet tuovat Skandien länsirannikolle runsaita sateita (1 000–3 000 millimetriä vettä vuodessa). Skandien itäpuolella ilmasto on kuivempaa (keskimäärin 500 millimetriä vettä vuodessa).
Kasvillisuus on Skandien pohjoisosassa tunturipaljakoilla pääosin alpiinista vuoristokasvillisuutta. Sitä hallitsevat varvut, sammalet ja jäkälät. Myös vaivaiskoivua kasvaa monin paikoin. Varsinaista tundraa ei alueella esiinny. Puuraja on etelässä noin 1 100 metrin korkeudessa ja pohjoisessa 300–500 metrin korkeudessa. Korkeimmilla huipuilla kasvillisuutta ei ole lainkaan tai se koostuu lähinnä jäkälistä.
Pohjois-Ruotsin metsäkartoituksissa ilmeni vuoristoa myötäilevistä metsistä suurimman osan olevan täysin luonnontilaista eli niitä ei oltu käytetty metsätaloutta varten. Laajemmalla alueella Skandien itäpuolella koskemattoman metsän osuus kaikista metsistä oli vajaa 60 prosenttia.
