Seychellienharakkarastas
Seychellienharakkatasku (Copsychus sechellarum), aiemmalta nimeltään seychellienharakkarastas on erittäin uhanalainen Seychellien graniittisaarilla tavattava sieppojen heimoon kuuluva varpuslintu.
Seychellienharakkatasku on noin 18–21 cm pitkä, ja aikuinen lintu on väritykseltään sinisenkiiltävän musta, lukuun ottamatta leveää valkoista siipijuovaa. Nokka ja koivet ovat väriltään niin ikään mustat. Nuorten lintujen höyhenistä puuttuu aikuisille tyypillinen kiilto, mutta muuten ne muistuttavat ulkonäöltään aikuisia.
Seychellienharakkataskun levinneisyys on laajimmillaan käsittänyt kahdeksan Seychellien alueen saarta. 1960-luvun puolivälissä lajia tavattiin ainoastaan Frégatesaarelta. Nykyään laji pesii myös Cousin-, Cousine- ja Aridesaarilla. Laji on hävinnyt Mahélta, La Diguelta, Mariannelta, Praslinilta, South EastIslandilta sekä Alphonselta, jonne se yritettiin siirtoistuttaa. Seychellienharakkataskun alkuperäistä elinympäristöä ovat rannikkoseudun metsät. Nykyään lajia voidaan tavata ruokailemasta maan keskiosien tasangoilla, viljelyksillä ja myös puutarhoissa.
Lajin ravinto koostuu pääasiassa hyönteisistä. Erityisesti lintu syö torakoita. Torakkakannan tiheys on erityisen suuri graniittisaarilla verrattuna korallisaariin. Hyönteisien lisäksi seychellienharakkatasku syö myös hedelmiä ja merilinnuilta tippuvia kaloja sekä pieniä matelijoita, kuten liskoja.
Laji pesii puiden koloihin tai lehvästöihin. Pesä on kuppimainen ja naaras munii yleensä yhden, harvemmin kaksi munaa, joiden hautominen kestää noin kolme viikkoa. Pesimäkausi kestää ympäri vuoden.
Vuonna 1965 seychellienharakkataskuja arvioitiin olleen elossa vain noin 15 yksilöä. Suojelutoimet ja lintujen siirto muille alkoivat 1990-luvulla ja nykyään kannan koon arvioidaan olevan hieman vajaat kaksisataa yksilöä.
Kannan vähenemisen syyksi arvellaan elinympäristön vähenemistä plantaasien takia. Lisäksi saarelle levinneet kissat ja rotat ovat vähentäneet seychellienharakkataskujen määrää. Lajia saalistavat myös tornipöllöt ja seychellienharakkataskun kanssa samasta ravinnosta kilpailee pihamaina. Kantaa voivat uhata eräät bakteeriperäiset sairaudet. Ongelmana on myös koirasvaltainen sukupuolijakauma saarilla, joille lajia on yritetty kotiuttaa uudelleen. Jakauma johtuu sukukypsien naaraiden kuolemista, joiden tarkkaa syytä ei tiedetä.
