Kanarianpeippo (Fringilla teydea) on Kanariansaarilla elävä peippojen suvun varpuslintu. Se elää Teneriffan ja Gran Canarian vuoristojen mäntymetsissä. Koiraat ovat väritykseltään lähinnä sinisiä, naaraat selkäpuolelta ruskeanharmaita, vatsapuolelta harmaanvalkoisia. Kanarianpeipon ravinto koostuu pääosin kanarianmännyn siemenistä.
Kanarianpeipon pituus on 16–18 senttiä. Koiraalla siiven pituus on 9,6–10,7 senttiä, naaraalla 8,9–9,7 senttiä. Se on suhteellisen kookas, pitkäjalkainen ja roteva peippolaji. Nokka on pitkä, vahva ja kartionmuotoinen. Koiraat ovat väritykseltään pääosin sinisiä. Pyrstö sekä siivet ovat kuitenkin mustat lukuun ottamatta siipijuovia. Niiden pää ja selkä ovat tumman siniharmaat. Kurkku, rinta ja kupeet ovat vaaleamman lyijynharmaat. Pyrstön alapeitinhöyhenet ovat valkoiset. Nokka on vaaleansininen. Lisääntymisaikaan nokankärki muuttuu mustaksi.
Naaraiden kuviointi on samanlainen kuin koirailla, mutta väri erilainen. Selkäpuoli on ruskeanharmaa, vatsapuoli harmaanvalkoinen. Nokka on harmaanruskea, ja alanokan kärjessä on vaaleanpinkkiä sävyä. Molemmilla sukupuolilla on harmaanvalkoinen, heikko, kapea siipijuova. Naarailla siipien kuvioinnit ovat kuitenkin erottuvemmat. Pyrstön yläpinnalta puuttuu valkoinen. Koiraiden jalat ovat liuskekivenharmaat ja niissä on vaaleanpunainen häivähdys. Naarailla jalat ovat pinkinruskeat. Molemmilla sukupuolilla on silmien ympärillä ohut valkea rengas, joka kuitenkin katkeaa silmän edessä. Nuoret linnut muistuttavat väritykseltään naaraita, mutta ovat hieman tummempia.
Gran Canarialla elävät kanarianpeipot ovat noin kymmenen prosenttia pienempiä kuin Teneriffan lajitoverit. Lisäksi niillä on hieman pienempi nokka ja laimeampi väritys. Kanarianpeippo on peippoa selvästi isompi ja etupainoisemman näköinen, koska sen rinta työntyy selvemmin esiin. Sen nokka ja pää ovat voimakkaammat ja pyrstö pidempi. Peipon väritys ei myöskään ole niin yhtenäinen kuin kanarianpeipolla ja sen siipikuvioinnit ovat paremmin erottuvat.
Kanarianpeippo elää luonnonvaraisena vain Kanariansaarten länsiosissa Teneriffalla ja Gran Canarialla. Sen levinneisyys kattaa noin 440 neliökilometriä. Kummallakin saarella elää oma alalajinsa, Teneriffalla nimialalaji F. t. teydea ja Gran Canarialla F. t. polatzeki. Teneriffalla kanarianpeippo on kohtalaisen yleinen, mutta Gran Canarialla harvinainen. Lajin kokonaismääräksi arvioidaan 1 800–4 500 yksilöä, joista vain noin 250 Gran Canarialla, missä se elää vain pienillä metsälaikuilla, joiden pinta-ala on noin 3,6 neliökilometriä. Teneriffalla se elää lähes kaikkialla 1 000–2 000 metrin korkeudessa olevilla alueilla.
Kanarianpeippoja esiintyy lähinnä kanarianmäntyä kasvavissa metsissä. Sen esiintymistiheys on korkea runsaan aluskasvillisuuden alueilla, mutta elää myös paikoissa joissa aluskasvillisuutta on vähän. Lisääntymisaikaan ne liikkuvat 1 000–2 000 metrin korkeudessa kasvavissa mäntymetsissä, joiden aluskasvillisuudesta suuri osa on kanarianvalkovihmaa. Muina aikoina kanarianpeippoja liikkuu 300–2 300 metrin korkeudessa.
Kanarianpeipot liikkuvat yleensä yksin tai pieninä, alle kymmenen yksilön parvina. Ne ovat paikkalintuja, mutta niiden tiedetään talvella laskeutuvan alemmas mikäli olosuhteet ovat ankaria. Kanarianpeipot voivat liikkua myös pitkiä matkoja etsiessään vettä, etenkin kesällä. Lajin kutsuääni on kaksitavuinen, särkynyt ja hieman vaikeroivan kuuloinen ”struuit”, jonka se toistaa joskus kaksikin kertaa. Se voi päästää myös melko epäselvän ”che-wir” tai ”sdderrer”-huudon. Gran Canarian alalajin kerrotaan päästävän muita lajitovereita pehmeämpää, matalaa ”twee”-ääntä. Lennossa kanarianpeipot päästävät aika raakkuvaa ja terävää ”sipp”-huutoa. Kanarianpeipon laulu on peipon laulua lyhyempi, eikä ole yhtä naseva ja päättyy äkillisesti. Laulun lopussa on muutama toistettu, melko karhea ja laskeva ääni, joista viimeinen on painotetuin, esimerkiksi ”sitt-sitt-ryha-ryha, rryyAAH”.
Ravinto koostuu pääosin kanarianmännyn siemenistä, mutta kanarianpeippo voi satunnaisesti hankkia siemeniä myös hedelmistä ja kukista. Se ruokailee sekä maassa, että puussa. Kanarianpeippo käyttää voimakasta nokkaansa saadakseen kävyn suomuja auki ja siemeniä ulottuvilleen. Erityisesti pesintäaikaan, jolloin poikasia on pesässä, se nappaa usein myös männynkaarnan välistä löytyviä hyönteisiä saadakseen poikasille proteiinia. Poikasia ruokitaan lähinnä perhostoukilla, kun taas aikuisten hyönteisravinto koostuu lähinnä aikuisia perhosista, koiperhosista ja kovakuoriaisia.
Kanarianpeipot ovat myöhäisiä pesijöitä. Ne pariutuvat huhtikuussa ja pesintäkausi ulottuu toukokuusta heinäkuun lopulle tai elokuun alkuun asti. Pesänrakennus jää naaraan vastuulle. Se käyttää rakennusmateriaalina oksia ja männynneulasia. Vuoraus tehdään höyhenillä, sammalella, heinällä ja jopa kaniinin karvoilla. Kanarianpeippo pesii yleensä männyissä, mutta voi satunnaisesti tehdä pesänsä puukanervaan tai kanarianlaakeriin.
Naaras munii tavallisesti kaksi munaa. Muninta tapahtuu kullakin saarella eri aikaan. Gran Canarialla ne munivat huhtikuun loppupuolella ja kesäkuun alkupuolella, Teneriffalla kesäkuussa. Naaras hautoo munia 14–16 päivää. Poikaset ovat kuoriutuessaan untuvapeitteisiä ja sokeita. Sekä koiras että naaras ruokkivat poikasia. Poikaset viipyvät pesässä 17–18 päivää. Pesintäajan päätyttyä kanarianpeipot kerääntyvät perheryhmiksi.
Kanarianpeippo luokitellaan silmälläpidettäväksi lajiksi, koska se elää pienellä alueella ja sen populaatio on kohtalaisen pieni. Gran Canarian alalaji on uhattuna, mutta Teneriffalla sen elinalueet ovat laajentumassa ja kokonaismäärä kasvussa, eikä levinneisyys ole vakavasti sirpaloitunut. Gran Canarialla lajin lukumäärä kuitenkin laskee edelleen, ja se tarvitsee suojelutoimenpiteitä.
Yksi isoimmista uhista on elinalueiden tuhoutuminen ja sirpaloituminen. Lajin asuinmetsien kaupallinen hyödyntäminen on sirpaloittanut kantoja etenkin Gran Canarialla. Myös metsäpalot ovat suuri ja todennäköinen uhka kanarianpeipolle. Vuoden 2007 kesällä metsäpalot hävittivät monia tärkeitä alueita sen elinympäristöstä. Lisäksi Gran Canarian suojelualueiden runsas virkistyskäyttö saattaa aiheuttaa häiriötä lajille. Myös sisäsiittoisuus saattaa olla iso uhka saaren kanarianpeipoille. Kanarianpeippoja pyydystetään yhä laittomasti laittomasti ja pidetään laittomasti lemmikkilintuina. Niitä on viety tähän tarkoitukseen myös muihin Euroopan maihin kuten Italiaan, Belgiaan ja Saksaan. Saarten alkuperäisten petoeläinten ja tulokaspetojen, kuten kissojen saalistusta ei pidetä uhkana lajille. Kanarianpeippoja jää ainakin käpytikan, suopöllön ja variksen saaliiksi.
Vuodesta 1980 lähtien kanarianpeippojen pyydystäminen, metsästäminen, kauppaaminen, sekä munien ja poikasten keruu on ollut kiellettyä. Kanarianpeippo kuuluu Euroopan unionin lintudirektiivin liitteeseen I ja Bernin sopimuksen liitteeseen II, jonka mukaan kanarianpeippoa ja sen elinympäristöä pitäisi tiukasti suojella. Gran Canarialla sijaitsevat avainalueet ovat olleet suojeltuja vuodesta 1982. Lisäksi vuonna 1987 El Teiden metsä Teneriffalla ja kuusi tärkeää aluetta Gran Canarialla suojeltiin kansallispuistona tai muuna suojelualueena.
Vuonna 1991 käynnistettiin kanarianpeipolle suunnattu suojeluohjelma, johon sisältyi suojelutoimenpiteitä sekä useita tutkimusprojekteja, joissa tutkittiin kanarianpeippoa sen luontaisessa elinympäristössä ja sen ulkopuolella. Seuraavana vuonna aloitettiin vankeudessa elävien peippojen kasvatusohjelma, joka uudistettiin vuonna 2005. Gran Canarialla ihmisten pääsyä kanarianpeipon elinalueille on rajoitettu. Parhaillaan on myös käynnissä projekti jolla pyritään kunnostamaan Gran Canarian metsäpaloissa vahingoittuneita metsiä. Vierasperäisten lajien määrää on pyritty rajoittamaan kummallakin saarella. Esimerkiksi Gran Canarialla villiintyneiden kissojen määrää on kontrolloitu vuodesta 1996.
