Kaniini

Kaniini on kuulunut muun muassa Brittein saarten eläimistöön ainakin yhtenä jääkausien välisenä aikana, mutta laji hävisi mannerjään peitettyä alueen. Brittein saarille se levisi uudelleen Ranskasta normannien hallitsijoiden ajalta lähtien (1100–1200-luku). Englannissa on havaittu, että villikanit tuottavat merkittäviä ekosysteemipalveluja. Kun laitumilla ei laidunneta lehmiä eikä muitakaan eläimiä, kaniinista on tullut luonnon monimuotoisuuden kannalta avainlaji. Useat niittyjen selkärangattomat ovat täysin riippuvaisia kaniinien esiintymisestä.

Samanlaisiin tuloksiin on päädytty Ruotsissa, jossa kaniineja on ollut jo sata vuotta. Sielläkin on laiduntaminen loppunut luonnonmaisemissa, ja monet aiemmin avoimet alueet ovat kasvaneet umpeen ja ruohottuneet. Kaniinien laiduntaminen ja jatkuva kaivutyö on tuonut esille paljasta maata, jossa monet harvinaiset kasvit ovat pystyneet itämään maan siemenpankista ja leviämään. Useat harvinaiset kasvit ja jotkut sienetkin ovat säilyneet Hallannin hiekkadyyneillä ja nummialueilla kaniinien ansiosta. Ruotsissa kaniineja elää muun muassa Gotlannissa ja Skånessa. Myös Norjaan kaniini tuotiin 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa. Lisäksi kaniineja on monilla Norjan ja Tanskan rannikoiden saarilla.

Suomessa vakiintuneita, villiintyneistä lemmikkikaneista polveutuvia kaniinikantoja esiintyy ainakin pääkaupunkiseudulla (Helsingin villikanit) ja Turussa, jossa ne ovat selvinneet jo useasta talvesta. Pääkaupunkiseudulla kannan arvellaan syntyneen vuodesta 1985 lähtien.