Sarvijaakko (Acanthocinus aedilis) on sarvijäärien heimoon (Cerambycidae) kuuluva keskikokoinen (12–17 mm) ja litteähkö kovakuoriainen, joka elää vain hyvin heikkokuntoisissa tai kuolleissa männyissä. Lajia tavataan harvoin myös kuusella. Sarvijaakkoa esiintyy muualla myös pihdoilla ja lehtikuusilla. Sitä esiintyy metsissä Euroopassa, Venäjällä ja Keski-Aasiassa. Suomessa laji esiintyy lähes kaikkialla, paitsi aivan pohjoisimmissa paikoissa. Laji tunnetaan pitkistä tuntosarvistaan. Koiraan tuntosarvet ovat pidemmät kuin naaraan, pisimmät suomalaisilla hyönteisillälähde?. Koiraan tuntosarvet ovat suunnilleen viisi kertaa ja naaraan kaksi kertaa ruumiin pituiset. Sarvijaakon ruumis on kokonaan hyvin tiheän ja lyhyen ruskeanharmaan karvoituksen peitossa. Naaraalla on takaruumiin kärjessä pitkä munanasetinputki. Sarvijaakko pystyy tuottamaan häirittynä voimakasta nirskuttavaa ääntä liikuttamalla etuselkäänsä peitinsiipiään vasten. Lajin toukkakäytävät kulkevat kokonaan puun ja kuoren välissä. Toukka koteloituu kuoren alle, paksun kaarnan sisään tai aivan pintapuuhun.
Sarvijaakon toukat kilpailevat elintilasta vahingollisen ja erittäin merkittävän männyn tuhohyönteisen pystynävertäjän (Tomicus piniperda) toukkien kanssa. Sarvijaakon luontainen saalistajana on ainakin isomuurahaiskuoriainen (Thanasimus formicarius).
