Itä-Timor
704 lajit
Itä-Timorin demokraattinen tasavalta eli Itä-Timor on valtio Kaakkois-Aasiassa Malaijien saaristossa Timorin saaren itäosassa.
Maantiede
Itä-Timor muodostaa Timorin saaren itäosan. Saari itse kuuluu Malaijien saariston itäosaan ja Pieniin Sundasaariin. Itä-Timoriin kuuluu lisäksi läntisessä Timorissa oleva Oecussen eksklaavi sekä Atauron ja Jacon saaret. Encyclopædia Britannican mukaan valtion pinta-ala on 14 954 neliökilometriä.
Itä-Timor on varsin vuoristoinen, ja sen korkein kohta on Tatamailauvuoren huippu, joka on 2 963 metrin korkeudessa merenpinnasta. Itä-Timorin eteläosassa on noin 20–30 kilometriä leveä rannikkokaistale, mutta pohjoisrannalla vuoret laskeutuvat käytännössä suoraan mereen. Itä-Timorin joet ovat kausittaisia; kuivana kautena ne saattavat hävitä kokonaan, mutta kovien sateiden jälkeen ne virtaavat vuolaina. Jokiin voi tulla myös äkkitulvia. Merkittävin järvi on Ira Laloro.
Paikallinen ilmasto on trooppinen, ja päivälämpötilat rannikolla on yleensä 25–35 asteen välillä. Vuoristossa on viileämpää. Kuivakausi on toukokuusta marraskuulle ja sadekausi joulukuusta huhtikuulle. El Niño muuttaa eniten kuivan kauden sademääriä. Itä-Timor on ajoittain trooppisten hirmumyrskyjen reitillä, mutta niin lähellä päiväntasaajaa, että niiden vaikutus ei yleensä ole tuhoisa. Vuosien 1969–2009 aikana 31 trooppisen syklonin keskus kulki alle 400 km:n päästä pääkaupunki Dilistä.
Itä-Timorin luonnossa on piirteitä sekä Aasian että Australian lajistosta: sekä apinoita että pussieläimiä. Saari on ollut niin kauan eristyksissä, että siellä on kehittynyt myös kotoperäisiä lajeja. Luonto tunnetaan kuitenkin huonosti. Alkuperäisiin nisäkkäisiin kuuluu ainakin 30 lepakkolajia, päästäisiä ja rottia. Pussikiipijöiden heimoon kuuluvaa täpläkuskusta on metsästetty innokkaasti sen herkullisen lihan takia. Itä-Timorilla elää ainakin 240 lintulajia, joista 31 on kotoperäisiä sillä ja naapurisaarilla. Monet matelijat ovat erikoisia, kuten suuret krokotiilit, kiipeilijä tokeegekko, merikilpikonnat ja eräs agamalaji, joka osaa liitää kymmeniä metrejä puiden välissä. Koska saarella ei ole juuri luonnonsatamia, sitä ympäröivät koralliriutat ovat säilyneet pitkään luonnontilaisina.
Metsiä on tuhottu säälimättömästi varsinkin eurooppalaisten himoitseman santelipuun saamiseksi. Kuivan trooppisen ilmaston takia metsät eivät kuitenkaan alkujaankaan ole olleet kovin runsaita. Pohjoisrannalla kasvaa laikuittain mangrovea. Saaren pohjoisosat muistuttavat luonnoltaan Pohjois-Australiaa. Eteläosissa on kosteampaa, ja siellä kasvaa myös trooppisia jalopuita, kuten tiikkiä.
Itä-Timorin ensimmäinen kansallispuisto on Nino Konis Santanan kansallispuisto.
Itä-Timorin demokraattinen tasavalta eli Itä-Timor on valtio Kaakkois-Aasiassa Malaijien saaristossa Timorin saaren itäosassa.
Maantiede
Itä-Timor muodostaa Timorin saaren itäosan. Saari itse kuuluu Malaijien saariston itäosaan ja Pieniin Sundasaariin. Itä-Timoriin kuuluu lisäksi läntisessä Timorissa oleva Oecussen eksklaavi sekä Atauron ja Jacon saaret. Encyclopædia Britannican mukaan valtion pinta-ala on 14 954 neliökilometriä.
Itä-Timor on varsin vuoristoinen, ja sen korkein kohta on Tatamailauvuoren huippu, joka on 2 963 metrin korkeudessa merenpinnasta. Itä-Timorin eteläosassa on noin 20–30 kilometriä leveä rannikkokaistale, mutta pohjoisrannalla vuoret laskeutuvat käytännössä suoraan mereen. Itä-Timorin joet ovat kausittaisia; kuivana kautena ne saattavat hävitä kokonaan, mutta kovien sateiden jälkeen ne virtaavat vuolaina. Jokiin voi tulla myös äkkitulvia. Merkittävin järvi on Ira Laloro.
Paikallinen ilmasto on trooppinen, ja päivälämpötilat rannikolla on yleensä 25–35 asteen välillä. Vuoristossa on viileämpää. Kuivakausi on toukokuusta marraskuulle ja sadekausi joulukuusta huhtikuulle. El Niño muuttaa eniten kuivan kauden sademääriä. Itä-Timor on ajoittain trooppisten hirmumyrskyjen reitillä, mutta niin lähellä päiväntasaajaa, että niiden vaikutus ei yleensä ole tuhoisa. Vuosien 1969–2009 aikana 31 trooppisen syklonin keskus kulki alle 400 km:n päästä pääkaupunki Dilistä.
Itä-Timorin luonnossa on piirteitä sekä Aasian että Australian lajistosta: sekä apinoita että pussieläimiä. Saari on ollut niin kauan eristyksissä, että siellä on kehittynyt myös kotoperäisiä lajeja. Luonto tunnetaan kuitenkin huonosti. Alkuperäisiin nisäkkäisiin kuuluu ainakin 30 lepakkolajia, päästäisiä ja rottia. Pussikiipijöiden heimoon kuuluvaa täpläkuskusta on metsästetty innokkaasti sen herkullisen lihan takia. Itä-Timorilla elää ainakin 240 lintulajia, joista 31 on kotoperäisiä sillä ja naapurisaarilla. Monet matelijat ovat erikoisia, kuten suuret krokotiilit, kiipeilijä tokeegekko, merikilpikonnat ja eräs agamalaji, joka osaa liitää kymmeniä metrejä puiden välissä. Koska saarella ei ole juuri luonnonsatamia, sitä ympäröivät koralliriutat ovat säilyneet pitkään luonnontilaisina.
Metsiä on tuhottu säälimättömästi varsinkin eurooppalaisten himoitseman santelipuun saamiseksi. Kuivan trooppisen ilmaston takia metsät eivät kuitenkaan alkujaankaan ole olleet kovin runsaita. Pohjoisrannalla kasvaa laikuittain mangrovea. Saaren pohjoisosat muistuttavat luonnoltaan Pohjois-Australiaa. Eteläosissa on kosteampaa, ja siellä kasvaa myös trooppisia jalopuita, kuten tiikkiä.
Itä-Timorin ensimmäinen kansallispuisto on Nino Konis Santanan kansallispuisto.
