Tuvalu
463 lajit
Tuvalu on Kansainyhteisöön kuuluva Tyynellämerellä sijaitseva saarivaltio ja perustuslaillinen monarkia.
Fyysinen maantiede
Tuvalun saaret sijaitsevat noin 4 000 kilometriä Australiasta koilliseen. Ne ovat suunnilleen puolessavälissä Havaijilta Australiaan. Saarten pinta-ala on yhteensä 26 neliökilometriä. Rantaviivaa Tuvalulla on 24 kilometriä. Pinta-alaltaan Tuvalu on Vatikaanin, Monacon ja Naurun jälkeen maailman neljänneksi pienin itsenäinen valtio. Maan korkein kohta on nimeämätön paikka, joka sijaitsee viisi metriä merenpinnan yläpuolella. Tuvalussa ei ole jokia, eikä pohjavesi kelpaa juotavaksi. Juomavesi saadaan sadevedestä ja enenevässä määrin poistamalla suola merivedestä.
Tuvalun naapurimaat ovat Kiribati, Salomonsaaret, Fidži, Samoa, Ranskalle kuuluva Wallis ja Futuna sekä Uudelle-Seelannille kuuluva Tokelau. Tuvalu sijaitsee päiväntasaajan eteläpuolella. Kansainvälinen päivämääräraja kulkee Tuvalun alueen kautta, mutta kaikki yhdeksän atollia sijaitsevat sen länsipuolella. Niutaolla on suolapitoinen järvi.
Tuvaluun kuuluu yhdeksän asuttua atollia ja riuttasaarta. Funafuti, Nukufetau, Nui ja Nanumea koostuvat suuresta laguunista, jota ympäröi koralliriutta. Nanumaga, Niulakita, Niutao ja Vaitupu ovat puolestaan yksittäisiä korallisaaria. Yhteensä Tuvalulla on 129 saarta. Jokaista saarta ympäröi koralliriutta, ja jokaisella saarella on laguuni, joka on Funafutilla, Nanumealla, Nuilla, Nukufetaulla ja Nukulaelaella yhteydessä mereen.
Tuvalulla ei ole hallinnollisia alueita. Valtion pääkaupungiksi ilmoitetaan lähteestä riippuen joko Funafuti (tärkein atolli), Fongafale (tärkein saari) tai Vaiaku (tärkein kylä). Kaikki hallinnolliset rakennukset sijaitsevat Vaiakussa. Tuvalun nimi tulee kahdeksasta alkujaan asutusta atollista, sillä Tuvalu tarkoittaa tuvaluksi ”kahdeksaa saarta”.
Funafutin länsiosissa sijaitsee 33 neliökilometrin suuruinen Funafutin merensuojelualue, jonka alueella on kuusi asumatonta luotoa ja noin 20 prosenttia Funafutin riutoista.
Ilmasto ja merenpinnan nousu
Tuvalu sijaitsee kuumalla ja kostealla trooppisella vyöhykkeellä. Kuivakausi on toukokuusta lokakuulle ja sadekausi marraskuusta huhtikuulle.
Vuoden keskilämpötila on noin 30 °C. Lämpötilan vaihtelu on pientä, vaikka sää onkin maaliskuusta lokakuulle keskimäärin hieman viileämpi. Funafutin ja muiden eteläisten saarten sadanta on noin 3 400 millimetriä, kun se Nanumealla ja muilla pohjoisilla saarilla on noin 2 900 millimetriä. Taifuunit ovat Tuvalulla harvinaisia, sillä saaret sijaitsevat niiden pääasiallisen esiintymisalueen ulkopuolella. Vakavia taifuuneja on saarille iskenyt vuosina 1894, 1972 ja 1990.
Koska Tuvalu sijaitsee korkeimmillaankin vain noin viisi metriä merenpinnan yläpuolella, saaret ovat merenpinnan nousun takia uhassa joutua kokonaisuudessaan veden alle. Tuvalulla tehtyjen mittausten mukaan merenpinta alueella on noussut 2000-luvulla viisi millimetriä vuodessa. Tropiikin merien lämpölaajenemisen takia merenpinta on noussut kolme millimetriä maapallon keskiarvoa enemmän. Sen lisäksi, että nouseva meri peittää osia atolleista, se lisää eroosiota ja huokoiseen maahan imeytyvä merivesi pilaa maanviljelysmaata. On arvioitu, että merenpinta nousee jopa metrin vuoteen 2100 mennessä, jolloin Tuvalu olisi asuinkelvoton.
Viimeaikaisten tutkimusten mukaan Tuvalu ei välttämättä vajoakaan mereen vaikka meren pinta on nousemassa. Aucklandin yliopiston tutkimuksessa tutkittiin Tuvalusta otettuja ilma- ja satelliittikuvia. Niissä huomattiin, että saarivaltion maapinta-ala olisi kasvanut 2,9 prosenttia. Yhdeksästä atollista kahdeksan pinta-ala oli kasvanut, kuten myös 75% 101 riuttasaaresta. Tutkimus haastaa miettimään Tuvalun maantieteellistä kehitystä ja tekee sen huomion, että saaret kehittyvät ja muuttuvat.
Ilmastonmuutosta pidetään kuitenkin edelleen saarten asutettavuudelle uhkana ja maan olisi mietittävä maanomistusolonsa uudelleen.
Eläimistö ja kasvisto
Tuvalulla elää luonnossa muun muassa rottia, kilpikonnia, lintuja, hyönteisiä, sammakkoja, taskurapuja ja sisiliskoja. Tuvalua ympäröivän merialueen kalakanta on runsas, siihen kuuluu yli 350 lajia. Alkuperäisiä lintulajeja on 38, sen sijaan alkuperäisiä maanisäkkäitä ei ole.
Tuvalun ainoat nisäkäslajit ovat koira ja kissa, sika ja rotta., ja niitä kuten sikoja ja siipikarjaa tuotiin Tuvalulle 1800-luvulla ulkomailta. Siat ovat yleisiä, ja vuonna 2007 niitä laskettiin olevan saarilla yhteensä noin 13 600. Tuvalulle on myös tuotu Fidžiltä vuohia.
Kookospalmut muodostavat suuren osan saarten kasvillisuudesta. Niiden aluskasvillisuudesta papujen sukulainen Vigna marina ja mykerökukkaiset Scaevola-suvun kasvit sopivat rehuksi, ja paikoin vuohet ovat syöneet ne kokonaan. Saarella kasvaa myös leipäpuita, joiden lehdet kelpaavat myös rehuksi. Mangrovea esiintyy hiukan viidellä saarella, yhteensä noin 40 hehtaaria. Kaikkiaan Tuvalulla kasvaa noin 200 kasvilajia, joista noin 50 lajia lukuun ottamatta muut ovat tulokaslajeja. Monet puulajit, joita on perinteisesti käytetty esimerkiksi kanoottien rakentamiseen, ovat harvinaistumassa.
Tuvalu on Kansainyhteisöön kuuluva Tyynellämerellä sijaitseva saarivaltio ja perustuslaillinen monarkia.
Fyysinen maantiede
Tuvalun saaret sijaitsevat noin 4 000 kilometriä Australiasta koilliseen. Ne ovat suunnilleen puolessavälissä Havaijilta Australiaan. Saarten pinta-ala on yhteensä 26 neliökilometriä. Rantaviivaa Tuvalulla on 24 kilometriä. Pinta-alaltaan Tuvalu on Vatikaanin, Monacon ja Naurun jälkeen maailman neljänneksi pienin itsenäinen valtio. Maan korkein kohta on nimeämätön paikka, joka sijaitsee viisi metriä merenpinnan yläpuolella. Tuvalussa ei ole jokia, eikä pohjavesi kelpaa juotavaksi. Juomavesi saadaan sadevedestä ja enenevässä määrin poistamalla suola merivedestä.
Tuvalun naapurimaat ovat Kiribati, Salomonsaaret, Fidži, Samoa, Ranskalle kuuluva Wallis ja Futuna sekä Uudelle-Seelannille kuuluva Tokelau. Tuvalu sijaitsee päiväntasaajan eteläpuolella. Kansainvälinen päivämääräraja kulkee Tuvalun alueen kautta, mutta kaikki yhdeksän atollia sijaitsevat sen länsipuolella. Niutaolla on suolapitoinen järvi.
Tuvaluun kuuluu yhdeksän asuttua atollia ja riuttasaarta. Funafuti, Nukufetau, Nui ja Nanumea koostuvat suuresta laguunista, jota ympäröi koralliriutta. Nanumaga, Niulakita, Niutao ja Vaitupu ovat puolestaan yksittäisiä korallisaaria. Yhteensä Tuvalulla on 129 saarta. Jokaista saarta ympäröi koralliriutta, ja jokaisella saarella on laguuni, joka on Funafutilla, Nanumealla, Nuilla, Nukufetaulla ja Nukulaelaella yhteydessä mereen.
Tuvalulla ei ole hallinnollisia alueita. Valtion pääkaupungiksi ilmoitetaan lähteestä riippuen joko Funafuti (tärkein atolli), Fongafale (tärkein saari) tai Vaiaku (tärkein kylä). Kaikki hallinnolliset rakennukset sijaitsevat Vaiakussa. Tuvalun nimi tulee kahdeksasta alkujaan asutusta atollista, sillä Tuvalu tarkoittaa tuvaluksi ”kahdeksaa saarta”.
Funafutin länsiosissa sijaitsee 33 neliökilometrin suuruinen Funafutin merensuojelualue, jonka alueella on kuusi asumatonta luotoa ja noin 20 prosenttia Funafutin riutoista.
Ilmasto ja merenpinnan nousu
Tuvalu sijaitsee kuumalla ja kostealla trooppisella vyöhykkeellä. Kuivakausi on toukokuusta lokakuulle ja sadekausi marraskuusta huhtikuulle.
Vuoden keskilämpötila on noin 30 °C. Lämpötilan vaihtelu on pientä, vaikka sää onkin maaliskuusta lokakuulle keskimäärin hieman viileämpi. Funafutin ja muiden eteläisten saarten sadanta on noin 3 400 millimetriä, kun se Nanumealla ja muilla pohjoisilla saarilla on noin 2 900 millimetriä. Taifuunit ovat Tuvalulla harvinaisia, sillä saaret sijaitsevat niiden pääasiallisen esiintymisalueen ulkopuolella. Vakavia taifuuneja on saarille iskenyt vuosina 1894, 1972 ja 1990.
Koska Tuvalu sijaitsee korkeimmillaankin vain noin viisi metriä merenpinnan yläpuolella, saaret ovat merenpinnan nousun takia uhassa joutua kokonaisuudessaan veden alle. Tuvalulla tehtyjen mittausten mukaan merenpinta alueella on noussut 2000-luvulla viisi millimetriä vuodessa. Tropiikin merien lämpölaajenemisen takia merenpinta on noussut kolme millimetriä maapallon keskiarvoa enemmän. Sen lisäksi, että nouseva meri peittää osia atolleista, se lisää eroosiota ja huokoiseen maahan imeytyvä merivesi pilaa maanviljelysmaata. On arvioitu, että merenpinta nousee jopa metrin vuoteen 2100 mennessä, jolloin Tuvalu olisi asuinkelvoton.
Viimeaikaisten tutkimusten mukaan Tuvalu ei välttämättä vajoakaan mereen vaikka meren pinta on nousemassa. Aucklandin yliopiston tutkimuksessa tutkittiin Tuvalusta otettuja ilma- ja satelliittikuvia. Niissä huomattiin, että saarivaltion maapinta-ala olisi kasvanut 2,9 prosenttia. Yhdeksästä atollista kahdeksan pinta-ala oli kasvanut, kuten myös 75% 101 riuttasaaresta. Tutkimus haastaa miettimään Tuvalun maantieteellistä kehitystä ja tekee sen huomion, että saaret kehittyvät ja muuttuvat.
Ilmastonmuutosta pidetään kuitenkin edelleen saarten asutettavuudelle uhkana ja maan olisi mietittävä maanomistusolonsa uudelleen.
Eläimistö ja kasvisto
Tuvalulla elää luonnossa muun muassa rottia, kilpikonnia, lintuja, hyönteisiä, sammakkoja, taskurapuja ja sisiliskoja. Tuvalua ympäröivän merialueen kalakanta on runsas, siihen kuuluu yli 350 lajia. Alkuperäisiä lintulajeja on 38, sen sijaan alkuperäisiä maanisäkkäitä ei ole.
Tuvalun ainoat nisäkäslajit ovat koira ja kissa, sika ja rotta., ja niitä kuten sikoja ja siipikarjaa tuotiin Tuvalulle 1800-luvulla ulkomailta. Siat ovat yleisiä, ja vuonna 2007 niitä laskettiin olevan saarilla yhteensä noin 13 600. Tuvalulle on myös tuotu Fidžiltä vuohia.
Kookospalmut muodostavat suuren osan saarten kasvillisuudesta. Niiden aluskasvillisuudesta papujen sukulainen Vigna marina ja mykerökukkaiset Scaevola-suvun kasvit sopivat rehuksi, ja paikoin vuohet ovat syöneet ne kokonaan. Saarella kasvaa myös leipäpuita, joiden lehdet kelpaavat myös rehuksi. Mangrovea esiintyy hiukan viidellä saarella, yhteensä noin 40 hehtaaria. Kaikkiaan Tuvalulla kasvaa noin 200 kasvilajia, joista noin 50 lajia lukuun ottamatta muut ovat tulokaslajeja. Monet puulajit, joita on perinteisesti käytetty esimerkiksi kanoottien rakentamiseen, ovat harvinaistumassa.
