Bermuda
445 lajit
Bermuda on Britannian merentakainen alue, jolla on sisäinen itsehallinto.
Maantiede
Bermudan pinta-ala on 53,6 km². Maan korkein kohta on Town Hill, joka sijaitsee 76 metrin korkeudella merenpinnasta. Saaret sijaitsevat Pohjois-Atlantilla kaukana muusta maasta. Lähin maa-alue on Cape Hateras Pohjois-Carolinassa. Bermuda koostuu noin 150 saaren joukosta, joista suurimmat kahdeksan ovat St David’s Island, Bermuda Island, Somerset Island, Watford Island, Boaz Island, Ireland Island North ja Ireland Island South. Ne on yhdistetty toisiinsa penkereillä ja teillä siten, että ne muodostavat ongenkoukkumaisen kokonaisuuden. Muodoltaan kokonaisuus on kapea, mutta pitkä. Kahdeksan suurinta saarta muodostavat noin 95 % koko Bermudan pinta-alasta. Bermudalaiset itse käsittävät kahdeksan suurinta saarta usein yhdeksi kokonaisuudeksi.
Saaret ovat muodostuneet muinaisten merenalaisten tulivuorten ympärille kerrostuneesta korallista. Tulivuoret kohoavat yli 4 300 metriä merenpohjasta. Korallien takia saarten kallioperä on kalkkikiveä, jota on jopa 60 metrin paksuisena kerroksena.
Bermuda käsitetään tavallisesti yhdeksi Bermudan kolmion kärjistä.
Ilmasto
Bermudalla vallitsee kostea subtrooppinen ilmasto. Se on lämmennyt pääasiassa Golfvirran ansiosta, joka kuljettaa talvella lämpimiä ilmavirtauksia Bermudan yli. Ilmankosteus on suurta vuoden ympäri. Vuosittainen sademäärä on melko tasainen vuoden ympäri. Hurrikaanikausi kestää heinäkuusta lokakuuhun, ja hurrikaanit aiheuttavat toisinaan tuhoa Bermudalla. Hurrikaani Fabian vuonna 2003 oli tuhoisin. Sitä ennen tuhoja tekivät vuoden 1987 hurrikaani Emily, hurrikaani Arlene (1963) ja vuoden 1948 ja 1926 nimeämättömät hurrikaanit.
Luonto
Bermudan endeemisiä puulajeja ovat katajalaji Juniperus bermudiana ja palmulaji Sabal bermudana. 1940-luvulla kovakuoriaiset tuhosivat paljon katajametsiä, ja tilalle istutettiin australialaisperäisiä kasuariinojen suvun puita. Alkuperäiset lajit on saatu nyt elpymään. Muita saarella kasvavia puulajeja ovat papaija, banaani, japaninmispeli ja punakukkainen liekkipuu (Delonix regia). Bermudan luontoa alettiin suojelemaan verrattain myöhään, mutta nykyisin maan pinta-alasta noin 10 % on puistoa tai suojelualuetta.
Ennen eurooppalaisten tuloa bermudalainen liskolaji Eumeces longirostis oli saarten ainoa maaeläin. Nykyisin se on uhanalainen ja vaarassa hävitä kokonaan. Bermudalla on lisäksi monia muualta tuotuja matelijalajeja, mutta niiden joukossa ei ole yhtään myrkyllistä liskoa tai käärmettä. Matelijoiden lisäksi saarille on tuotu lehtisammakoita ja jättikonna. Bermudalla oli ennen useita endeemisiä maalintulajeja, mutta nykyisin ainut säilynyt on valkosilmävireon paikallinen alalaji. Saarille tuoduista maalintulajeista yleisimpiä ovat naamioväijy, sekä esimerkiksi eri kottaraiset ja pääskyt. Muuttolintulajeja saarilla tavataan lähes 350. Pikkutropiikkilintua pidetään saarten kansallislintuna. Brittien saapuessa saarella asui villejä sikoja, mutta ei tiedetä, olivatko ne peräisin aiemmin haaksirikkoutuneesta aluksesta vai espanjalaisten sinne jättämiä ruokavarastoja. Kissat, koirat ja rotat tuotiin saarille 1600-luvun aikana. Lähivesissä tavataan ryhävalaita ja monia värikkäitä kaloja.
Bermuda on Britannian merentakainen alue, jolla on sisäinen itsehallinto.
Maantiede
Bermudan pinta-ala on 53,6 km². Maan korkein kohta on Town Hill, joka sijaitsee 76 metrin korkeudella merenpinnasta. Saaret sijaitsevat Pohjois-Atlantilla kaukana muusta maasta. Lähin maa-alue on Cape Hateras Pohjois-Carolinassa. Bermuda koostuu noin 150 saaren joukosta, joista suurimmat kahdeksan ovat St David’s Island, Bermuda Island, Somerset Island, Watford Island, Boaz Island, Ireland Island North ja Ireland Island South. Ne on yhdistetty toisiinsa penkereillä ja teillä siten, että ne muodostavat ongenkoukkumaisen kokonaisuuden. Muodoltaan kokonaisuus on kapea, mutta pitkä. Kahdeksan suurinta saarta muodostavat noin 95 % koko Bermudan pinta-alasta. Bermudalaiset itse käsittävät kahdeksan suurinta saarta usein yhdeksi kokonaisuudeksi.
Saaret ovat muodostuneet muinaisten merenalaisten tulivuorten ympärille kerrostuneesta korallista. Tulivuoret kohoavat yli 4 300 metriä merenpohjasta. Korallien takia saarten kallioperä on kalkkikiveä, jota on jopa 60 metrin paksuisena kerroksena.
Bermuda käsitetään tavallisesti yhdeksi Bermudan kolmion kärjistä.
Ilmasto
Bermudalla vallitsee kostea subtrooppinen ilmasto. Se on lämmennyt pääasiassa Golfvirran ansiosta, joka kuljettaa talvella lämpimiä ilmavirtauksia Bermudan yli. Ilmankosteus on suurta vuoden ympäri. Vuosittainen sademäärä on melko tasainen vuoden ympäri. Hurrikaanikausi kestää heinäkuusta lokakuuhun, ja hurrikaanit aiheuttavat toisinaan tuhoa Bermudalla. Hurrikaani Fabian vuonna 2003 oli tuhoisin. Sitä ennen tuhoja tekivät vuoden 1987 hurrikaani Emily, hurrikaani Arlene (1963) ja vuoden 1948 ja 1926 nimeämättömät hurrikaanit.
Luonto
Bermudan endeemisiä puulajeja ovat katajalaji Juniperus bermudiana ja palmulaji Sabal bermudana. 1940-luvulla kovakuoriaiset tuhosivat paljon katajametsiä, ja tilalle istutettiin australialaisperäisiä kasuariinojen suvun puita. Alkuperäiset lajit on saatu nyt elpymään. Muita saarella kasvavia puulajeja ovat papaija, banaani, japaninmispeli ja punakukkainen liekkipuu (Delonix regia). Bermudan luontoa alettiin suojelemaan verrattain myöhään, mutta nykyisin maan pinta-alasta noin 10 % on puistoa tai suojelualuetta.
Ennen eurooppalaisten tuloa bermudalainen liskolaji Eumeces longirostis oli saarten ainoa maaeläin. Nykyisin se on uhanalainen ja vaarassa hävitä kokonaan. Bermudalla on lisäksi monia muualta tuotuja matelijalajeja, mutta niiden joukossa ei ole yhtään myrkyllistä liskoa tai käärmettä. Matelijoiden lisäksi saarille on tuotu lehtisammakoita ja jättikonna. Bermudalla oli ennen useita endeemisiä maalintulajeja, mutta nykyisin ainut säilynyt on valkosilmävireon paikallinen alalaji. Saarille tuoduista maalintulajeista yleisimpiä ovat naamioväijy, sekä esimerkiksi eri kottaraiset ja pääskyt. Muuttolintulajeja saarilla tavataan lähes 350. Pikkutropiikkilintua pidetään saarten kansallislintuna. Brittien saapuessa saarella asui villejä sikoja, mutta ei tiedetä, olivatko ne peräisin aiemmin haaksirikkoutuneesta aluksesta vai espanjalaisten sinne jättämiä ruokavarastoja. Kissat, koirat ja rotat tuotiin saarille 1600-luvun aikana. Lähivesissä tavataan ryhävalaita ja monia värikkäitä kaloja.
