Suohirvi
1 lajit
Suohirvi eli suokauris (Blastocerus dichotomus) on Etelä-Amerikassa elävä sorkkaeläin. Se on Etelä-Amerikan kookkain hirvieläin. Laji elää Amazon-joen eteläpuolisilla kosteikkoalueilla vesi- ja rantakasveja syöden yksin tai pieninä laumoina. Sen elintavoista on toistaiseksi vain vähän tietoa. Suohirvet ovat vähentyneet etenkin elinympäristön häviämisen takia.
Suohirveä tavataan nykyään Amazon-joen eteläpuolella Argentiinan itäisistä keskiosista ja maan koillisosista, Brasilian läntisistä keskiosista ja eteläosista, Bolivian itäosista ja Perun kaakkoisosista. Lajia tavattiin aiemmin myös Uruguayssa, mutta viimeisin havainto on vuodelta 1958, ja sen uskotaan nyt hävinneen maasta.
Eniten suohirviä on Brasiliassa, jossa on arvioitu olevan 41 000 suohirveä, runsaimmin Pantanalissa. Argentiinassa elää arviolta 2 000 eläintä lähinnä Iberán suoalueilla, Formosan maakunnassa ja Paranán suistossa. Bolivian suohirvet elävät useina populaatioina Benin alueella ja Noel Kempff Mercadon kansallispuistossa sekä Pampas Heathissä. Paraguayssa sitä tavataan harvakseltaan pääasiassa Yacyretán alueella, ja pieni kanta elää Perun Pampas del Heathissä.
Suohirven elinympäristöä ovat nimensä mukaisesti vesiperäiset alueet, kuten alavat tulvatasangot, suistot, savannit, ja kosteat metsät. Ne elävät pääasiassa pysyvän veden läheisyydessä ja suosivat paikkoja, joissa on puolisen metriä vettä, mutta voivat kahlata yli metrinkin syvyisillä alueilla. Mikäli veden korkeus nousee liian korkealle hirvet siirtyvät pois. Ne suosivat alueita, joista ne löytävät paljon suojapaikkoja, kuten pitkää heinikkoa ja kaislikkoa. Laji voi elää myös vuoristoalueilla, mutta se voi johtua ihmisten pyynnistä, joka on ajanut hirvet turvallisemmille alueille.
Suohirvi eli suokauris (Blastocerus dichotomus) on Etelä-Amerikassa elävä sorkkaeläin. Se on Etelä-Amerikan kookkain hirvieläin. Laji elää Amazon-joen eteläpuolisilla kosteikkoalueilla vesi- ja rantakasveja syöden yksin tai pieninä laumoina. Sen elintavoista on toistaiseksi vain vähän tietoa. Suohirvet ovat vähentyneet etenkin elinympäristön häviämisen takia.
Suohirveä tavataan nykyään Amazon-joen eteläpuolella Argentiinan itäisistä keskiosista ja maan koillisosista, Brasilian läntisistä keskiosista ja eteläosista, Bolivian itäosista ja Perun kaakkoisosista. Lajia tavattiin aiemmin myös Uruguayssa, mutta viimeisin havainto on vuodelta 1958, ja sen uskotaan nyt hävinneen maasta.
Eniten suohirviä on Brasiliassa, jossa on arvioitu olevan 41 000 suohirveä, runsaimmin Pantanalissa. Argentiinassa elää arviolta 2 000 eläintä lähinnä Iberán suoalueilla, Formosan maakunnassa ja Paranán suistossa. Bolivian suohirvet elävät useina populaatioina Benin alueella ja Noel Kempff Mercadon kansallispuistossa sekä Pampas Heathissä. Paraguayssa sitä tavataan harvakseltaan pääasiassa Yacyretán alueella, ja pieni kanta elää Perun Pampas del Heathissä.
Suohirven elinympäristöä ovat nimensä mukaisesti vesiperäiset alueet, kuten alavat tulvatasangot, suistot, savannit, ja kosteat metsät. Ne elävät pääasiassa pysyvän veden läheisyydessä ja suosivat paikkoja, joissa on puolisen metriä vettä, mutta voivat kahlata yli metrinkin syvyisillä alueilla. Mikäli veden korkeus nousee liian korkealle hirvet siirtyvät pois. Ne suosivat alueita, joista ne löytävät paljon suojapaikkoja, kuten pitkää heinikkoa ja kaislikkoa. Laji voi elää myös vuoristoalueilla, mutta se voi johtua ihmisten pyynnistä, joka on ajanut hirvet turvallisemmille alueille.
