Sinikirjoahven (Andinoacara pulcher vanh. Cychlasoma pulchrum) on akvaariokalana suosittu keskiamerikkalainen kirjoahven.
Sinikirjoahven on tummemman ja vaaleamman sinisen pystyraitainen. Se voi kasvaa 16 cm pitkäksi. Kaloilla ei juuri ole ulkoisia sukupuolieroja, mutta yleensä uros on kookkaampi. Koko ei kuitenkaan ole luotettava tekijä sukupuolen määrittelyssä, koska poikueen yksilölliset kokoerot voivat olla hyvinkin suuria. Sen lisäksi pienissä akvaarioissa kalat eivät yleensä kasva hakuteoksissa ilmoitettuihin mittoihin. Sinikirjoahvenen normaali väritys on tasainen haalean ruskea sinisillä täplillä. Kuvan kala on kutuväreissä, jolloin tummat pystyraidat tulevat näkyviin ja värit muutenkin voimistuvat ja syvenevät. Myös reviiritaisteluiden yhteydessä tai muuten kalojen uhitellessa toisilleen värit voimistuvat.
Sinikirjoahven on kotoisin Keski- ja Etelä-Amerikasta: Trinidadista ja Venezuelasta.
Sinikirjoahven on sävyisämpi kuin moni muu kirjoahvenlaji, mutta sekin saattaa kiusata pienempiä kaloja samassa akvaariossa,varsinkin jos allas on pieni tai tiheästi asutettu. Se kaivelee pohjaa, joten kasvit pitää istuttaa ruukkuihin. Suuremmissa akvaarioissa kasvit yleensä saavat olla rauhassa kun isohkoksi kasvavat kalat eivät stressaannu samalla tavalla kuin pienemmissä altaissa. Myös kasvien istuttaminen tasaiseksi kasvustoksi saattaa auttaa. Yksittäiset kasvit aukealla alueella usein joutuvat kiskomisen kohteiksi. Pohja-aineksen kaivaminen on osa kuturiittejä. Muutoin pohjat saa olla rauhassa.
Kala kutee kotiakvaariossa helpohkosti ilman toimenpiteitäkin. Kutuinnon laukaisemiseen voi riittää vedenvaihto, allaslämmön nostaminen parilla asteella, kevätauringon valaisema allas ja pidentynyt päivä tai parantunut ruokavalio.
Mäti lasketaan kiinteälle alustalle yleensä kivelle, harvemmin lasiin tai kasvin lehdelle. Molemmat vanhemmat osallistuu vaihtelevalla tunnollisuudella poikasten hoitoon. Naaras vahtii munia ja poikasia uros reviiriä. Uroksella voi olla myös useampia naaraita samaan aikaan, jolloin poikasten hoito ja tunnollisuus voi kärsiä.
Kutu alkaa väristä viimeistään kolmantena päivänä, jolloin emo siirtää ne kaivettuun poikaskuoppaan. Noin viikon kuluttua poikaset lähtevät uimaan. Seura-akvaariossa poikaset joutuvat helposti muiden asukkaiden ruuaksi joten kasvatus olisi parasta suorittaa erillisessä altaassa. Toisinaan myös kokemattomat vanhemmat voivat syödä kudun ja parin epäonnistumisen jälkeen voi olla parasta vaihtaa kutuparia.
Sinikirjoahven on kotoisin pehmeästä jokivedestä. Sopiva pH on 6,5–7,5 ja lämpötila 19–24 °C.Sinikirjoahven on varsin kaikkiruokainen, miltei kaikki jääkaapista löytyvät ruoka-ainekset sopivasti paloiteltuna tuntuvat kelpaavan. Tosin vedenlaatukysymysten ja rasvoittumisvaivojen vuoksi ruokavalio olisi hyvä pitää kaloille luonnollisesti kuuluville aineksille. Sinikirjoahven syö mielellään kuivaruokaa, mutta tuoreet tai pakastetut vihannekset lisäravintona ovat hyväksi. Kirjoahvenille kehitetty Räkmix on erityisen hyvä perusruoka myös sinikirjoahvenille. Myös simpukat, katkaravut ja mäti on kaloille mieluisaa purtavaa. Verimadot on herkkua, jolla voi myös kutuintoa herkistää.
