Chilenkultatikka (Colaptes pitius) on Etelä-Amerikassa elävä tikkalintu, joka kuuluu kultatikkojen (Colaptes) sukuun. Chilenkultatikkaa tavataan lähes yksinomaan Chilessä, jossa se on maan yleisin tikkalaji.
Chilenkultatikan pituus on 32–34 senttiä. Selkäpuoli on tummanruskea ja sitä kirjovat vaaleanruskeat ja kellertävänruskeat hapsut, jotka ovat kullakin yksilöllä hieman erilaiset. Hapsut luovat höyhenykseen epäsäännöllisen aaltomaisen ristikkokuvion. Vatsa, kaula ja rinta ovat vaaleanharmaat tai ruskeankeltaiset, ja niitä kirjovat vastaavanlaiset ristikkokuviot. Lisäksi päässä on kellanruskea alue, joka ulottuu nokan tyvestä poskiin. Takapuoli on valkoinen ja siipien alapinnat ovat keltaiset. Silmät ovat kirkkaankeltaiset muilla paitsi poikasilla.
Chilenkultatikasta tunnistetaan kaksi alalajia: C. p. pitius ja C. p. cachinnans. C. p. cachinnans -alalajin rinnan ristikkokuviot ovat paksumpia ja se on kooltaan hieman toista alalajia suurempi. Lisäksi sen pyrstö on kokoon suhteutettuna pienempi. Chilenkultatikka muistuttaa jonkin verran kuubankultatikkaa. Molempien lajien koirailta puuttuu muille kultatikkojen suvun koiraille tyypillinen punainen alue höyhenyksestä. Kuubankultatikasta poiketen chilenkultatikalla on kuitenkin tumma päälaki ja tiheämpi kuvionti rinnassa.
Chilenkultatikkaa tavataan lähes yksinomaan Chilessä, mutta joitakin lintuja on löydetty myös Argentiinasta. Se on Chilen yleisin tikkalaji. Chilessä laji elää maan etelä- ja keskiosissa ja Argentiinassa aivan maan länsirajalla. C. p. pitius -alalajin levinneisyys ulottuu keskisessä Chilessä sijaitsevasta Coquimbosta etelään Ayséniin, kun taas C. p. cachinnans elää etelämpänä. Sen levinneisyys ulottuu Chiloén saarelta ja Llanquihuin alueelta Magallanesin alueelle maan eteläosiin.
Chilenkultatikkaa tavataan rannikkoalueilta aina Andien esivuoristoon jopa 2 000 korkeuteen saakka. Lajin elinympäristöä ovat avoimilla tasangoilla sijaitsevat pensaikot, kuivat ja kiviset kukkula-alueet ja etelänpyökkejä (Nothofagus) kasvavat avoimet metsät sekä metsänreunat. Laji liikkuu myös maatalousalueilla, mutta välttää liikkumista syvällä laajoissa metsissä.
Chilenkultatikkoja näkee yleensä pareittain, mutta pesintäajan lopussa myös perheryhminä. Lajin ravinto koostuu hyönteisistä ja niiden toukista, etenkin muurahaisista. Se etsii ravintonsa maasta pensaiden ja mullan seasta. Se nakuttelee myös puita ja poimii sieltä löytyneet hyönteiset kielellään. Silloin kun lintu ei ruokaile, se yleensä istuu puussa. Chilenkultatikkoja jää usein petolintujen kuten patagonianhiirihaukan ja amerikantuulihaukan saaliiksi.
Chilenkultatikka kaivaa pesäkolonsa yleensä jyrkälle rinteelle, törmälle tai kalliolle. Puunrunkoon se kovertaa pesän vain harvoin. Naaras munii pesäkoloon 5–6 munaa.
