Saraikkoniittyperhonen (Coenonympha tullia) on täpläperhosten heimoon ja heinäperhosten alaheimoon kuuluva pienehkö päiväperhonen. Laji esiintyy holarktisella alueella ja siitä on kuvattu useita alalajeja ja muotoja.
Saraikkoniittyperhosen etusiiven pituus on yleensä 15–20 mm alalajista ja muodosta riippuen. Suomessa on mitattu siipien kärkiväliksi 25–36,5 mm. Naaraat ovat keskimäärin koiraita kookkaampia. Saraikkoniittyperhosella esiintyy runsaasti muuntelua ja se muodostaa asteittaisia muuntelusarjoja eli kliinejä eri muotojen välillä.
Siipien yläpinnan pohjaväri on vaihteleva harmaanruskean-, kellan- tai oranssinsävyinen. Etusiiven alapinnalla on vaalea poikkijuova, jonka leveys ja voimakkuus vaihtelee.
Saraikkoniittyperhosen levinneisyysalue ulottuu Länsi-Euroopasta Aasian lauhkeiden osien kautta Tyynellemerelle ja Pohjois-Amerikkaan. Euroopassa laji puuttuu Etelä-Euroopasta ja aivan pohjoisimmista osista. Fennoskandiassa laji esiintyy noin 70° asti. Pohjois-Amerikassa levinneisyysalue ulottuu eteläisimmillään lännessä aina Meksikon Baja Californian osavaltioon ja Yhdysvalloissa Kalifornian, Arizonan ja New Mexicon osavaltioihin saakka.
Lajin runsaasta muuntelusta johtuen monien muotojen taksonominen asema on ollut epäselvä. Balkanin ja Keski-Italian vuoristoissa esiintyy laji Coenonympha rhodopensis, jota on pidetty myös saraikkoniittyperhosen alalajina. Fennoskandiassa esiintyy alalaji Coenonympha tullia isis, joka on kuvattu toisinaan nimialalajin muodoksi.
Suomessa saraikkoniittyperhonen esiintyy koko maassa Keski-Lappiin saakka ja satunnaisesti myös Lapin pohjoisimmissa osissa.
Saraikkoniittyperhosen elinympäristö on vaihteleva laajan levinneisyysalueen eri osissa. Laji esiintyy alangoilta vuoristoon muun muassa kosteilla niityillä, pelloilla, soilla, vuoristoniityillä, tunturiniityillä ja tundralla.
Lentoaika on maaliskuusta lokakuuhun yhtenä tai kahtena sukupolvena riippuen esiintymisalueesta. Euroopassa lentoaika on yleensä kesä–heinäkuussa. Laji talvehtii keskenkasvuisena toukkana.
