Torvimyyrä
Degu eli torvimyyrä (Octodon degus) on pienen rotan kokoinen jyrsijä, jota pidetään myös lemmikkinä.
Pä
PäiväeläimetPäiväeläin tarkoittaa eläintä, joka nukkuu yöllä ja valvoo päivällä. Yöeläimet ovat puolestaan aktiivisia öisin ja hämäräeläimet h...
Ka
KasvinsyöjäKasvinsyöjä eli herbivori on eläin, jonka ravinto koostuu yksinomaan tai pääasiassa kasveista. Lihansyöjiin ja sekaravintoa käyttäviin elä...
Ko
KoprofagiaKoprofagia eli skatofagia tarkoittaa ulosteen syömistä.Koprofagiaa esiintyy lemmikkieläimillä, kuten koirilla. Ilmiö voi niillä johtua lukuis...
Fo
FolivoreGr
GranivoreGr
GraminivoreMa
MaanpäällinenEs
Esiyksilölliset eläimetKa
Kaivavat eläimetFo
FossoraalinenLa
LaiduneläimetLaidunnus on ekologiassa tapahtuma, jossa saalistaja ei kuluta ravintokohdettaan loppuun, vaan syö vain osan siitä. Esimerkiksi verta imevä hytt...
La
Laiduntavat eläimetRe
ReviiriReviiri tai territorio on eläimen elinpiirin osa, jota eläin puolustaa saman lajin yksilöiltä. Pesintäreviirejä puolustetaan vain saman sukup...
Vi
ViviparousPo
PolygynyEr
Erittäin sosiaalinenEi
Ei siirtolainenD
alkaaAikuisen yksilön paino on noin 170–300 grammaa ja sukupuolet ovat hyvin samankokoisia. Lajin pituus on 20–30 cm. Noin puolet yksilön pituudesta on häntää, jonka päässä on tuuhea tupsu. Häntä on alta harmaa ja päältä musta. Degulla on pyöreähköt, harmaat korvat, suuret tummat silmät ja hopeanharmaat varpaat. Silmien ympärillä on vaaleampaa karvaa, sekä vatsa on selkää vaaleampi. Yleisimmin degu on väriltään ruskea agouti, eli sen karva on kaksiväristä (juuresta mustaa, päältä ruskeaa). Lemmikkilinjaan on viime vuosina ilmestynyt myös muita värimuunnoksia, mm. harmaa grey agouti ja kuviollinen white marked. Degun poskihampaat muistuttavat muodoltaan kahdeksikkoa; siitä latinankielinen nimi 'Octodon'.
Monista jyrsijöistä poiketen degut ovat päiväeläimiä, vaikkakin usein aktiivisimmillaan aamupäivästä ja illansuussa. Luonnonvaraiset degut elävät jopa sadan yksilön yhteisöissä muutaman kilometrin korkeudella merenpinnasta Andien vuoristoilla Chilessä. Ne kaivavat maahan laajoja tunneliverkostoja, joissa on useita onkaloita. Kaikki yhteisön degut osallistuvat vuorotellen kaivutöihin. Ne viettävät ison osan ajastaan maanpinnalla, etsien ruokaa ja kiipeillen puissa.
Degut ovat hyvin älykkäitä ja seurallisia. Niillä on hyvä muisti ja ne voivat oppia jopa käyttämään puutikkuja työkaluinaan saadakseen ruokaa. Häntäänsä degu käyttää tasapainotteluun ja kommunikointiin. Vaaran uhatessa degu kykenee pudottamaan hännästään nahan, ja turvaan päästyään se kaluaa itse poikki jäljelle jääneen rangan. Tämä on degulle hyvin kivuliasta, verta tulee paljon eikä tilalle kasva uutta häntää. Degu voi kuitenkin jatkaa elämäänsä katkenneella hännällä, joskin tasapainottelu voi tuottaa aluksi ongelmia.
Degujen ääntely on hyvin monipuolista. Terävä, lyhyt ja korkea 'tsik' on varoitusääni, sekä ilmeisesti uroksille myös jonkinlainen reviirinilmoitusääni. Tyytyväinen degu kujertaa matalasti, varsinkin kun laumatoverit rapsuttelevat toisiaan. Hermostuneena degu voi narskutella hampaitaan korvat luimussa, ja vihaisena se pitää murisevia ja vinkuvia ääniä. Narskuttelua tosin esiintyy myös degun ollessa tyytyväisessä, rauhallisessa tilassa.
Oikealla ruokavaliolla degusta saa pitkäikäisen lemmikin. Vankeudessa degun elinikä on 5–10 vuotta, vaikkakin nykyisin paremman hoitotietämyksen myötä keskimääräinen elinikä on kasvussa. Luonnossa elävien degujen ruokavalio on hyvin suppea, mutta lemmikkideguille pyritään antamaan monipuolisempaa ravintoa. Luonnonvaraiset degut syövät pääasiassa kasvien kuoria, mukuloita, heinää sekä sipulikasveja.
Lemmikkidegun ravinnon tärkeimmät kulmakivet ovat hyvälaatuinen heinä ja raikas vesi, joita tulee olla aina tarjolla. Degut myös järsivät lehtipuunoksia mielellään. Näiden lisäksi deguille voidaan antaa erilaisia pellettiseoksia. Yleinen käytäntö on antaa seosta, josta puolet on marsun pellettiä ja puolet chinchillan pellettiä. Eläinkaupoissa on usein myös deguille tarkoitettuja ruokaseoksia, mutta niiden kanssa kannattaa olla tarkkana; useat deguille tarkoitetut ruoat sisältävät mm. melassia ja hedelmiä, joita nimenomaan tulisi välttää. Degun ruoansulatus ei siedä mm. sokereita tai viljaa, joten väärä ruokavalio voi aiheuttaa lemmikille sairauksia ja jopa ennenaikaisen kuoleman.
Rajatun ruokavalionsa vuoksi eläinkaupoissa myytävät jyrsijöiden ”herkkutangot” tai muut välipalat eivät deguille sovi, mutta esimerkiksi kuivattu nokkonen, voikukan ja koivun lehdet, mustikan varvut ja persilja sopivat deguille herkkupaloiksi. Myös silloin tällöin annettu maapähkinä tai auringonkukansiemen ei ole pahaksi, vaikka ne ovatkin melkoisen rasvapitoisia. Pieni määrä rasvaa auttaa pitämään eläimen turkin ja ihon hyvässä kunnossa, mutta päivittäiseen ruokavalioon siemenet ja muut rasvaiset ruoat eivät sovi. Uutta ruokaa degulle kokeiltaessa kannattaa aloittaa pienellä määrällä, ja seurata aiheuttaako uusi ruoka eläimelle ripulia. Degun herkkä vatsa ei välttämättä osaa heti käsitellä uudenlaista ravintoa.
Lemmikkideguilla tavataan sokeritautia ja vanhemmalla iällä harmaakaihia. Molempien epäillään liittyvän vääränlaiseen ruokavalioon, ja myös liian vähäinen liikunta altistaa degun lihomiselle. Myös suolitukokset ja hammasongelmat kuten hammaspiikit ja etuhampaiden katkeamiset/liikakasvut ovat deguilla yleisiä. Vilkkaana eläimenä degu saattaa myös teloa itseään esimerkiksi putoamalla, mutta eläinlääkärin hoitoa tarvitaan harvoin. Riitelyssä tulleet haaverit tai hännänpään irrotessa haavan voi itse puhdistaa desinfiointiaineella (esim. Bacibact tai Septidin). Jos haava alkaa märkiä ja tulehtua, kannattaa ottaa yhteys lähimpään eläinlääkäriin.