Tupsukekomuurahainen (Formica aquilonia) on Suomen ja Fennoskandian yleisin kekomuurahainen.IUCN luokittelee lajin maailmanlaajuisesti silmälläpidettäväksi. Tupsukekomuurahainen on Suomessa elinvoimainen.
Tupsukekomuurahainen on ulkonäöltään ja elintavoiltaan samantyyppinen kuin monet muutkin kekomuurahaislajit.
Pä
PäiväeläimetPäiväeläin tarkoittaa eläintä, joka nukkuu yöllä ja valvoo päivällä. Yöeläimet ovat puolestaan aktiivisia öisin ja hämäräeläimet h...
Ma
MaanpäällinenOv
OvipaarinenOvipaarinen tarkoittaa eläintä, joka lisääntyy munimalla. Useimmat selkärangattomat, kalat ja matelijat, kaikki linnut ja sammakkoeläimet sek...
F
alkaaSkandinaviassa työläisen pituus on 4–8,5 mm, kuningattaren ja kuhnurin pituus 8–10 mm. Lajin työläiset ovat muiden kekomuurahaisten tapaan väritykseltään punaruskeita. Selkäpuoli on vaaleampi kuin osittain tumma pää ja perä. Kuningattaret ovat puna-ruskeita ja kuhnurit mustia.
Lajin erottaminen lähilajeista kaljukekomuurahainen, punakekomuurahainen ja karvakekomuurahainen perustuu lähinnä keskimääräiseen karvojen määrään selässä ja pään takareunassa. Tupsukekomuurahainen on yksi vähiten aggressiivinen kekomuurahaislaji.
Tupsukekomuurahainen pesii koko Suomessa. Lajin maailmanlaajuinen levinneisyys ulottuu Fennoskandiasta Siperian itäosiin ja Euroopassa etelässä Skotlannin pohjoisosiin ja Alpeille saakka.
Laji esiintyy enimmäkseen havumetsissä, mutta myös puisilla soilla ja alppiniityillä. Laji viihtyy metsän reunalla, jossa aurinko pääsee lämmittämään pesää. Useita kekoja voi sijaita samassa metsässä lähekkäin. Ne muodostavat usein yhteisön, joiden suurissa keoissa voi olla satoja munivia kuningattaria. Suuret pesät voivat olla yli kaksi metriä korkeita. Suomessa pesien keskikorkeus on noin puoli metriä.
Kuten muutkin kekomuurahaiset, tupsukekomuurahaiset lypsävät kirvojen mesikastetta eli makeaa ulostetta ja suojelevat karjaansa tehokkaasti. Lisäksi ne käyttävät ravintonaan keräämiään hyönteisiä.
