Paatsamasinisiipi (Celastrina argiolus synonyymi Papilio argiolus) on holarktisella alueella esiintyvä vaaleansininen sinisiipilaji. Lentoaikansa puolesta se on Suomessa selvästi aikaisin sinisiipi.
Vuonna 2017 paatsamasinisiipi valittiin Suomen kansallisperhoseksi.
Koiras on päältä kokonaan sininen ja siipiä reunustaa hyvin ohut musta juova. Naaraan siivet ovat yläpinnalta siniset, mutta etusiipien ulkoreunat ovat laajalti mustanruskeat, samoin takasiiven etureuna. Naaraalla takasiivissä erottuu lisäksi tummat reunatäplät. Siipiripset ovat molemmilla sukupuolilla valkoiset, siipisuonten kohdilta mustat. Siipien alapinta on hyvin vaalean sinertävänharmaa, tyvestä sinihärmäinen, eikä siipien alapintaa kirjovassa mustassa täplityksessä ole lainkaan punaista väriä. Mustilla täplillä ei ole valkoista reunusta. Toisen sukupolven yksilöillä siipien yläpinnan sinisen sävy on tummempi. Siipiväli 23–32 mm.
Paatsamasinisiipi on levinnyt lähes koko Eurooppaan, Pohjois-Afrikkaan, Aasian pohjois- ja keskiosien kautta Japaniin sekä läpi Pohjois- ja Keski-Amerikan aina Panamaan saakka. Suomessa paatsamasinisiipi on lähes koko maassa yleinen sinisiipilaji, jonka esiintyminen noudattaa tarkoin toukan pääasiallisen ravintokasvin, korpipaatsaman, esiintymistä. Kuusamon–Rovaniemen seudun pohjoispuolella esiintyminen on hajanaista, mutta perhosia on tavattu Utsjoelta saakka.
Paatsamasinisiipi lentää useimmiten kahtena sukupolvena, mutta levinneisyysalueen pohjoisosissa toinen sukupolvi on osittainen tai voi puuttua. Suomessa se on lentoaikansa puolesta selvästi varhaisin sinisiipilaji, joka esiintyy keväällä ja alkukesästä sekä joskus harvoin toisena sukupolvena loppukesällä. Ensimmäisen sukupolven lento alkaa jo huhti–toukokuun vaihteessa ja jatkuu kesäkuulle, mahdollinen toinen sukupolvi on lennossa heinäkuulta syyskuulle.
Lajia esiintyy eniten paatsamapensaiden läheisyydessä, mutta sen elinpiiriä voi olla myös esimerkiksi puutarhan herukkapensaiden ympäristö. Tyypillinen elinympäristö on metsä, pensaikko tai puutarha. Perhoset lentävät melko korkealla ja usein koiraat kerääntyvät yhteen jonkin tietyn pensaan luokse. Laji ei ole erityisen paikkauskollinen ja voi lentää pitempiäkin matkoja.
Naaras munii munat yksitellen. Toukat kuoriutuvat jo noin neljän päivän kuluttua ja toukkakehityskin kestää vain kolmisen viikkoa. Toukka on myrmekofiili, joka erittää muurahaisia kiinnostavaa eritettä ja saa ne näin suojelemaan ja hoitamaan toukkaa. Kotelo kiinnittyy kasvin lehteen silkkirihmalla. Jos kesän aikana syntyy toinen sukupolvi, kotelovaihe kestää noin kaksi viikkoa, muutoin laji talvehtii kotelona.
Ainakin keskisessä Euroopassa lajin esiintymismäärissä on viiden vuoden sykli, minkä aiheuttajaksi arvellaan hiukan eri vaiheella esiintyvää Listrodomus nycthemerus -loispistiäislajia.
