Meksikonpunaorava (Tamiasciurus mearnsi) on Meksikon Baja Californian osavaltion Sierra de San Pedro Mártirin vuoristometsissä tavattava punaorava. Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto eli IUCN on määritellyt sen erittäin uhanalaiseksi lajiksi.
Päiväeläin tarkoittaa eläintä, joka nukkuu yöllä ja valvoo päivällä. Yöeläimet ovat puolestaan aktiivisia öisin ja hämäräeläimet h...
Kasvinsyöjä eli herbivori on eläin, jonka ravinto koostuu yksinomaan tai pääasiassa kasveista. Lihansyöjiin ja sekaravintoa käyttäviin elä...
Ma
MaanpäällinenReviiri tai territorio on eläimen elinpiirin osa, jota eläin puolustaa saman lajin yksilöiltä. Pesintäreviirejä puolustetaan vain saman sukup...
M
alkaaMeksikonpunaoravan ruumiin pituus on noin 201 mm. Naaraat ja urokset ovat saman kokoisia. Väritys on selkäpuolelta harmaa ja vatsapuolelta valkoinen. Kyljellä puolien välissä kulkee harmaa tai hiilenmusta raita. Selässä korvien takaa keskiselälle on ruskeahkoa karvoitusta. Jalat ovat harmaat tai kellertävän valkoiset. Korvissa on mustat korvatöyhtöt. Häntä on pääosin musta ja siinä on harmaa valkoine, harmaa tai kellertävä pää.
Meksikonpunaoravaa tavataan Meksikon Baja Californian osavaltiossa Sierra de San Pedro Mártirin vuorilla. Tunnettuja esiintymispaikkoja on alle viisi ja niillä on kokoa yhteensä noin 689 km².
Lajia tavataan mänty- ja pihtametsillä 2 100–2 400 metrin korkeuksilla merenpinnasta.
Meksikonpunaorava tunnetaan huonosti. Lähisukulaisistaan punaoravasta (Tamiasciurus hudsonicus) ja lännenpunaoravasta (Tamiasciurus douglasii) ei rakenna oravanpesiä, vaan se pesii jo olemassa olevissa onkaloissa. Pesäpuina tyoimivat ilmeisesti pystyyn kuolleet puut. Meksikonpunaoravan parittelevat mahdollisesti toukokuun paikkeilla.
Meksikonpunaoravat käyttävät ravinnokseen jeffreymännyn käpyjä, harmaapihdan käpyjä ja silmuja, sekä harmaapihdoissa kasvavaa kääpää Cryptoporus volvatus.
Ärsytettynä meksikonorava päästää viserryksen omaisen äänähdyksen. Kaksi muuta tunnettua äänähdystä on esimerkiksi säikähdettynä päästettävä haukahdus ja territoriaalinen kalistelu. Lajin mahdollisia petoeläimiä ovat kojootti (Canis latrans), punailves (Lynx rufus) ja petolinnut.
Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto eli IUCN on määritellyt meksikonpunaoravan erittäin uhanalaiseksi lajiksi. Lajia tunnetaan vain alle viideltä eri esiintymispaikalta ja ihmisen toiminta on hävittänyt lajin elinympäristöä, sekä laskenut elinympäristöjhen laatua. Metsät ovat kärsineet hakkuista, laidunnuksesta ja metsäpaloista. Myös vuonna 1946 alueelle tuotu harmaaorava (Sciurus carolinensis) saattaa uhata lajia kilpailun kautta. Osa lajin levinneisyysalueesta kuuluu Sierra de San Pedro Mártirin kansallispuistoon.
