Gammayökkönen (Autographa gamma) on metalliyökkösiin lukeutuva, keskikokoinen perhoslaji.
Gammayökkösen lisäksi suvussa Autographa on myös muita, huomattavan samannäköisiä lajeja. Nimensä gammayökkönen on saanut etusiivessä olevasta vaaleasta kreikkalaisten kirjainten gammaa tai pientä y-kirjainta muistuttavasta kuviosta. Etusiivet ovat tummanruskeat ja niissä on monimutkaista kuviointia, jonka tarkoituksena on perhosen piilottaminen saalistajilta. Sisempi ja ulompi poikkiviiru ovat vaaleat ja selvästi mutkittelevat. Etusiiven keskiosa on tummavarjosteinen kuten myös melko heikosti erottuvan tumman aaltoviirun sisäreuna. Ruskeanharmaissa takasiivissä on melko selvärajainen tumma reunus ja tummat siipisuonet. Takasiipien väritys erottuu hyvin myös lentävällä perhosella. Levätessään perhonen pitää siipiään kattolaskuisesti eli harjakattoa muistuttavassa asennossa ruumiin sivuilla. Siipiväli on 36–43 mm.
Toukka on noin 3 cm pitkä, vaaleanvihreä ja sillä on vaaleat sivujuovat. Toukan päässä on selvästi erottuva tumma juova.
Gammayökkönen on levinneisyydeltään afrikkalainen ja eteläeurooppalainen laji ja vakituisella elinalueellaan sitä tavataan lähes ympäri vuoden. Ahkerana vaeltajana se esiintyy laajalti vakituisen elinalueensa ulkopuolella ja Suomessakin lajia tavataan kesäviipyjänä vuosittain koko maassa Lappia myöten. Joinakin vuosina lajilla saattaa olla myös pieni talvehtiva kanta. Koska perhosen esiintyminen riippuu vaelluksista, lajin runsaudessa on huomattavan suuria vuosittaisia eroja. Ensimmäiset gammayökköset lentävät Suomeen keväällä ja suurin osa syyskesällä ja syksyllä tavattavista yksilöistä osa on näiden keväällä saapuneiden perhosten täällä syntyneitä jälkeläisiä.
Lajin levinneisyys kattaa koko Euroopan, Pohjois-Afrikan, Lähi-idän ja Aasian pohjoisosat aina Tyynellemerelle saakka. Sitä tavataan myös Färsaarilla ja Islannissa. Suomessa perhosia tavataan kahtena sukupolvena, joista vähälukuisempi ensimmäinen polvi on lennossa toukokuulta heinäkuulle ja toinen, yksilömäärältään selvästi suurempi heinäkuusta lokakuulle.
Gammayökkösen voi tavata lähes missä tahansa ympäristössä, mutta parhaiten laji viihtyy avoimilla niityillä ja tienpientareilla ja perhonen vierailee ahkerasti kukilla. Ainoastaan tiheissä metsissä perhosia ei juuri tapaa. Monista muista yökkösistä poiketen gammayökkönen on aktiivinen yön lisäksi myös päiväsaikaan. Laji lentää helposti kirkkaiden valojen luokse ja tulee monia sukulaisiaan helpommin myös makealla nesteellä kostutetulle syötille.
Esiintyessään runsaana, gammayökkösen toukat aiheuttavat viljelyskasveille huomattavia vahinkoja. Suomessa taloudellisesti huomattavia vahinkoja on tapahtunut ainakin vuosina 1922 ja 1946 sekä 2018. Alueilla, joilla laji talvehtii, se talvehtii pienenä toukkana. Kotelo on löyhässä kotelokopassa ravintokasvin yhteensidottujen lehtien välissä.
Toukka kelpuuttaa ravinnokseen varsin laajan kirjon eri kasvilajeja. Näihin kuuluvat muiden muassa monet hernekasvit ja kaalit.
