Juovabassi (Morone saxatilis) on Pohjois-Amerikan itä- ja etelärannikolla elävä suurikokoinen ahvenkala, joka on suosittu urheilukalastuksen kohde. Täysikasvuinen yksilö on keskimäärin 120 senttimetriä pitkä ja painaa jopa 45 kilogrammaa. Lajin nimi tulee kylkien tummista juovista. Juovabassia tavataan Meksikonlahden pohjoisosissa ja Atlantin länsireunalla. Se on pohjakala ja vaeltaa kesäisin jokiin kutemaan. Juovabassi on ravintoketjun huipulla ja käyttää täysikasvuisena ravinnokseen muita kaloja ja selkärangattomia.
Juovabassi on ollut Yhdysvaltain kansalliskala vuodesta 2015 lähtien.
Li
LihansyöjäLihansyöjä eli karnivori on eläin, joka saa suurimman osan ravinnostaan syömällä toisia eläimiä. On myös lihansyöjäkasveja, jotka hankki...
Ka
KalansyöjätOv
OvipaarinenOvipaarinen tarkoittaa eläintä, joka lisääntyy munimalla. Useimmat selkärangattomat, kalat ja matelijat, kaikki linnut ja sammakkoeläimet sek...
Po
PolyandryMi
MigraatioS
alkaaNuorena juovabassi on solakka ja virtaviivainen mutta muuttuu raskasrakenteisemmaksi saavutettuaan 2–4 kilogramman painon. Täysikasvuisena se on keskimäärin 120 senttimetriä pitkä ja voi painaa jopa 45 kilogrammaa. Suurin koskaan pyydetty juovabassi oli 2 metriä pitkä ja painoi 57 kilogrammaa. Naaraat ovat koiraita suurempia ja painavampia kaikissa ikävaiheissa. Juovabassin selän väritys vaihtelee oliivinvihreästä sinertävän teräksenharmaaseen ja jopa mustaan. Sillä on valkoinen vatsa ja hopeanhohtoiset kyljet, jotka vivahtavat joskus vihreään. Kyljissä on sivusuunnassa seitsemän tai kahdeksan tummaa juovaa, joista kala on saanut nimensä. Nuorilla yksilöillä juovat ovat katkonaiset.
Juovabassilla on kaksi selkäevää, jotka erottaa toisistaan selvä rako. Niistä etummaisessa on 9–11 piikkiruotoa ja takimmaisessa 10–13 pehmeää ruotoa. Peräevässä on puolestaan 7–13 pehmeää ruotoa ja 3 piikkiruotoa, joista pisin on alle puolet peräevän korkeudesta. Juovabassin hampaat sijaitsevat kahdella alueella kielen takaosassa toisin kuin valkobassilla, jonka hampaat ovat keskittyneet vain yhdelle alueelle kielen tyvessä.
Juovabassi elää Meksikonlahden pohjoisosissa ja sinne laskevissa joissa sekä Atlantin länsireunalla, missä sen levinneisyysalue ulottuu Saint Lawrencen joelta Kanadasta St. Johns- joelle Pohjois-Floridaan. Se on levinnyt ihmisen mukana myös Yhdysvaltojen länsirannikolle ja sisävesistöön sekä muualle maailmaan.
Juovabassi on lauhkean vyöhykkeen pohjakala, joka elää luonnostaan merenlahdissa ja -rannoilla ja vaeltaa keväisin jokiin kutemaan. Lajin tieteellinen nimi saxatilis viittaa sen mieltymykseen oleskella kivien läheisyydessä. Meksikonlahdella elävät kannat vaeltavat kutuvaelluksen lisäksi toisenkin kerran: ne muuttavat kesäkuukausina talvehtimispaikoiltaan pohjoiseen Uuden-Englannin ja Etelä-Kanadan rannikolle ja yhtyvät sikäläisiin kantoihin mutta hakeutuvat takaisin etelään talveksi.
Atlantin rannikolla elävät juovabassit voidaan jakaa erillisiin ”rotuihin”, jotka eivät eroa kuitenkaan toisistaan niin paljon, että ne voitaisiin luokitella omiksi alalajeikseen. Muutamiin tekojärviin Yhdysvalloissa on muodostunut myös makean veden kantoja, jotka eivät koskaan käy meressä. Ne liikkuvat parvina järven keskivedessä ja hakeutuvat kesällä viileämmän ja hapekkaamman veden alueille.
Juovabassi on ravintoketjun huipulla oleva kaikkiruokainen opportunisti. Vastasyntyneet poikaset käyttävät ravinnokseen eläinplanktonia ja hyttysentoukkia ja täysikasvuiset yksilöt muita kaloja ja selkärangattomia. Yleensä ne saalistavat parvissa yöaikaan, jolloin ne saattavat loiskia äänekkäästi lähellä vedenpintaa.
Juovabassi voi elää jopa kolmekymmentävuotiaaksi. Koiraista tulee sukukypsiä kahden vuoden iässä ja naaraista neljän vuoden iässä, kun ne ovat kasvaneet 45–60 senttimetrin mittaisiksi. Kutuaika alkaa, kun vesi lämpenee 13-asteiseksi, ja on kiivaimmillaan 16–19-asteisessa vedessä. Parittelua edeltävät koskipaikoissa tapahtuvat kiihkeät soidinmenot, joiden aikana yhtä isoa naarasta ajattaa yleensä useampi koiras.
Nuori juovabassinaaras voi munia jopa 65 000 mätimunaa, jotka ovat vihertävänvärisiä ja kelluvat hyvin vedessä. Jouduttuaan veteen munat ajelehtivat veden virtausten mukana tavallisesti kaksi tai kolme päivää ennen kuin poikaset kuoriutuvat. Munat kuolevat, jos ne vajoavat joenpohjaan ennen poikasten kuoriutumista. Poikaset kasvavat nopeasti ja pysyttelevät aluksi syntymäjokensa alajuoksulla sijaitsevissa murtovetisissä merenlahdissa.
Juovabassi on maukas ruokakala, jota jo Plymouthin siirtokunnan varhaiset asukkaat kalastivat verkoilla kesäisin. Nykyään sitä kasvatetaan viljelylaitoksissa ja kalastetaan luonnosta lähinnä virkistysmielessä.
