Möhkäkala (Mola mola) on möhkäkalojen heimoon kuuluva erikoisen muotoinen kala, joka elää lauhkeilla ja trooppisilla merillä. Möhkäkalat ovat valtavan kokoisia, levinneet laajalti ja ulkonäöltään eriskummallisia, mutta niistä tiedetään varsin vähän. Usein ne liikkuvat hitaasti pintavesissä, ja kokonsa vuoksi voivat aiheuttaa onnettomuuksia veneiden törmätessä niihin.
Möhkäkalan jopa kolmimetrinen ruumis on kuin puoliksi halkaistu kiekko, ja se päättyy röyhelömäiseen reunukseen, joka on useista liuskoista koostuva muuntunut pyrstöevä. Sekä selkä- että peräevä ovat lyhyttyviset ja korkeat ja ovat aivan ruumiin takapäässä. Rintaevät ovat pyöreät ja vatsaevät puuttuvat. Suu on pieni. Väriltään kala on harmaan ja valkoisen kuviollinen. Osa möhkäkaloista hohtaa helmiäisen sävyissä. Suurin osa möhkäkalan ihosta on yhtä karkeaa kuin hiekkapaperi.
Tyypillinen möhkäkalan pituus on 1,8 metriä, ja leveys 2,4 metriä evänkärjestä toiseen. Painoa kalalle kertyy tonnin verran. Suurin mitattu möhkäkala oli 3,1 metriä pitkä ja painoi 2 235 kilogrammaa. Se törmäsi laivaan Australian lähivesillä vuonna 1908.
Möhkäkalan levinneisyysalue on laaja, ja sitä elää kaikkien valtamerten lämpimimillä ja lauhkeilla alueilla. Tyynenmeren itäosissa sen levinneisyysalue ulottuu Kanadasta Peruun ja Chileen. Tyynenmeren länsiosissa sitä tavataan puolestaan Venäjältä ja Japanista Australiaan ja Uuteen-Seelantiin saakka. Tyyneltämereltä levinneisyysalue jatkuu Intian valtamerelle ja aina Punaisellemerelle asti. Itäisellä Atlantilla lajia tavataan Skandinaviasta, Etelä-Afrikkaan ja läntisellä Atlantilla Newfoundlandin tienoilta Argentiinaan. Meksikonlahti ja Karibianmeri kuuluvat levinneisyysalueeseen. Sitä tavataan ajoittain myös Itämeren länsiosassa ja Välimerellä.
Möhkäkaloja tavataan merenpohjan syvänteiden rinteiden läheisyydessä. Se ui usein lähellä pintaa siten, että selkäevä pistää pinnan yläpuolelle, mutta kaloja on kuvattu myös jopa 480 metrin syvyydessä.
Toisiinsa sulautuneet hampaat muodostavat vahvan nokan, jolla möhkäkala syö planktonia, meduusoja ja kampamaneetteja, mutta myös äyriäisiä ja pikkukaloja.
Möhkäkala lienee maailman kaloista ahkerin mätimunien tuottaja: naaras saattaa tuottaa kerralla jopa 300 miljoonaa mätimunaa. Vastakuoriutuneet möhkäkalat ovat piikkien peitossa, mistä huomaa, että laji kuuluu samaan lahkoon pallokalojen kanssa.
Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto on luokitellut möhkäkalan vaarantuneeksi, koska sen kanta on selvästi pienentynyt 1900-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa. Suurin uhka on kalastus ja sen sivusaaliit. Sitä ei suurimittaisesti kalasteta, vaikka ainakin Japanissa ja Taiwanissa on sille markkinoita. Möhkäkaloja kuitenkin jää runsaasti sivusaaliiksi Tyynenmerellä ja Atlantilla. Paikoin laji on hävinnyt kokonaan, ja 1980-luvun lopun jälkeen yksilömäärä on vähentynyt maailmanlaajuisesti ainakin 30 prosentilla.
Täysikasvuisella möhkäkalalla on ihmisen lisäksi harvoja vihollisia, mutta kasvuiässä sitä kohtaavat monet vaarat. Loiset ovat myös tappava kiusa. Möhkäkalasta on tavattu yli 40 sukuun kuuluvia erilaisia loisia. Varsinaisia saalistajia ovat miekkavalaat ja merileijonat. Nuoria möhkäkaloja syövät tonnikalat.
