Beira, Beira-antilooppi
Beira eli beira-antilooppi (Dorcatragus megalotis) on Koillis-Afrikassa elävä pienikokoinen, onttosarvisiin kuuluva sorkkaeläin. Se on sukunsa ainoa laji.
Beiran ruumiinpituus on 80–86 senttiä, säkäkorkeus 50–65 senttiä ja paino 9–11,5 kiloa. Naaraat ovat hieman uroksia kookkaampia. Turkki on karhea ja tuuhea. Selän ja niskan karvapeite on punertavanharmaa, ja karvojen aivan ulommaisimmat kärjet ovat valkoiset. Vatsapuoli on vaaleankeltainen, eikä ole niin vaalea kuin useimmilla muilla antiloopeilla. Valkoista on ainoastaan raajojen taipeissa. Kyljillä kulkee kyynärpäiltä takamukseen ulottuva tumma juova, joka erottaa vaalean karvoituksen selän punertavasta väristä. Raajojen yläosien ulkopinnat ovat kellertävänruskeat, kärkiosat tummemmat. Lyhyt, tuuhea häntä on punertavanharmaa Pää on kellertävänpunainen, ja silmiä ympäröivät vaaleat renkaat. Beira on kevytrakenteinen. Sen peräpää on hartioita ylempänä, mistä johtuen sen asento on hieman kumara ja selän kaari pyöristynyt. Jalat ovat hoikat ja erittäin pitkät, sorkat lyhyet. Sorkkien alla on kivisessä maastossa etenemistä helpottavat pehmeät paksunnokset. Lajin näkyvin piirre ovat sen suuret ja soikeat, jopa 15 pitkät korvat. Korvien sisäosia peittää valkoinen karva. Vain uroksilla on sarvet. Ne ovat lyhyet, suorat ja pystyt. Sarvet kasvavat yleensä 7–10 sentin mittaisiksi, mutta voivat pisimmillään olla 12 tai jopa 13 sentin mittaiset.
Beira elää vain Afrikan sarven alueella. Levinneisyysalue keskittyy Nogaal-laakson pohjoispuolelle Pohjois-Somalian Somalimaassa. Tarkkoja tietoja lajin levinneisyydestä ei kuitenkaan ole. Djiboutissa eläneen kannan säilymisestä ei ole varmaa tietoa, mutta vuonna 1993 niitä havaittiin rinteillä, jotka ovat lähellä Somalian ja Etiopian rajaa. Myöhempien tutkimusten mukaan maan beirakanta elää vain noin 250 neliökilometrin laajuisella alueella. Etiopiassa lajia on tavattu ainakin Luoteis-Somalian vastaisella rajalla olevilla Marmarvuorilla. Vuonna 1999 beirakannan kooksi arvioitiin 7 000 yksilöä, ja levinneisyysalueen laajuudeksi noin 35 000 neliökilometriä. Djiboutissa lajin lukumääräksi on arvioitu 50–150 beiraa.
Beiran elinympäristöä ovat kiviset ja kuivat kukkulat ja vuoristoalueet, joilla kasvavaa arokasvillisuutta hallitsevat akaasiapensaikot. Jyrkillä rinteillä se liikkuu harvoin.
Beirat liikkuvat pareittain tai 5–7 yksilön, harvoin jopa 12 yksilön laumoissa. Laumassa on yksi tai kaksi urosta, joita muut lauman jäsenet seuraavat. Lauma pitää hallussaan omaa puolustettavaa reviiriä. Useimpien muiden antilooppien tavoin beira on aktiivisimmillaan aamulla ja illalla. Keskipäivän se viettää lepäämällä. Lajilla on hyvä suojaväri, mutta se on arka ja pakenee herkästi. Beiran lähelle on hyvin vaikeaa päästä. Erikoislaatuisten sorkkien ansiosta beirat liikkuvat hyvin kallioilla ja jyrkänteillä. Vaaran uhatessa ne pakenevat nopeasti jyrkemmille rinteille parempaan turvaan. Tärkeimmät luonnolliset viholliset ovat aavikkoilves, leijona, leopardi, hyeenat ja sakaalit. Metsästäjät ovat kertoneet, että kun yhtä lauman jäsentä ammutaan, niin koko lauma lähtee karkuun, mutta palaa melko pian samalle paikalle.
Lajin ravinto koostuu lähinnä pensaiden lehdistä, mutta myös heinistä. Se syö ilmeisesti erityisesti kuivaa ruohoa ja kääpiömimosan lehtiä. Luultavasti se syö myös joitain karkeita yrttejä, joita kasvaa sen elinympäristössä kuitenkin vähän. Beiran elinalueet ovat laajalti vedettömiä, mutta se saa kaiken tarvitsemansa veden ravintokasveista.
Beiran lisääntymisestä tiedetään vain vähän. Vasat syntyvät luultavasti sadekauden alussa. Naaraan kantoaika kestää kuusi kuukautta, jonka jälkeen se synnyttää yhden vasan.
Beiran levinneisyysalue on supistunut ja kannan uskotaan olevan taantumassa. IUCN luokittelee sen vaarantuneeksi lajiksi. Vähenemisen syitä ovat kuivuus, karjan ylilaidunnuksesta johtuva elinympäristöjen heikkeneminen, rajoittamaton metsästys sekä pensaikkojen metsämaiden raivaus puuhiilen tuotantoa varten. Beiran arkuus ja pieni koko sekä vaikeakulkuinen, puustoinen elinympäristö ilmeisesti suojaavat sitä laajamittaiselta metsästykseltä. Beiraa ei tavata millään Afrikan sarven suojelualueella, eikä se kuulu mihinkään paikalliseen suojeluohjelmaan. Qatarin Al Wabrassa lajia kuitenkin tarhataan hyvällä menestyksellä vankeudessa.
