Mustajalka-albatrossi (Phoebastria nigripes) on hyvin tumma pienikokoinen albatrossilaji, joka elää pohjoisella Tyynellämerellä. John James Audubon nimesi lajin vuonna 1839.
Linnun pituus on noin 70–80 cm, siipien kärkiväli 2,1 metriä ja paino keskimäärin 3,3 kg. Koiras on noin 10 prosenttia naarasta kookkaampi. Albatrossiksi laji on pienikokoinen. Aikuiset ovat hyvin tummanruskeita, lähes mustia. Valkoista on vain nokan tyvellä ja silmän alapuolella, pyrstön tyvellä ja siipien alapeitinhöyhenissä. Nuoret linnut ovat tummanruskeita ja nokan tyvellä on valkoinen rengas. Kaikissa puvuissa on mustahkot koivet ja nokka. Laji voi elää 40–50-vuotiaaksi.
Mustajalka-albatrossi pesii Tyynen valtameren pohjoispuoliskolla Havaijin luoteisilla saarilla sekä kolmella saarella Japanin ulkovesillä: Senkakulla, Boninilla ja Toroshimassa. Pesimäajan ulkopuolella laji vaeltelee laajasti pohjoisella Tyynellämerellä Kiinan, Alaskan ja Meksikon rajaamalla alueella.
Maailman populaation koko oli 109 000 pesivää paria (kaikkiaan 278 000 yksilöä) vuonna 2000. Laji on vähenemässä ja se on luokiteltu silmälläpidettäväksi, 2000-luvun alulla jopa erittäin uhanalaiseksi. Suurin uhka on kalastus, joka tappaa vuosittain useita tuhansia yksilöitä.
Pesimäaikana mustajalka-albatrossi asuu karuilla rannoilla, joilta pääosin puuttuu kasvillisuus, hiekkaisilla mailla ja turvesoilla. Pesimäajan ulkopuolella se vaeltelee Tyynellämerellä.
Mustajalka-albatrossi syö kalaa, lentokalojen munia, mustekaloja ja äyriäisiä. Laivoista heitetyt ruoantähteet kelpaavat sille hyvin, ja sitä kutsutaankin ”kelluvaksi porsaaksi”.
Laji on sukukypsä 5–6-vuotiaana. Pari muodostaa elinikäisen parisuhteen. Kolmivuotiaat nuoret linnut palaavat merivaellukseltaan syntymäsaarelleen ja kahtena seuraavana kesänä ne rakentelevat harjoituspesiä ja esittävät kosiskelumenoja. Pesä on pelkkä kuoppa hiekassa. Naaras munii yhden munan ja molemmat puolisot hautovat sitä yhteensä noin 65 päivää. Koiras kuitenkin huolehtii haudonnasta pääosan. Emo lämmittää poikasta noin kolme viikkoa. Poikanen on lentokykyinen noin 140 päivän ikäisenä.
