Japani
2228 lajit
Japani on saarivaltio Tyynessämeressä Itä-Aasiassa.
Maantiede
Yli kolmesta tuhannesta saaresta koostuva Japani sijaitsee Itä-Aasiassa Tyynenmeren rannikolla. Maan tärkeimmät saaret pohjoisesta etelään ovat Hokkaidō, Honshū (pääsaari), Shikoku ja Kyūshū. Ryūkyūsaaret, joihin kuuluu myös Okinawa, sijaitsevat Kyūshūn eteläpuolella ulottuen yli tuhannen kilometrin päähän lähes Taiwanille saakka. Maan kokonaispinta-ala on 377 835 neliökilometriä, josta noin 75–80 prosenttia on vuoristoa ja lähes yhtä suuri osa on metsien peitossa. Koska suuri osa maan alueesta on soveltumatonta asutuksen, maatalouden tai teollisuuden käyttöön jyrkkien korkeuserojen, ilmaston ja maanjäristysten aiheuttaman maanvyöryriskin vuoksi, Japanin alavilla rannikkoalueilla väestötiheys on erittäin suuri. Maa on yksi maailman tiheimmin asutuista.
Japanilla on rannikkoa yhteensä 29 751 kilometriä. Sitä ympäröivät meret ovat Filippiinienmeri etelässä, Tyynimeri idässä, Ohotanmeri pohjoisessa, Japaninmeri lännessä ja Itä-Kiinan meri lounaassa.
Maa sijaitsee tuliperäisellä ja maanjäristysherkällä alueella ”Tyynenmeren tulirenkaan” varrella kolmen mannerlaatan yhtymäkohdassa. Alueella on yhteensä noin 160 tulivuorta, joista kolmasosa on aktiivisia. Japanissa on jatkuvasti pieniä maanjäristyksiä ja suurempia, tuhoisia maanjäristyksiä useita kertoja vuosisadassa. Maanjäristykset johtavat usein tsunameihin. Lähihistorian vakavat maanjäristykset ovat Kōben maanjäristys vuonna 1995, Chūetsun maanjäristys vuonna 2004 ja Tōhokun maanjäristys vuonna 2011.
Ilmasto
Japani sijaitsee pääosin lauhkealla vyöhykkeellä, ja maassa on neljä vuodenaikaa ja viisi, jos sadekausi lasketaan mukaan. Japanin saariston pituuden ja vaihtelevan pinnanmuodostuksen vuoksi maan ilmasto on kuitenkin hyvin monimuotoinen. Pohjoisessa talvet ovat pitkiä ja lunta voi sataa runsaastikin, kun taas eteläisimmillä saarilla ilmasto on jo subtrooppinen. Talvisin kylmä, kuiva tuuli puhaltaa Siperiasta Japaninmerelle ja kohdatessaan Tyynenmeren lämpimän ilmamassan tuo rankkoja lumisateita maan länsirannikolle. Kesällä vuorostaan kostea, Tyyneltämereltä puhaltava tuuli tuo Japaniin lämmintä ilmaa. Myöhäiskesällä ja syksyn alussa päiväntasaajan alueen trooppiset matalapaineet synnyttävät taifuuneja, jotka tuovat usein rankkasateita. Maa voidaan jakaa kuuteen toisistaan eroavaan ilmastovyöhykkeeseen:
- Hokkaidō: Japanin pohjoisimmalla saarella on kylmätalvinen, mutta muuten lauha lämminkesäinen ilmasto. Talvet vastaavat lämpötilaltaan Suomen etelärannikon talvia ja ovat suunnilleen yhtä pitkiä. Keväät ja syksyt ovat kuitenkin lyhyemmät kuin Etelä-Suomessa, ja Hokkaidōlla kesä kestääkin jopa 5–5,5 kuukautta. Lämpimin kuukausi on elokuu, jolloin on runsaasti helteitä, ja vuorokauden keskilämpötila noin 20 astetta. Vuoden keskilämpötila on 7–9 astetta. Sademäärä on suhteellisen korkea, ja vuodenaikaistuulten takia suurin osa sateesta saadaan loppuvuodesta ja aivan vuoden alussa. Talvella Hokkaidōlla onkin aina erittäin paljon lunta. Keväät ja alkukesät ovat kuitenkin kuivia. Vuotuinen sademäärä 1 000–1 200 millimetriä.
- Japaninmeri: Ilmasto on lauhkea. Talvet ovat lauhoja, pakkasia on vain silloin tällöin helmikuulla. Talvella sama vuodenaikaistuuli kuin Hokkaidōlla tuo runsaasti lumisateita alueelle. Lyhyet talvet vastaavat keskilämpötiloiltaan Tanskaa tai Alankomaita, ja lumi sulaa yleensä muutamassa päivässä sadettuaan. Kesät ovat kuitenkin Eurooppaan verrattuna kuumia. Kesät ovat 6–7 kuukautta pitkiä, ja helteet ovat päivittäisiä heinä-syyskuussa. Vuoden keskilämpö on noin 10–12 astetta. Tällä alueella sateita saadaan todella runsaasti ympäri vuoden, jopa 2 500 millimetriä vuodessa.
- Keskinen ylänkö: alueella vallitsee tyypillinen sisämaan ilmasto, jossa yön ja aamun sekä talven ja kesän väliset lämpötilaerot ovat suuria. Sademäärät ovat pieniä laaksoissa.
- Seton sisämeri: Chūgokun ja Shikokun alueiden vuoret suojaavat Shikokun ja Kyūshūn saaria talvisilta kylmiltä ja kosteilta vuodenaikaistuulilta. Tämän ansiosta talvet ovat suhteellisen lämpimiä, vastaten talvilämpötiloiltaan lähes Välimeren talvilämpötiloja. Kesät ovat noin 8–9 kuukautta pitkiä, ja ilmasto on subtrooppinen, vaikka talvisin voi olla ajoittain koleaa. Kylmin kuukausi on tammikuu. Vuoden keskilämpötila on noin 16–17 astetta. Vuotuinen sademäärä on noin 2 000 millimetriä, ja suurin osa siitä saadaan kesäaikaan monsuunituulten mukana, talvet ovat hieman kuivempia. Helteet ovat päivittäisiä kesä-syyskuussa.
- Tyynimeri: Japanin itärannikolla talvet ovat kuivia ja viileitä, kesät kuumia ja kosteita monsuunin vuoksi. Ilmasto on jotakin lauhkean ja subtrooppisen väliltä alueesta riippuen. Talvella lämpötilat liikkuvat päivisin 5 asteen tienoilla, öisin nollassa. Talvet ovat kuivia, sillä vuodenaikaistuulina toimivat länsituulet eivät juuri tuo kosteutta vuoriston yli lännestä. Kesät ovat noin 7–8 kuukautta pitkiä. Kesällä on kuumaa ja kosteaa, sillä monsuuni yltää alueelle. Helteet ovat päivittäisiä kesä-syyskuussa. Vuoden keskilämpötila on noin 15 astetta ja vuosittainen sademäärä noin 1 200 millimetriä.
- Ryūkyūsaaret: saarilla on subtrooppinen ilmasto. Talvet ovat lämpimiä ja kuivia ja kesät kuumia ja kosteita. Etenkin kesän monsuunin aikana sademäärät ovat erittäin suuria, ja trooppiset syklonit eli taifuunit ovat yleisiä. Vuoden keskilämpötila on noin 20 astetta.
Japanin sadekausi alkaa Okinawalla aikaisin toukokuussa ja siirtyy asteittain pohjoiseen, kunnes se hajoaa Pohjois-Japanissa ennen saapumistaan Hokkaidōlle heinäkuun loppupuolella. Tokion alueella Honshūn saaren keskiosassa sadekausi kestää noin kuusi viikkoa: keskimääräinen alkamispäivä on 8.6.ja loppumispäivä 20. heinäkuuta.
Kasvillisuus ja eläimistö
Japanin saariston pituus on saanut ilmaston tavoin aikaan monipuolisen kasvillisuuden ja eläimistön. Japanissa elää noin 4 500 syntyperäistä kasvilajia. Lajien suureen määrään ovat vaikuttaneet erityisesti lämpötilojen suuri vaihtelu ja suuret sademäärät. Japanin kasvillisuus voidaan jakaa viiteen vyöhykkeeseen: subtrooppinen alue eteläisimmillä saarilla, lämmin ikivihreiden lehtipuumetsien alue pääsaarten eteläosissa, viileä lehtipuumetsien alue Honshūn pohjois- ja Hokkaidōn eteläosassa, subalpiininen vyöhyke Keski- ja Pohjois-Hokkaidōlla sekä alpiininen vyöhyke Honshūn ja Hokkaidōn vuoristoalueilla. Subtrooppisen alueen kasvillisuudella on yhteyksiä Malakan niemimaan lajistoon, kun taas maan keskiosien kasvillisuudella pikemminkin Koreaan ja Kiinaan. Japanin kasvilajisto on runsaan sadan vuoden aikana muuttunut suuresti paitsi kaupungistumisen, myös ihmisen Euroopasta ja Pohjois-Amerikasta tuomien tulokaslajien vuoksi: Meiji-kaudelta lähtien maahan on tuotu arviolta 200–500 kasvilajia.
Japanin eläimistö koostuu suurelta osin Kiinasta ja Koreasta saapuneista lauhkean vyöhykkeen lajeista, mutta myös Kaakkois-Aasian subtrooppisista ja Siperian subarktisista lajeista. Koska esihistoriansa aikana Japanin saaristo on ollut vuoroin erossa manner-Aasiasta ja vuoroin yhteydessä siihen, eläinlajien muuttohistoria alueelle on monimutkainen. Japanissa elää joitakin endeemisia lajeja, kuten japaninmakaki ja japaninjättisalamanteri; Ryūkyū-saarten lajistoon kuuluu vuorostaan joitakin ”eläviä fossiileja”, kuten iriomotenkissa. Tiheästä asutuksesta huolimatta suuria maanisäkkäitä elää Japanin vuoristoalueilla suhteellisen paljon. Niihin kuuluvat muun muassa karhut, villisiat, supikoirat, ketut ja peurat. Lintulajeja Japanin alueella elää noin 600; maa sijaitsee merkittävällä lintujen muuttoreitillä. Maan rikas merilajisto, johon kuuluu lukuisten kala- ja äyriäislajien lisäksi pyöriäisiä, valaita ja delfiinejä, on suureksi osaksi kylmän ja lämpimän merivirran kohtaamisen ansiota Japanin lähialueilla.
Japani on saarivaltio Tyynessämeressä Itä-Aasiassa.
Maantiede
Yli kolmesta tuhannesta saaresta koostuva Japani sijaitsee Itä-Aasiassa Tyynenmeren rannikolla. Maan tärkeimmät saaret pohjoisesta etelään ovat Hokkaidō, Honshū (pääsaari), Shikoku ja Kyūshū. Ryūkyūsaaret, joihin kuuluu myös Okinawa, sijaitsevat Kyūshūn eteläpuolella ulottuen yli tuhannen kilometrin päähän lähes Taiwanille saakka. Maan kokonaispinta-ala on 377 835 neliökilometriä, josta noin 75–80 prosenttia on vuoristoa ja lähes yhtä suuri osa on metsien peitossa. Koska suuri osa maan alueesta on soveltumatonta asutuksen, maatalouden tai teollisuuden käyttöön jyrkkien korkeuserojen, ilmaston ja maanjäristysten aiheuttaman maanvyöryriskin vuoksi, Japanin alavilla rannikkoalueilla väestötiheys on erittäin suuri. Maa on yksi maailman tiheimmin asutuista.
Japanilla on rannikkoa yhteensä 29 751 kilometriä. Sitä ympäröivät meret ovat Filippiinienmeri etelässä, Tyynimeri idässä, Ohotanmeri pohjoisessa, Japaninmeri lännessä ja Itä-Kiinan meri lounaassa.
Maa sijaitsee tuliperäisellä ja maanjäristysherkällä alueella ”Tyynenmeren tulirenkaan” varrella kolmen mannerlaatan yhtymäkohdassa. Alueella on yhteensä noin 160 tulivuorta, joista kolmasosa on aktiivisia. Japanissa on jatkuvasti pieniä maanjäristyksiä ja suurempia, tuhoisia maanjäristyksiä useita kertoja vuosisadassa. Maanjäristykset johtavat usein tsunameihin. Lähihistorian vakavat maanjäristykset ovat Kōben maanjäristys vuonna 1995, Chūetsun maanjäristys vuonna 2004 ja Tōhokun maanjäristys vuonna 2011.
Ilmasto
Japani sijaitsee pääosin lauhkealla vyöhykkeellä, ja maassa on neljä vuodenaikaa ja viisi, jos sadekausi lasketaan mukaan. Japanin saariston pituuden ja vaihtelevan pinnanmuodostuksen vuoksi maan ilmasto on kuitenkin hyvin monimuotoinen. Pohjoisessa talvet ovat pitkiä ja lunta voi sataa runsaastikin, kun taas eteläisimmillä saarilla ilmasto on jo subtrooppinen. Talvisin kylmä, kuiva tuuli puhaltaa Siperiasta Japaninmerelle ja kohdatessaan Tyynenmeren lämpimän ilmamassan tuo rankkoja lumisateita maan länsirannikolle. Kesällä vuorostaan kostea, Tyyneltämereltä puhaltava tuuli tuo Japaniin lämmintä ilmaa. Myöhäiskesällä ja syksyn alussa päiväntasaajan alueen trooppiset matalapaineet synnyttävät taifuuneja, jotka tuovat usein rankkasateita. Maa voidaan jakaa kuuteen toisistaan eroavaan ilmastovyöhykkeeseen:
- Hokkaidō: Japanin pohjoisimmalla saarella on kylmätalvinen, mutta muuten lauha lämminkesäinen ilmasto. Talvet vastaavat lämpötilaltaan Suomen etelärannikon talvia ja ovat suunnilleen yhtä pitkiä. Keväät ja syksyt ovat kuitenkin lyhyemmät kuin Etelä-Suomessa, ja Hokkaidōlla kesä kestääkin jopa 5–5,5 kuukautta. Lämpimin kuukausi on elokuu, jolloin on runsaasti helteitä, ja vuorokauden keskilämpötila noin 20 astetta. Vuoden keskilämpötila on 7–9 astetta. Sademäärä on suhteellisen korkea, ja vuodenaikaistuulten takia suurin osa sateesta saadaan loppuvuodesta ja aivan vuoden alussa. Talvella Hokkaidōlla onkin aina erittäin paljon lunta. Keväät ja alkukesät ovat kuitenkin kuivia. Vuotuinen sademäärä 1 000–1 200 millimetriä.
- Japaninmeri: Ilmasto on lauhkea. Talvet ovat lauhoja, pakkasia on vain silloin tällöin helmikuulla. Talvella sama vuodenaikaistuuli kuin Hokkaidōlla tuo runsaasti lumisateita alueelle. Lyhyet talvet vastaavat keskilämpötiloiltaan Tanskaa tai Alankomaita, ja lumi sulaa yleensä muutamassa päivässä sadettuaan. Kesät ovat kuitenkin Eurooppaan verrattuna kuumia. Kesät ovat 6–7 kuukautta pitkiä, ja helteet ovat päivittäisiä heinä-syyskuussa. Vuoden keskilämpö on noin 10–12 astetta. Tällä alueella sateita saadaan todella runsaasti ympäri vuoden, jopa 2 500 millimetriä vuodessa.
- Keskinen ylänkö: alueella vallitsee tyypillinen sisämaan ilmasto, jossa yön ja aamun sekä talven ja kesän väliset lämpötilaerot ovat suuria. Sademäärät ovat pieniä laaksoissa.
- Seton sisämeri: Chūgokun ja Shikokun alueiden vuoret suojaavat Shikokun ja Kyūshūn saaria talvisilta kylmiltä ja kosteilta vuodenaikaistuulilta. Tämän ansiosta talvet ovat suhteellisen lämpimiä, vastaten talvilämpötiloiltaan lähes Välimeren talvilämpötiloja. Kesät ovat noin 8–9 kuukautta pitkiä, ja ilmasto on subtrooppinen, vaikka talvisin voi olla ajoittain koleaa. Kylmin kuukausi on tammikuu. Vuoden keskilämpötila on noin 16–17 astetta. Vuotuinen sademäärä on noin 2 000 millimetriä, ja suurin osa siitä saadaan kesäaikaan monsuunituulten mukana, talvet ovat hieman kuivempia. Helteet ovat päivittäisiä kesä-syyskuussa.
- Tyynimeri: Japanin itärannikolla talvet ovat kuivia ja viileitä, kesät kuumia ja kosteita monsuunin vuoksi. Ilmasto on jotakin lauhkean ja subtrooppisen väliltä alueesta riippuen. Talvella lämpötilat liikkuvat päivisin 5 asteen tienoilla, öisin nollassa. Talvet ovat kuivia, sillä vuodenaikaistuulina toimivat länsituulet eivät juuri tuo kosteutta vuoriston yli lännestä. Kesät ovat noin 7–8 kuukautta pitkiä. Kesällä on kuumaa ja kosteaa, sillä monsuuni yltää alueelle. Helteet ovat päivittäisiä kesä-syyskuussa. Vuoden keskilämpötila on noin 15 astetta ja vuosittainen sademäärä noin 1 200 millimetriä.
- Ryūkyūsaaret: saarilla on subtrooppinen ilmasto. Talvet ovat lämpimiä ja kuivia ja kesät kuumia ja kosteita. Etenkin kesän monsuunin aikana sademäärät ovat erittäin suuria, ja trooppiset syklonit eli taifuunit ovat yleisiä. Vuoden keskilämpötila on noin 20 astetta.
Japanin sadekausi alkaa Okinawalla aikaisin toukokuussa ja siirtyy asteittain pohjoiseen, kunnes se hajoaa Pohjois-Japanissa ennen saapumistaan Hokkaidōlle heinäkuun loppupuolella. Tokion alueella Honshūn saaren keskiosassa sadekausi kestää noin kuusi viikkoa: keskimääräinen alkamispäivä on 8.6.ja loppumispäivä 20. heinäkuuta.
Kasvillisuus ja eläimistö
Japanin saariston pituus on saanut ilmaston tavoin aikaan monipuolisen kasvillisuuden ja eläimistön. Japanissa elää noin 4 500 syntyperäistä kasvilajia. Lajien suureen määrään ovat vaikuttaneet erityisesti lämpötilojen suuri vaihtelu ja suuret sademäärät. Japanin kasvillisuus voidaan jakaa viiteen vyöhykkeeseen: subtrooppinen alue eteläisimmillä saarilla, lämmin ikivihreiden lehtipuumetsien alue pääsaarten eteläosissa, viileä lehtipuumetsien alue Honshūn pohjois- ja Hokkaidōn eteläosassa, subalpiininen vyöhyke Keski- ja Pohjois-Hokkaidōlla sekä alpiininen vyöhyke Honshūn ja Hokkaidōn vuoristoalueilla. Subtrooppisen alueen kasvillisuudella on yhteyksiä Malakan niemimaan lajistoon, kun taas maan keskiosien kasvillisuudella pikemminkin Koreaan ja Kiinaan. Japanin kasvilajisto on runsaan sadan vuoden aikana muuttunut suuresti paitsi kaupungistumisen, myös ihmisen Euroopasta ja Pohjois-Amerikasta tuomien tulokaslajien vuoksi: Meiji-kaudelta lähtien maahan on tuotu arviolta 200–500 kasvilajia.
Japanin eläimistö koostuu suurelta osin Kiinasta ja Koreasta saapuneista lauhkean vyöhykkeen lajeista, mutta myös Kaakkois-Aasian subtrooppisista ja Siperian subarktisista lajeista. Koska esihistoriansa aikana Japanin saaristo on ollut vuoroin erossa manner-Aasiasta ja vuoroin yhteydessä siihen, eläinlajien muuttohistoria alueelle on monimutkainen. Japanissa elää joitakin endeemisia lajeja, kuten japaninmakaki ja japaninjättisalamanteri; Ryūkyū-saarten lajistoon kuuluu vuorostaan joitakin ”eläviä fossiileja”, kuten iriomotenkissa. Tiheästä asutuksesta huolimatta suuria maanisäkkäitä elää Japanin vuoristoalueilla suhteellisen paljon. Niihin kuuluvat muun muassa karhut, villisiat, supikoirat, ketut ja peurat. Lintulajeja Japanin alueella elää noin 600; maa sijaitsee merkittävällä lintujen muuttoreitillä. Maan rikas merilajisto, johon kuuluu lukuisten kala- ja äyriäislajien lisäksi pyöriäisiä, valaita ja delfiinejä, on suureksi osaksi kylmän ja lämpimän merivirran kohtaamisen ansiota Japanin lähialueilla.
