Bouvet’nsaari
17 lajit
Bouvet’nsaari on Norjalle kuuluva asumaton saari Etelä-Atlantilla.
Sijainti ja pinnanmuodot
Bouvet’nsaari sijaitsee Atlantin eteläosissa, noin 2 600 kilometriä Etelä-Afrikasta lounaaseen ja 1 690 kilometriä Etelämantereesta pohjoiseen. Se sijaitsee kauempana manteresta ja muista saarista kuin mikään muu saari maailmassa, sillä alle 1 690 kilometrin etäisyydellä Bouvet’nsaaresta ei ole lainkaan muita saaria.
Saari on noin 9,5 kilometriä pitkä ja seitsemän kilometriä leveä. Saaren pinta-ala on noin 49 neliökilometriä. Pysyvä jää peittää Bouvet’nsaaresta noin 93 prosenttia. Suurin jäätön alue on nimeltään Nyrøysa, joka syntyi vuosien 1955–1958 aikana todennäköisesti maanvyörymän seurauksena.
Topografiset muodot ovat kerrostulivuoren muodostamat. Isoja osia tulivuoresta on kulunut meren aiheuttaman abraasion takia. Maata on hävinnyt erityisesti pohjois-, länsi- ja lounaisrannikoilta, minkä takia tulivuoren kraatteri ei ole keskellä maamassaa.
Bouvet’nsaaren korkein kohta on 780 metriä merenpinnan yläpuolella. Se sijaitsee kraatterin lounaisreunalla. Kraatterin jään peitossa oleva pohja on noin 500 metrin korkeudessa. Tulivuoren kartio laskeutuu tasaisesti rannikkoja kohti. Itärannalla se laskeutuu 60 metrin korkeuteen ja etelärannalla 100–300 metrin korkeuteen merestä. Länsi- ja pohjoisrannikoilla rinne päättyy 400–500 metriä korkeaan jyrkänteeseen. Rannikkokaistale on hyvin kapea ja aaltojen pieksemä, joten saarelle pääsy on hyvin vaikeata.
Saaren rannikolla on joitakin huomattavia niemiä ja niemekkeitä. Idässä Kapp Lollossa on 80 metriä korkeita kallionjyrkänteitä. Keskellä pohjoisrannikkoa on kasvillisuudesta lähes autio Kapp Valdivia. Saaren luoteiskulmassa on Kapp Circuncision, joka on lumeton 200 metrin korkeuteen asti. Sen lounaispuolella on noin 1,5 kilometriä pitkä Nyrøysa, joka nousee 51 metrin korkeuteen pohjoisosassaan. Saaren eteläosassa on 260–380 metrin korkeudessa oleva Rustadkollenin tasanko.
Ilmasto
Bouvet’nsaarella vallitsee kylmä meri-ilmasto. Sen erityispiirteitä on vähäinen lämpötilanvaihtelu. Saaren keskilämpötila merenpinnan tasolla on ympäri vuoden −2,7 – +1,6 °C. Vuoden keskilämpötila on noin −1 °C. Tammikuussa keskilämpötila on +1 °C ja syyskuussa −3 °C. Saari on usein pilvien tai tiheän sumun peitossa.
Eläimistö
Bouvet’nsaarella on maailman toiseksi suurin kergueleninmerikarhun populaatio. Siinä arvioitiin vuonna 2002 olevan 66 000 yksilöä. Se on kuitenkin pieni osa maailman populaatiosta, sillä 95 prosenttia poikasista syntyy Etelä-Georgian saarella. Bouvet’nsaaren kergueleninmerikarhumäärä on pysynyt vakaana vuodesta 1996; sitä ennen se kasvoi seitsemän vuoden ajan noin 30,6 prosenttia vuodessa. Kerguelininmerikarhut metsästettiin 1900-luvun alussa lähes sukupuuttoon, vuonna 1928 niitä laskettiin olevan saarella noin 1 200 ja vuonna 1964 vain 500. Etelänmerinorsun havaittiin 1998–1999 poikineen saarella ensimmäisen kerran vuosiin. Lisäksi saarten vesillä on havaittu säännöllisesti ryhä- ja miekkavalaita.
Bouvet’nsaarella on havaittu pesivän 12 lintulajia. Niistä myssypingviiniä, kultatöyhtöpingviiniä, etelänmyrskylintua, kapinmyrskyliitäjää, kyyhkyprionia, etelänkeijua, tummatyrskynpolkijaa ja etelänkihua on tavattu 1900-luvun lopun tutkimuksissa. Saarella on aiemmin todettu pesivän myös jääpingviini, isomyrskyliitäjä, lumimyrskyliitäjä ja eteläntiira. Bouvet’nsaarella tehdään niin harvoin tutkimuksia, että viimeksi mainitut lajitkin saattavat pesiä edelleen saarella. Näiden 12 lajin lisäksi saarella epäillään pesineen tai pesivän ohutnokkaprioneja ja etelänselkälokkeja. Lisäksi saarella on nähty kesävierailuita 19 muulta lintulajilta.
Linnuista etelänmyrskylintu on runsaslukuisin, ja jopa 100 000 yksilöä on arvioitu pesivän saaren rantakallioilla. Etelänmyrskylintuja on erityisesti Kapp Valdiviassa, Kapp Circoncisionissa, Nyrøysassa ja saaren lounaisosissa Norvegiaoddenilta Rustadkollenille. Kapp Circoncisionissa on Bouvet’nsaaren suurin pingviiniyhdyskunta, jossa 1989–1990 arvioitiin olevan 25 000 yksilöä. Koko saarella arvioitiin 1978–1979 olevan 117 000 ja 1989–1990 62 125 pingviiniä. Runsaslukuisimmat pingviinilajit ovat kultatöyhtöpingviini ja myssypingviini. Pingviinien määrä vähentyi 1980-luvun aikana noin 4,8 prosenttia vuodessa, ja 1990-luvun aikana kanta on pienentynyt ilmakartoitusten perusteella vieläkin nopeammin. Suurin syy pingviinien vähentymiselle on Nyrøysassa kergueleninmerikarhun runsaasti kasvanut määrä. Merikarhut häiritsevät pingviinien pesintää, aiheuttavat lintujen loukkaantumisia ja kuolemia ja käyttävät niitä ravinnokseen. Pingviinien määrä on kuitenkin vähentynyt myös saaren muissa osissa, vaikka kergueleninmerikarhuja ei niissä olekaan. Vähentymisen taustalla lieneekin myös muita tekijöitä. Saari on kansainvälisesti tärkeä lintualue (IBA).
Bouvet’nsaaren ympäristön kalasto ei ole kovinkaan monipuolista. Pohjakaloja tunnetaan mannerjalustan ja mannerrinteen yläosan alueelta vain 17, kun niitä esimerkiksi Etelä-Georgian saaren vesissä on 42. Selvästi runsaslukuisin pohjakalalaji on jääahveniin kuuluva Lepidonotothen larseni. Seuraavaksi eniten löytyy samoin jääahveniin kuuluvia Lepidonotothen nudifrons- ja Gobionotothen gibberifrons -lajeja.
Selkärangattomia eläinlajeja Bouvet’nsaarelta on löydetty vain seitsemän, neljä punkkilajia ja kolme hyppyhäntäislajia. Yleisimmät selkärangattomat ovat kuoripunkkeihin kuuluva Alaskozetes antarcticus ja hyppyhäntäisiin kuuluva Cryptopygus antarcticus.
Bouvet’nsaari on Norjalle kuuluva asumaton saari Etelä-Atlantilla.
Sijainti ja pinnanmuodot
Bouvet’nsaari sijaitsee Atlantin eteläosissa, noin 2 600 kilometriä Etelä-Afrikasta lounaaseen ja 1 690 kilometriä Etelämantereesta pohjoiseen. Se sijaitsee kauempana manteresta ja muista saarista kuin mikään muu saari maailmassa, sillä alle 1 690 kilometrin etäisyydellä Bouvet’nsaaresta ei ole lainkaan muita saaria.
Saari on noin 9,5 kilometriä pitkä ja seitsemän kilometriä leveä. Saaren pinta-ala on noin 49 neliökilometriä. Pysyvä jää peittää Bouvet’nsaaresta noin 93 prosenttia. Suurin jäätön alue on nimeltään Nyrøysa, joka syntyi vuosien 1955–1958 aikana todennäköisesti maanvyörymän seurauksena.
Topografiset muodot ovat kerrostulivuoren muodostamat. Isoja osia tulivuoresta on kulunut meren aiheuttaman abraasion takia. Maata on hävinnyt erityisesti pohjois-, länsi- ja lounaisrannikoilta, minkä takia tulivuoren kraatteri ei ole keskellä maamassaa.
Bouvet’nsaaren korkein kohta on 780 metriä merenpinnan yläpuolella. Se sijaitsee kraatterin lounaisreunalla. Kraatterin jään peitossa oleva pohja on noin 500 metrin korkeudessa. Tulivuoren kartio laskeutuu tasaisesti rannikkoja kohti. Itärannalla se laskeutuu 60 metrin korkeuteen ja etelärannalla 100–300 metrin korkeuteen merestä. Länsi- ja pohjoisrannikoilla rinne päättyy 400–500 metriä korkeaan jyrkänteeseen. Rannikkokaistale on hyvin kapea ja aaltojen pieksemä, joten saarelle pääsy on hyvin vaikeata.
Saaren rannikolla on joitakin huomattavia niemiä ja niemekkeitä. Idässä Kapp Lollossa on 80 metriä korkeita kallionjyrkänteitä. Keskellä pohjoisrannikkoa on kasvillisuudesta lähes autio Kapp Valdivia. Saaren luoteiskulmassa on Kapp Circuncision, joka on lumeton 200 metrin korkeuteen asti. Sen lounaispuolella on noin 1,5 kilometriä pitkä Nyrøysa, joka nousee 51 metrin korkeuteen pohjoisosassaan. Saaren eteläosassa on 260–380 metrin korkeudessa oleva Rustadkollenin tasanko.
Ilmasto
Bouvet’nsaarella vallitsee kylmä meri-ilmasto. Sen erityispiirteitä on vähäinen lämpötilanvaihtelu. Saaren keskilämpötila merenpinnan tasolla on ympäri vuoden −2,7 – +1,6 °C. Vuoden keskilämpötila on noin −1 °C. Tammikuussa keskilämpötila on +1 °C ja syyskuussa −3 °C. Saari on usein pilvien tai tiheän sumun peitossa.
Eläimistö
Bouvet’nsaarella on maailman toiseksi suurin kergueleninmerikarhun populaatio. Siinä arvioitiin vuonna 2002 olevan 66 000 yksilöä. Se on kuitenkin pieni osa maailman populaatiosta, sillä 95 prosenttia poikasista syntyy Etelä-Georgian saarella. Bouvet’nsaaren kergueleninmerikarhumäärä on pysynyt vakaana vuodesta 1996; sitä ennen se kasvoi seitsemän vuoden ajan noin 30,6 prosenttia vuodessa. Kerguelininmerikarhut metsästettiin 1900-luvun alussa lähes sukupuuttoon, vuonna 1928 niitä laskettiin olevan saarella noin 1 200 ja vuonna 1964 vain 500. Etelänmerinorsun havaittiin 1998–1999 poikineen saarella ensimmäisen kerran vuosiin. Lisäksi saarten vesillä on havaittu säännöllisesti ryhä- ja miekkavalaita.
Bouvet’nsaarella on havaittu pesivän 12 lintulajia. Niistä myssypingviiniä, kultatöyhtöpingviiniä, etelänmyrskylintua, kapinmyrskyliitäjää, kyyhkyprionia, etelänkeijua, tummatyrskynpolkijaa ja etelänkihua on tavattu 1900-luvun lopun tutkimuksissa. Saarella on aiemmin todettu pesivän myös jääpingviini, isomyrskyliitäjä, lumimyrskyliitäjä ja eteläntiira. Bouvet’nsaarella tehdään niin harvoin tutkimuksia, että viimeksi mainitut lajitkin saattavat pesiä edelleen saarella. Näiden 12 lajin lisäksi saarella epäillään pesineen tai pesivän ohutnokkaprioneja ja etelänselkälokkeja. Lisäksi saarella on nähty kesävierailuita 19 muulta lintulajilta.
Linnuista etelänmyrskylintu on runsaslukuisin, ja jopa 100 000 yksilöä on arvioitu pesivän saaren rantakallioilla. Etelänmyrskylintuja on erityisesti Kapp Valdiviassa, Kapp Circoncisionissa, Nyrøysassa ja saaren lounaisosissa Norvegiaoddenilta Rustadkollenille. Kapp Circoncisionissa on Bouvet’nsaaren suurin pingviiniyhdyskunta, jossa 1989–1990 arvioitiin olevan 25 000 yksilöä. Koko saarella arvioitiin 1978–1979 olevan 117 000 ja 1989–1990 62 125 pingviiniä. Runsaslukuisimmat pingviinilajit ovat kultatöyhtöpingviini ja myssypingviini. Pingviinien määrä vähentyi 1980-luvun aikana noin 4,8 prosenttia vuodessa, ja 1990-luvun aikana kanta on pienentynyt ilmakartoitusten perusteella vieläkin nopeammin. Suurin syy pingviinien vähentymiselle on Nyrøysassa kergueleninmerikarhun runsaasti kasvanut määrä. Merikarhut häiritsevät pingviinien pesintää, aiheuttavat lintujen loukkaantumisia ja kuolemia ja käyttävät niitä ravinnokseen. Pingviinien määrä on kuitenkin vähentynyt myös saaren muissa osissa, vaikka kergueleninmerikarhuja ei niissä olekaan. Vähentymisen taustalla lieneekin myös muita tekijöitä. Saari on kansainvälisesti tärkeä lintualue (IBA).
Bouvet’nsaaren ympäristön kalasto ei ole kovinkaan monipuolista. Pohjakaloja tunnetaan mannerjalustan ja mannerrinteen yläosan alueelta vain 17, kun niitä esimerkiksi Etelä-Georgian saaren vesissä on 42. Selvästi runsaslukuisin pohjakalalaji on jääahveniin kuuluva Lepidonotothen larseni. Seuraavaksi eniten löytyy samoin jääahveniin kuuluvia Lepidonotothen nudifrons- ja Gobionotothen gibberifrons -lajeja.
Selkärangattomia eläinlajeja Bouvet’nsaarelta on löydetty vain seitsemän, neljä punkkilajia ja kolme hyppyhäntäislajia. Yleisimmät selkärangattomat ovat kuoripunkkeihin kuuluva Alaskozetes antarcticus ja hyppyhäntäisiin kuuluva Cryptopygus antarcticus.
