Ryhävalas
1 lajit
Ryhävalas (Megaptera novaeangliae) on uurteisvalaiden heimoon kuuluva, oman sukunsa ainoa laji. Sitä tavataan kaikilla maailman merillä ja ne suosivat matalia rannikkovesiä.
Ryhävalas tunnetaan erityisesti ruumiinkokoonsa nähden pitkistä kylkievistä, merirokoista ja poimuista kuonossa ja vatsassa sekä ennen kaikkea kauniista laulannasta.
Ryhävalas esiintyy kaikilla maailman valtamerillä. Nykyisin kanta on vahvin Atlantin länsiosissa. Ryhävalas viettää kesät viileämmissä vesissä korkeammilla leveysasteilla ja lisääntyy talvisin trooppisilla ja subtrooppisilla vesillä. Poikkeuksena on kanta Arabianmerellä, joka pysyy trooppisilla vesillä vuoden ympäri. Laji puuttuu Välimeren itäosista.
Ryhävalas ui noin 25 000 kilometriä vuodessa edestakaisin, 5 000 kilometriä keskimäärin lisääntymis- ja ruuanetsintäseutujensa välillä. Reitit ovat säännöllisiä, eivätkä valaat yleensä seikkaile. Aikaisempi ennätys, 6 000 kilometriä, rikkoutui, kun amerikkalaiset valtameritutkijat tekivät DNA-testin valaalle, jonka huomasivat Madagaskarilla. Valas oli lähtenyt Brasiliasta ja oli uinut 10 000 kilometrin matkan, mutta tutkijat eivät vielä tiedä syytä tälle käytökselle.
Pohjois-Atlantin itäosassa valaat vaeltavat kesäisin pitkin Norjan rannikkoa pohjoiseen ja palaavat syksyllä takaisin trooppisille alueille. Ryhävalaita harhautuu joskus myös Itämerelle. Suomen vesillä ryhävalas on tavattu varmuudella kolme kertaa. Vuonna 1978 ”Valpuri”-valas seikkaili Itämerellä yli puoli vuotta, kunnes se kuoli talvella ilmeisesti nälkään. Perämerellä tehtiin ryhävalashavainto kesällä 2006. Tämä ”Veetiksi” kutsuttu nuori yksilö löydettiin lopulta kuolleena Riianlahdelta sen törmättyä alukseen. Toukokuussa 2018 nähtiin ”Lotaksi” nimetty ryhävalas Merenkurkussa ja Rauman edustalla.
Ryhävalas (Megaptera novaeangliae) on uurteisvalaiden heimoon kuuluva, oman sukunsa ainoa laji. Sitä tavataan kaikilla maailman merillä ja ne suosivat matalia rannikkovesiä.
Ryhävalas tunnetaan erityisesti ruumiinkokoonsa nähden pitkistä kylkievistä, merirokoista ja poimuista kuonossa ja vatsassa sekä ennen kaikkea kauniista laulannasta.
Ryhävalas esiintyy kaikilla maailman valtamerillä. Nykyisin kanta on vahvin Atlantin länsiosissa. Ryhävalas viettää kesät viileämmissä vesissä korkeammilla leveysasteilla ja lisääntyy talvisin trooppisilla ja subtrooppisilla vesillä. Poikkeuksena on kanta Arabianmerellä, joka pysyy trooppisilla vesillä vuoden ympäri. Laji puuttuu Välimeren itäosista.
Ryhävalas ui noin 25 000 kilometriä vuodessa edestakaisin, 5 000 kilometriä keskimäärin lisääntymis- ja ruuanetsintäseutujensa välillä. Reitit ovat säännöllisiä, eivätkä valaat yleensä seikkaile. Aikaisempi ennätys, 6 000 kilometriä, rikkoutui, kun amerikkalaiset valtameritutkijat tekivät DNA-testin valaalle, jonka huomasivat Madagaskarilla. Valas oli lähtenyt Brasiliasta ja oli uinut 10 000 kilometrin matkan, mutta tutkijat eivät vielä tiedä syytä tälle käytökselle.
Pohjois-Atlantin itäosassa valaat vaeltavat kesäisin pitkin Norjan rannikkoa pohjoiseen ja palaavat syksyllä takaisin trooppisille alueille. Ryhävalaita harhautuu joskus myös Itämerelle. Suomen vesillä ryhävalas on tavattu varmuudella kolme kertaa. Vuonna 1978 ”Valpuri”-valas seikkaili Itämerellä yli puoli vuotta, kunnes se kuoli talvella ilmeisesti nälkään. Perämerellä tehtiin ryhävalashavainto kesällä 2006. Tämä ”Veetiksi” kutsuttu nuori yksilö löydettiin lopulta kuolleena Riianlahdelta sen törmättyä alukseen. Toukokuussa 2018 nähtiin ”Lotaksi” nimetty ryhävalas Merenkurkussa ja Rauman edustalla.
