Kiinanalligaattori (Alligator sinensis) on huonosti tunnettu ja harvinainen laji. Se elää Jangtse-joen alajuoksulla Kiinassa.
Yö
YöllinenLi
LihansyöjäHy
HyönteissyöjäNi
NilviäissyöjäKa
KalansyöjätVe
VesieläimetHu
Huippupeto eläimetEs
Esiyksilölliset eläimetKa
Kaivavat eläimetLu
LuonnonvarainenMa
MaanpäällinenRe
ReviiriOv
OvipaarinenBr
BrumaatioPo
PolygynyYk
Yksinäiset eläimetDo
DominanssihierarkiaEi
Ei siirtolainenC
alkaaKiinanalligaattori kasvaa yleensä korkeintaan kaksimetriseksi, mutta vankeudessa se on kasvanut jopa nelimetriseksi. Kiinanalligaattori muistuttaa hyvin paljon mississippinalligaattoria, ja kuuluu samaan sukuun. Kiinanalligaattorin ruumis on litteä ja sen leuat ovat voimakkaat, mutta melko lyhyet. Pää on verraten pieni ruumiin kokoon nähden. Päässä on silmien yläpuolella samantapaiset sarveislevyt, kuten monilla kaimaaneilla. Häntä on lyhyt. Jalat ovat pienehköt ja niistä puuttuu varpaita yhdistävä räpyläpoimu. Kiinanalligaattori liikkuu maalla kömpelösti.
Väritykseltään laji on selkäpuolelta mustanvihertävä ja vatsassa saattaa olla vaaleita tai harmaita raitoja. Nuorilla alligaattoreilla on keltaisia ja mustia täpliä, ja niiden ruumiin poikki kulkee keltaisia raitoja, joita vartalon alueella on viisi ja pyrstössä kahdeksan.
Kiinanalligaattoria tavataan vain Jangtse-joen alajuoksun laaksoalueella lähellä Shanghaita. Se elää soilla, järvillä ja hitaasti virtaavissa jokialueilla ja pienissä joissa. Alueella on talvella niin kylmää, että laji viettää suuren osan vuodesta talvihorroksessa. Kiinanalligaattoreita on luonnossa enää alle 200 ja laji on äärimmäisen uhanalainen. Useimmat kiinanalligaattorit elävätkin jo vankeudessa. Laji on rauhoitettu.
Kiinanalligaattori saalistaa yleensä öisin. Saaliseläimet ovat pääasiassa kotiloita, simpukoita ja kaloja, mutta tilaisuuden tullen ne nappaavat myös muita eläimiä kuten rottia, kilpikonnia ja ankkoja. Lajin ei tiedetä hyökänneen ihmisen kimppuun.
Kiinanalligaattorinaaraat rakentavat pesänsä muutaman metrin päähän vesirajasta, puiden varjoon. Pesäkeko koostuu kuolleista lehdistä, pohjamudasta ja muusta orgaanisesta aineksesta. Takaraajoillaan naaras kaivaa pesän huipulle syvennyksen, johon se munii 20–40 munaa. Sen jälkeen se peittää munat ja vartioi niitä pesärosvoilta. Naaras lepää usein pesän luona pitäen päätään ja kaulaansa pesään nojaten, välillä se pulahtaa veteen ja kastelee pesän, jolloin munat säilyttävät kehitykselleen tarpeellisen kosteuden ja lämpötilan. Kuoriuduttuaan poikaset suuntaavat veteen valon ja kosteuden ohjaamina. Poikaset tulevat sukukypsiksi 5–7-vuotiaina. Ne kasvavat nuorina nopeasti. Ne elävät luonnossa korkeintaan 50 v. ja vankeudessa 70 vuotta.
