Särki (Rutilus rutilus) on karppikalojen lahkoon (Cypriniformes) kuuluva makean ja murtoveden kalalaji, jota tavataan läntisessä Aasiassa ja Euroopassa Välimeren aluetta lukuun ottamatta. Sitä on myös siirretty moniin maihin sen alkuperäisen levinneisyysalueen ulkopuolella pääasiassa virkistyskalastuksen vuoksi. Särki on pitkänomainen ja sivuilta litteä laji, jolla on hopeiset kyljet, punaiset silmät ja punaiset vatsanpuoleiset evät. Särjet ovat parvikaloja ja syövät pääsääntöisesti pieniä eläimiä. Särjet voivat vaikuttaa vesistöjen rehevöitymiseen syömällä eläinplanktonia ja näin edistämällä kasviplanktonin lisääntymistä.
Särki kasvaa tavallisesti 10–25 senttimetrin pituiseksi ja enimmillään 30–35 senttimetrin mittaiseksi ja 300–500 gramman painoiseksi. Naaraat ovat usein koiraita suurikokoisempia ja kasvavat myös hiukan nopeammin. Suomen dokumentoidusti painavin särki pyydettiin 29. heinäkuuta 2007 Posion Mutkalammesta, ja se painoi 1,24 kilogrammaa. Usein mainittu 2,5 kilon painoinen särki on todennäköisesti ollut oikeasti säyne. Viron ennätyssärki painoi 1,05 kilogrammaa, ja Ruotsin urheilukalastettujen särkien ennätys on 1,7 kilogrammaa. Muualla maailmassa särjet voivat kasvaa jopa 3 kilogramman painoisiksi; esimerkiksi Saksassa Reinistä pyydetty ennätyssärki on ollut 3,13 kilogrammaa. Särjen kasvu on melko hidasta, vain 2,5–3 senttimetriä vuodessa. Kasvunopeus vaihtelee ympäristöolosuhteiden mukaan. Italian Maggiorejärvessä vuonna 2006 tutkimustyötä varten suoritetuissa kalastuksissa pyydystettiin yhteensä 779 lajin yksilöä, joiden pituus vaihteli kaikkiaan 5,5 ja 38,8 senttimetrin välillä ja oli keskimäärin 21 senttimetriä. Kaikkiaan koiraiden laskettiin olevan naaraita huomattavasti pienikokoisempia.
Särjen ruumis on muodoltaan pitkänomainen ja sivuilta litteä. Sen suu on pieni ja eteenpäin suuntautunut. Särjen vatsaevien etureuna on samassa kohtaa ruumista selkäevän etureunan kanssa. Särjen ruumiin korkeus vaihtelee hieman sen ravinnonsaannin mukaan. Särkeä muistuttavia suomalaisia kalalajeja ovat seipi, sorva, säyne, toutain ja turpa. Lajilla on punaiset silmät ja punaiset vatsanpuoleiset evät. Merialueilla ja rehevissä vesissä silmä voi kuitenkin olla vaaleampikin. Särjen peräevä on lyhyt, ja sen suomut ovat suuria. Särjellä on kylkiviivalla 42–45 suomua, ja sen peräevässä on 12–14 ruotoa, joista 9–10 on haarautuneita nivelruotoja. Selkäevässä on kolme haarautumatonta nivelruotoa ja 9–11 haarautunutta nivelruotoa. Pyrstössä ruotoja on 17–19. Nieluhampaita särjellä on kuusi ja ne ovat kaikki yhdessä rivissä.
Särjen luonnollinen levinneisyys ulottuu Aasian länsiosista miltei koko Eurooppaan Välimeren aluetta lukuun ottamatta. Särkeä on siirretty kalastuksen, onginnan, rehuntuotannon tai urheilukalastuksen vuoksi useisiin maihin, ja sitä tavataan vieraslajina Australiassa, Kyproksella, Espanjassa, Italiassa, Portugalissa, Azoreilla, Marokossa, Kazakstanissa, Britanniassa ja Irlannissa. Luoteis-Italiassa ja Irlannissa se luokitellaan invasiiviseksi eli haitalliseksi vieraslajiksi. Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto IUCN luokittelee särjen elinvoimaiseksi lajiksi sen laajan levinneisyyden ja vähäisien uhkien vuoksi. Laji on myös Suomessa luokiteltu alueellisesti elinvoimaiseksi.
Suomessa särkeä esiintyy kaikissa rannikkovesissä ja sisävesissäkin yleisenä pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta. Särki on ahvenen ja hauen jälkeen Suomen kolmanneksi yleisin kalalaji. Särki on myös Ruotsissa yleinen ja kuuluu maan kuuden yleisimmän kalalajin joukkoon. Karut järvet ja lammet ovat särjen ensisijaista elinympäristöä. Toissijaisia elinympäristöjä ovat joet, norot, purot, rehevät järvet ja rehevät lammet. Särki viihtyy rehevässä vedessä ja kestää vähähappisuutta, mutta ei siedä liian hapanta vettä. Tavallisesti särjet elävät vesissä, joiden suolapitoisuus on 10–14 ppt. Särjelle tappava yläraja on 15–17 ppt. Sen vaatima veden kovuus on 10–15 °dH.
Särjen ravintoa ovat planktonäyriäiset, pohjaeläimet, kotilot, sinisimpukat ja joskus myös vesikasvit. Särjet vaikuttavat elintapojensa vuoksi vesistöjen rehevöitymiseen, sillä ne kuluttavat tehokkaasti eläinplanktonia, minkä seurauksena kasviplanktonia syövien ja niiden määrää rajoittavien eläinplanktonien määrä vähenee ja vesi rehevöityy kasviplanktonin lisääntymisen johdosta. Särkien ja muiden sen heimon lajien lisäksi myös maa- ja metsätalouden ravinnekuormat rehevöittävät vesiä. Toisaalta särjellä on tärkeä merkitys järvien ekologiassa, sillä se muuttaa kasvillisuutta ja pohjaeläimiä ravinnoksi joidenkin ihmisten mielestä arvokkaammille lajeille kuten hauelle, kuhalle, ahvenelle ja ankeriaalle.
Särjet ovat parvikaloja ja voivat muodostaa parvia myös muiden särkien heimon kalojen tai ahventen kanssa. Särjet ovat melko paikallisia kaloja. Ne oleskelevat enimmäkseen lämpimissä pintavesissä harppauskerroksen yläpuolella. Särjet talvehtivat syvissä vesissä. Särjet voivat elää 15 vuoden ikäisiksi, mutta tavallisesti ne eivät saalistuspaineen vuoksi elä yli kymmenvuotiaiksi. Vanhimmat Suomessa tavatut särkiyksilöt ovat saavuttaneet 35 vuoden iän.
Särki kutee keväällä, kun veden lämpötila on ylittänyt 10 celsiusastetta. Tavallisesti särjet vaeltavat voimakasvirtaisiin puroihin ja jokiin. Murtovesien särjet nousevat jokien alajuoksuille kutemaan. Nykyisin kuivuneen Araljärven särjet lisääntyivät poikkeuksellisesti suolaisessa vedessä. Kutupaikoille saapuvat ensin koiraat ja naaraat vasta myöhemmin, jolloin noin viikon kestävä kutu alkaa. Se on yleensä varsin näkyvä ja meluisa. Mätimunien läpimitta on 1–1,5 millimetriä, ja särki tuottaa niitä 25 000–1 000 000 kappaletta painokiloaan kohti. Ne takertuvat vesikasvillisuuteen tai kiviin. Koiraat viipyvät kutupaikalla vielä kutemisen jälkeen. Poikaset kuoriutuvat munista 4–10 päivässä veden lämpötilasta riippuen. Ensimmäiset 2–5 päivää ne pysyttelevät synnyinalueellaan syöden munan ruskuaista. Suomut niille kasvavat noin 30 millimetrin mittaisina. Särki ei pysty lisääntymään onnistuneesti, mikäli veden pH-arvo on alle 5,5. Sukukypsyyden särki saavuttaa 14 senttimetrin mittaisena. Koiraat ovat sukukypsiä 3–4-vuotiaina ja naaraat 4–5 vuoden ikäisinä. Koiraiden selkään ilmestyy kutu-aikana kutukyhmyjä. Eri särkilajit kutevat suurin piirtein samaan aikaan ja monesti samassa paikassa, jolloin särki voi risteytyä sorvan, sulkavan ja vimman kanssa sekä myös lahnan kanssa, jolloin jälkeläisiä kutsutaan särkilahnoiksi.
