Cookinsaaret
452 lajit
Cookinsaaret on itsehallinnollinen saariryhmä, joka sijaitsee Polynesiassa Tyynessämeressä.
Sijainti ja koko
Cookinsaarten maapinta-ala on yhteensä noin 236 km² ja meripinta-alaa on noin kaksi miljoonaa neliökilometriä. Sijainniltaan ne ovat suurin piirtein Tahitin ja Amerikan Samoan puolivälissä. Rarotongan saari on noin 1 260 kilometrin päässä Tahitista ja noin 3 450 kilometrin päässä Uuden-Seelannin Aucklandista. Cookinsaaret jaetaan eteläisiin ja pohjoisiin saariin, joita erottaa lähes 1 000 kilometriä tyhjää merta. Cookinsaarten yhteensä 15 saaresta kuusi kuuluu pohjoisiin ja yhdeksän eteläisiin saariin.
Ilmasto
Cookinsaaret kuuluvat tropiikkiin, vaikkakin eteläisimmät saaret ovat enää tropiikin rajoilla. Saarten lämpötilaan vaikuttavat sitä leudontavat kaakkoiset pasaatituulet. Vuoden keskilämpötila on eteläisellä Rarotongalla 24 astetta, kun se on pohjoisella Tongarevalla 28 astetta. Sadanta on jokseenkin vaihtelevaa, vaikka sitä saadaan suurin piirtein saman verran ympäri maata. Rarotongan vuotuinen sadanta on 2 000 millimetriä.
Cookinsaarille iskee hirmumyrsky kerran tai kahdesti vuosikymmenen aikana. Hirmumyrskykausi on joulukuusta maaliskuulle. Erityisesti pohjoiset saaret ovat myös alttiita kuivuuskausille.
Luonto
Cookinsaarten ainoat kotoperäiset nisäkkäät ovat lepakoita. Paikalliset lepakot ovat hedelmälepakoihin kuuluvia lentäviäkoiria. Ihmisten saapuessa niitä esiintyi Mangaialla, mutta ihmiset veivät niitä myös Rarotongalle. Ihmisten mukana tulivat myös kanat, koirat, siat ja vuohet sekä kotoperäisille lajeille tuhoa aiheuttaneet rotat. Mustarotta on ollut erityisen tuhoisa.
Kotoperäisiä lintulajeja on useita ja monia niistä esiintyy vain muutamalla saarella. Näihin lukeutuvat esimerkiksi kiitäjiin kuuluva Atiulla luolissa pesivä cookinsalangaani, kuningaskalastajiin kuuluva boraborankalastaja (Todiramphus tutus) sekä kakeori-nimellä tunnettu rarotonganmonarkki (Pomarea dimidiata). Suwarrowin saarella on suuria muuttolintujen yhdyskuntia. Pihamaina tuotiin saarille vuonna 1906 rajoittamaan kookoksia syövien hyönteisten määrää. Nykyisin se kuuluu saarten yleisimpiin lintuihin ja se on aiheuttanut monen kotoperäisen linnun kantojen alamäen.
Cookinsaaret on tunnettu erilaisista trooppisista kukista, mutta juuri mikään niistä ei ole kotoperäinen. Eteläisillä saarilla on useita erilaisia kasvillisuustyyppejä vaihdellen viidakosta suohon. Atollien kasvisto on paljon köyhempää. Cookinsaarilla on yksi kansallispuisto, Suwarrow, joka on perustettu vuonna 1978. Sen laillinen asema taattiin kuitenkin vasta vuonna 2001.
Cookinsaaret on itsehallinnollinen saariryhmä, joka sijaitsee Polynesiassa Tyynessämeressä.
Sijainti ja koko
Cookinsaarten maapinta-ala on yhteensä noin 236 km² ja meripinta-alaa on noin kaksi miljoonaa neliökilometriä. Sijainniltaan ne ovat suurin piirtein Tahitin ja Amerikan Samoan puolivälissä. Rarotongan saari on noin 1 260 kilometrin päässä Tahitista ja noin 3 450 kilometrin päässä Uuden-Seelannin Aucklandista. Cookinsaaret jaetaan eteläisiin ja pohjoisiin saariin, joita erottaa lähes 1 000 kilometriä tyhjää merta. Cookinsaarten yhteensä 15 saaresta kuusi kuuluu pohjoisiin ja yhdeksän eteläisiin saariin.
Ilmasto
Cookinsaaret kuuluvat tropiikkiin, vaikkakin eteläisimmät saaret ovat enää tropiikin rajoilla. Saarten lämpötilaan vaikuttavat sitä leudontavat kaakkoiset pasaatituulet. Vuoden keskilämpötila on eteläisellä Rarotongalla 24 astetta, kun se on pohjoisella Tongarevalla 28 astetta. Sadanta on jokseenkin vaihtelevaa, vaikka sitä saadaan suurin piirtein saman verran ympäri maata. Rarotongan vuotuinen sadanta on 2 000 millimetriä.
Cookinsaarille iskee hirmumyrsky kerran tai kahdesti vuosikymmenen aikana. Hirmumyrskykausi on joulukuusta maaliskuulle. Erityisesti pohjoiset saaret ovat myös alttiita kuivuuskausille.
Luonto
Cookinsaarten ainoat kotoperäiset nisäkkäät ovat lepakoita. Paikalliset lepakot ovat hedelmälepakoihin kuuluvia lentäviäkoiria. Ihmisten saapuessa niitä esiintyi Mangaialla, mutta ihmiset veivät niitä myös Rarotongalle. Ihmisten mukana tulivat myös kanat, koirat, siat ja vuohet sekä kotoperäisille lajeille tuhoa aiheuttaneet rotat. Mustarotta on ollut erityisen tuhoisa.
Kotoperäisiä lintulajeja on useita ja monia niistä esiintyy vain muutamalla saarella. Näihin lukeutuvat esimerkiksi kiitäjiin kuuluva Atiulla luolissa pesivä cookinsalangaani, kuningaskalastajiin kuuluva boraborankalastaja (Todiramphus tutus) sekä kakeori-nimellä tunnettu rarotonganmonarkki (Pomarea dimidiata). Suwarrowin saarella on suuria muuttolintujen yhdyskuntia. Pihamaina tuotiin saarille vuonna 1906 rajoittamaan kookoksia syövien hyönteisten määrää. Nykyisin se kuuluu saarten yleisimpiin lintuihin ja se on aiheuttanut monen kotoperäisen linnun kantojen alamäen.
Cookinsaaret on tunnettu erilaisista trooppisista kukista, mutta juuri mikään niistä ei ole kotoperäinen. Eteläisillä saarilla on useita erilaisia kasvillisuustyyppejä vaihdellen viidakosta suohon. Atollien kasvisto on paljon köyhempää. Cookinsaarilla on yksi kansallispuisto, Suwarrow, joka on perustettu vuonna 1978. Sen laillinen asema taattiin kuitenkin vasta vuonna 2001.
