Keräkurmitsa (Eudromias morinellus) on pienikokoinen pohjoisen kahlaajalintu.
Keräkurmitsan rinta ja kylki ovat kuparinruskeita, selkäpuoli suklaanruskea. Leuan alla on selvä valkea nauha, alaperä on valkoinen. Mahanalus on musta. Jalat ovat keltaiset ja lyhyt nokka musta. Pituus on 20–26 senttimetriä, siipien kärkiväli 45–65 senttimetriä ja paino 85–140 grammaa.
Vanhin Suomesta löydetty rengastettu keräkurmitsa on ollut yli 8 vuotta vanha.
Keräkurmitsa pesii tuntureilla Pohjois-Norjasta Itä-Siperiaan ulottuvalla vyöhykkeellä sekä vuoristoalueilla, kuten Alpeilla ja Skotlannin ylämaalla. Muualla Suomessa sitä tavataan muuttomatkoillaan. Suomessa pesii tuntureilla noin 2 000 paria. Euroopassa pesimäkanta on 18 000 – 40 000 paria. Maailman populaation suuruus on 49 000 – 210 000 yksilöä. Talvehtii Pohjois-Afrikassa ja Lähi-idässä Marokosta Iraniin.
Pesimäaikana keräkurmitsat pysyvät avotuntureissa, muuttomatkoillaan ne viihtyvät ruohikkoisilla mailla kuten niityillä, laitumilla ja viljapelloilla, talvehtimisalueet ovat arolla.
Keräkurmitsa tekee pesänsä painanteeseen paljaalle maalle, ja munii siihen 3 munaa. Kumpikin puoliso hautoo noin 3½ viikkoa, koiras aktiivisemmin. Poikaset ovat pesäpakoisia. Koiras yksin huolehtii niistä, ja ne ovat lentokykyisiä 4 viikon ikäisinä.
Hautovaa keräkurmitsaa on vaikeata havaita, sillä sen suojaväritys on tehokas ja pakoetäisyys minimaalinen: Se lähtee pakoon usein vasta jalan alta. Hautovaa lintua on usein mahdollista jopa kosketella sen siitä erityisesti häiriintymättä.
