Australiankrokotiili (Crocodylus johnstoni) on vain Australiassa elävä pitkäkuonoinen krokotiili. Se löydettiin vuonna 1870 ja sitä luultiin aluksi sundagaviaaliksi, mutta vuonna 1873 se nimettiin omaksi lajikseen.
Australiankrokotiili on pienikokoinen ja kasvaa tavallisesti 1,8–2,1-metriseksi. Enimmäispituus on 3 metriä ja painoa voi kertyä 53 kiloa. Kuono on kolme kertaa pään leveyden mittainen. Hampaita on 68–72. Silmien luona on neljä vierekkäistä, kyhmymäistä kilpeä, ja niskassa on neljän ison kilven muodostama nelikulmio. Niiden takaa alkaa kuusi peräkkäisten selkäkilpien muodostamaa poikittaisriviä, joissa kilvet ovat rinnakkain ja muodostavat 18 poikittaisriviä. Takaraajojen varpaissa on räpyläpoimu, eturaajoista ne puuttuvat. Australiankrokotiili on selkäpuolelta vihertävänruskea ja vatsasta kellertävä. Nuorilla yksilöillä on vaaleampi väritys kuin vanhoilla, ja värierot ovat niillä selvempiä. Australian krokotiili on melko nopea maalla ja pystyy jopa juoksemaan maalla pakoon. Se onkin nopeimmin maalla liikkuva krokotiili.
Australiankrokotiili elää vain Pohjois-Australiassa. Sitä esiintyy Länsi-Australiassa, Pohjoisterritoriossa ja Queenslandissä. Australiankrokotiili elää mieluiten jokia reunustavissa pienillä vesialueilla. Se elää myös soilla laguuneissa ja billabongeissa. Suolaisessa vedessä se ei viihdy.
Australiankrokotiilit paistattelevat auringossa päivän kuumimpaan aikaan. Ruokansa se etsii vedestä. Australiankrokotiilin kapea kuono soveltuu hyvin tärkeimmän ravinnon, kalan pyyntiin. Se usein odottaa liikkumatta saalista ja nappaa sen nopealla pään heilautuksella. Kalojen lisäksi se syö sammakkoeläimiä, lintuja, matelijoita, lepakoita ja muita nisäkkäitä.
Australiankrokotiilin paritteluaika on heinäkuussa ja muninta elo-syyskuussa. Naaraan kantoaika kestää kuusi viikkoa, jonka jälkeen se hakeutuu sopivalle hiekkarannalle. Naarailla on tapana palata samalle pesälle vuosi toisensa jälkeenkin. Se on noin 15 metrin päässä vedestä. Pesäpaikalle se kaivaa pienen kolon jonka se vuoraa lehdillä, ruoholla ja maa-aineksella. Naaras munii korkeintaan 20 munaa ja muninta tapahtuu yleensä yöllä. Munat hautuvat kuopassa 65–95 päivää naaraan sitä vartioidessa. Munia rosvoavat etenkin varaanit ja siat. Poikaset kuoriutuvat sadekautena jolloin tulvat ovat vallanneet laajoja alueita. Naaras kantaa poikaset suussaan veteen. Naaras jatkaa vielä jonkin aikaa poikasten puolustamista pedoilta. Poikasten uhkana ovat esimerkiksi dingo, vesirotta ja petolinnut. Aikuiset voivat jäädä toisen Australiassa elävän krokotiilin, suistokrokotiilin saaliiksi. Hengissä selvinneet tulevat sukukypsiksi kun ne ovat 1,5-metrisiä. Australiankrokotiili voi elää 50-vuotiaaksi.
