Iso Suolajärvi
0 lajit
Iso Suolajärvi on Yhdysvaltojen Utahissa sijaitseva Amerikan mantereen suurin suolajärvi ja samalla maailman neljänneksi suurin laskujoeton järvi. Sen pinta-ala on normaalisti noin 4 400 km2, mutta sen pinnan korkeus ja samalla pinta-ala vaihtelevat valuma-alueen sademäärän mukaan. Vuonna 1963 sen pinta oli alimmillaan, jolloin veden peitossa oli vain 2 460 km2, kun taas vuonna 1987 vesi nousi siinä määrin, että veden alla oli 8 547 km2.
Järvi on jäänne aikoinaan paljon laajemmasta Bonnevillen järvestä, joka peitti suuren osan Utahin länsiosasta esihistoriallisena aikana, jolloin alueen sademäärä oli paljon nykyistä suurempi.
Veden suolapitoisuus on paljon suurempi kuin meriveden. Kolme suurinta siihen laskevaa jokea ovat Jordan, Weber ja Bear, jotka yhteensä tuovat siihen noin 1,1 miljoonaa tonnia mineraaleja vuosittain, minkä vuoksi järven suolapitoisuus on edelleen kasvussa. Koska laskujokea ei ole, vesi poistuu siitä vain haihtumalla, mutta suolat jäävät jäljelle. Suuren suolapitoisuutensa vuoksi myös veden tiheys on suurempi kuin useimpien muiden luonnonvesien, minkä vuoksi ihminen voi helposti kellua sen pinnalla, varsinkin sen pohjoisosassa, Gunnisonin lahdella Vaikka Isoa Suolajärveä on suuren suolapitoisuutensa vuoksi sanottu myös Amerikan Kuolleeksimereksi, siellä elää varsin runsaasti vesilintuja.
Maantiede
Suurin Ison Suolajärven rannalla sijaitseva kaupunki on järven mukaan nimensä saanut Salt Lake City, jonka nimi alkujaan oli Great Salt Lake City. Ensimmäiset mormonit saapuivat nykyisen kaupungin alueelle Brigham Youngin johdolla 24. heinäkuuta 1847. Se sijaitsee esikaupunkeineen järven kaakkois- ja itärannalla, järven ja Wasatchvuorten välillä. Alue järven pohjois- ja länsipuolella on lähes asumatonta, ja siellä sijaitsee Bonnevillen suolatasanko. Järven eteläpuolella sijaitsevat Oquirrih- ja Stansburyvuoret.
Isoon Suolajärveen laskee kolme suurta jokea ja useita pienempiä. Kaikki kolme suurinta, Bear, Jordan ja Weber, lähtevät Utahin koillisosissa sijaitsevilta Uintavuorilta.
Järven poikki johtaa rautatielinjaus Lucin Cutoff, joka on osa koko Amerikan mantereen poikki kulkevaa rautatietä.
Koska järven pinnan korkeus vaihtelee, ei voida yksiselitteisesti sanoa, kuinka monta saarta järvessä on. Erään maantieteellisen tutkimuksen mukaan järvessä on kahdeksan saarta, jotka eivät ole kertaakaan historiallisena aikana jääneet veden alle, mutta matalan veden aikana nekin ovat kaikki olleet toisinaan yhteydessä mantereeseen. Toisen käsityksen mukaan siellä on 11 tunnettua saarta, joista seitsemän järven eteläisellä ja neljä pohjoisella puoliskolla."
Hydrologia
Vedenpinnan korkeuden vaihteluja on säännöllisesti seurattu vuodesta 1875 lähtien. Keskimäärin sen pinta on 1 280 metriä merenpinnan yläpuolella. Koska Iso Suolajärvi on varsin matala ja sen rannat muualla paitsi etelässä loivia, pienikin pinnan korkeuden muutos voi siirtää sen rantaviivaa huomattavan paljon. Pinta voi nousta sateisina vuosina hyvinkin paljon ja jälleen laskea kuivuuden aikana. Pinnan keskimääräinen korkeus on laskenut jonkin verran myös sen vuoksi, koska siihen laskevien jokien vettä on runsaasti käytetty peltojen kasteluun. 1880-luvulla pinta oli useita vuosia erityisen matalalla, ja tällöin Grove Karl Gilbert ennusti, että järvi tulisi vähitellen lähes kokonaan kuivumaan.
Rautatiepenger jakaa Ison Suolajärven kahtia, ja sen eteläosan pinta on yleensä noin kaksi metriä korkeammalla kuin pohjoisosan. Tämä aiheutuu siitä, että suurin osa järveen laskevista joista laskee sen eteläosiin.
Ekologia
Suuren suolapitoisuuden vuoksi Isossa Suolajärvessä elää vain harvoja eliölajeja. Siellä esiintyy leviä sekä joitakin hyönteisiä ja äyriäisiä. Kaloja järvessä ei ole, kuten ei Kuolleessameressäkään. Muinaisessa Bonnevillen järvessä kaloja kuitenkin oli silloisen suolapitoisuuden ollessa pienempi.
Vesilintuja Ison Suolajärven rannoilla on runsaasti, erityisesti sorsalintuja mutta myös flamingoja.
Viime aikoina on havaittu järven metyylielohopeapitoisuuden nousseen niin, että sitä on esiintynyt enimmillään jopa 25 nanogrammaa litrassa. Tämä osoittaa jo huomattavaa saastumista, sillä suositusten mukaan sellaisten järvien kalaa ei pitäisi syödä, joissa metyylielohopeaa on yli 1 nanogramma litrassa
Iso Suolajärvi on Yhdysvaltojen Utahissa sijaitseva Amerikan mantereen suurin suolajärvi ja samalla maailman neljänneksi suurin laskujoeton järvi. Sen pinta-ala on normaalisti noin 4 400 km2, mutta sen pinnan korkeus ja samalla pinta-ala vaihtelevat valuma-alueen sademäärän mukaan. Vuonna 1963 sen pinta oli alimmillaan, jolloin veden peitossa oli vain 2 460 km2, kun taas vuonna 1987 vesi nousi siinä määrin, että veden alla oli 8 547 km2.
Järvi on jäänne aikoinaan paljon laajemmasta Bonnevillen järvestä, joka peitti suuren osan Utahin länsiosasta esihistoriallisena aikana, jolloin alueen sademäärä oli paljon nykyistä suurempi.
Veden suolapitoisuus on paljon suurempi kuin meriveden. Kolme suurinta siihen laskevaa jokea ovat Jordan, Weber ja Bear, jotka yhteensä tuovat siihen noin 1,1 miljoonaa tonnia mineraaleja vuosittain, minkä vuoksi järven suolapitoisuus on edelleen kasvussa. Koska laskujokea ei ole, vesi poistuu siitä vain haihtumalla, mutta suolat jäävät jäljelle. Suuren suolapitoisuutensa vuoksi myös veden tiheys on suurempi kuin useimpien muiden luonnonvesien, minkä vuoksi ihminen voi helposti kellua sen pinnalla, varsinkin sen pohjoisosassa, Gunnisonin lahdella Vaikka Isoa Suolajärveä on suuren suolapitoisuutensa vuoksi sanottu myös Amerikan Kuolleeksimereksi, siellä elää varsin runsaasti vesilintuja.
Maantiede
Suurin Ison Suolajärven rannalla sijaitseva kaupunki on järven mukaan nimensä saanut Salt Lake City, jonka nimi alkujaan oli Great Salt Lake City. Ensimmäiset mormonit saapuivat nykyisen kaupungin alueelle Brigham Youngin johdolla 24. heinäkuuta 1847. Se sijaitsee esikaupunkeineen järven kaakkois- ja itärannalla, järven ja Wasatchvuorten välillä. Alue järven pohjois- ja länsipuolella on lähes asumatonta, ja siellä sijaitsee Bonnevillen suolatasanko. Järven eteläpuolella sijaitsevat Oquirrih- ja Stansburyvuoret.
Isoon Suolajärveen laskee kolme suurta jokea ja useita pienempiä. Kaikki kolme suurinta, Bear, Jordan ja Weber, lähtevät Utahin koillisosissa sijaitsevilta Uintavuorilta.
Järven poikki johtaa rautatielinjaus Lucin Cutoff, joka on osa koko Amerikan mantereen poikki kulkevaa rautatietä.
Koska järven pinnan korkeus vaihtelee, ei voida yksiselitteisesti sanoa, kuinka monta saarta järvessä on. Erään maantieteellisen tutkimuksen mukaan järvessä on kahdeksan saarta, jotka eivät ole kertaakaan historiallisena aikana jääneet veden alle, mutta matalan veden aikana nekin ovat kaikki olleet toisinaan yhteydessä mantereeseen. Toisen käsityksen mukaan siellä on 11 tunnettua saarta, joista seitsemän järven eteläisellä ja neljä pohjoisella puoliskolla."
Hydrologia
Vedenpinnan korkeuden vaihteluja on säännöllisesti seurattu vuodesta 1875 lähtien. Keskimäärin sen pinta on 1 280 metriä merenpinnan yläpuolella. Koska Iso Suolajärvi on varsin matala ja sen rannat muualla paitsi etelässä loivia, pienikin pinnan korkeuden muutos voi siirtää sen rantaviivaa huomattavan paljon. Pinta voi nousta sateisina vuosina hyvinkin paljon ja jälleen laskea kuivuuden aikana. Pinnan keskimääräinen korkeus on laskenut jonkin verran myös sen vuoksi, koska siihen laskevien jokien vettä on runsaasti käytetty peltojen kasteluun. 1880-luvulla pinta oli useita vuosia erityisen matalalla, ja tällöin Grove Karl Gilbert ennusti, että järvi tulisi vähitellen lähes kokonaan kuivumaan.
Rautatiepenger jakaa Ison Suolajärven kahtia, ja sen eteläosan pinta on yleensä noin kaksi metriä korkeammalla kuin pohjoisosan. Tämä aiheutuu siitä, että suurin osa järveen laskevista joista laskee sen eteläosiin.
Ekologia
Suuren suolapitoisuuden vuoksi Isossa Suolajärvessä elää vain harvoja eliölajeja. Siellä esiintyy leviä sekä joitakin hyönteisiä ja äyriäisiä. Kaloja järvessä ei ole, kuten ei Kuolleessameressäkään. Muinaisessa Bonnevillen järvessä kaloja kuitenkin oli silloisen suolapitoisuuden ollessa pienempi.
Vesilintuja Ison Suolajärven rannoilla on runsaasti, erityisesti sorsalintuja mutta myös flamingoja.
Viime aikoina on havaittu järven metyylielohopeapitoisuuden nousseen niin, että sitä on esiintynyt enimmillään jopa 25 nanogrammaa litrassa. Tämä osoittaa jo huomattavaa saastumista, sillä suositusten mukaan sellaisten järvien kalaa ei pitäisi syödä, joissa metyylielohopeaa on yli 1 nanogramma litrassa
