Harmaakuvemyyrä (Myodes rufocanus, entinen nimi Clethrionomys rufocanus) on pohjoinen yleinen myyrälaji. Se esiintyy hyvin erilaisissa biotoopeissa soiden laitamilta ja lehdoista tunturien kivilouhikkoihin. Kannan suuruudessa on huomattava, 4–5 vuoden mittainen sykli.
Suomessa laji on rauhoitettu.
Harmaakuvemyyrän ruumiin pituus on 6,5–13,5 senttiä, häntä 2–4 senttiä ja paino 10–60 g. Sen selän väritys on punaruskea, kyljet hopeanharmaat ja vatsa vaaleanharmaa.
Harmaakuvemyyrän levinneisyysalue ulottuu Fennoskandian pohjoisosista Venäjälle Siperian poikki ja sieltä edelleen Kamtšatkalle ja Sahalinille sekä Japaniin, Mongoliaan, Kiinaan ja Koreaan asti.
Suomessa harmaakuvemyyrän yhtenäisen levinneisyyden eteläraja kulkee Perämeren pohjukasta Kuusamoon.
Harmaakuvemyyrä on aktiivisimmillaan hämärän aikaan, mutta liikkuu kaikkina vuorokauden aikoina. Se tekee aluskasvillisuuden joukkoon käytäviä ja kiipeilee vähemmän kuin muut sukunsa edustajat, metsämyyrä ja punamyyrä. Harmaakuvemyyrä on myös hyvä uimari.
Harmaakuvemyyrä on pääasiassa kasvinsyöjä. Se suosii vihreitä kasvinosia, kukintoja, marjoja, siemeniä ja puiden ja pensaiden kuorta. Japanissa ne syövät talvella bamburuokoa. Suomessa erityisesti mustikka on harmaakuvemyyrän keskeinen ravinnonlähde. Harmaakuvemyyrä ei juuri välitä jäkälistä.
Harmaakuvemyyrän poikueessa on yleensä 4–7 poikasta. Kantoaika kestää 18–19 päivää, ja nuoret yksilöt ovat sukukypsiä jo 30–60 päivän ikäisinä. Lisääntymiskausi vaihtelee asuinalueen eri osissa. Kevään ensimmäiset poikaset voivat lisääntyä suotuisissa oloissa jo samana kesänä, mutta jos myyriä on tiheässä, sukukypsäksi varttuminen viivästyy.
Pesänsä harmaakuvemyyrä tekee sammalmättääseen, maan- tai kivenkoloon tai varvikkoon. Valtaosa harmaakuvemyyristä jää alle vuoden ikäisiksi, vanhimmat elävät 2-vuotiaaksi.
