Kääpiövesikauris
1 lajit
Kääpiövesikauris eli afrikankääpiökauris (Hyemoschus aquaticus) on Afrikassa elävä sorkkaeläin. Se on suurin kääpiökaurislaji ja muodostaa heimossa oman Hyemoschus-sukunsa. Myskihirvien ja vesikauriin tavoin kääpiövesikauriskoirailla on pidentyneet yläkulmahampaat, joita ne käyttävät taisteluissaan. Sarvet puuttuvat kokonaan.
Kääpiövesikaurista tavataan Länsi- ja Keski-Afrikassa. Sen esiintyminen painottuu rannikon läheisyyteen. Länsi-Afrikassa sen levinneisyys ulottuu Sierra Leonesta ja Kaakkois-Guineasta Liberiaan, Norsunluurannikon eteläosiin ja Lounais-Ghanaan. Keskisessä Afrikassa sen levinneisyys kattaa sademetsäalueen, joka ulottuu Nigerjoen itäpuolisesta Nigeriasta Etelä-Kameruniin, Gaboniin, Angolan Cabindan maakuntaan, Kongon tasavaltaan ja Kongon demokraattiseen tasavaltaan. Kääpiövesikauriin arvellaan hävinneen Ugandasta, mutta ainakin ennen sitä tavattiin maan läntisimmissä osissa. Sitä on havaittu myös Pohjois-Angolan Lunda Norten maakunnasta Kasaijoen läheltä, mikä on eteläisin havainto lajista.
Kääpiövesikauriin elinympäristöä ovat jokilaaksojen, puronvarsien ja soiden läheisyydessä sijaitsevat alankomaan sademetsät. Kääpiövesikaurista tapaa vain harvoin yli 250 metrin päässä lähimmästä makean veden lähteestä. Sitä tavataan usein varttuneissa ylänkömetsissä. Vaikka se elää aina jokien ja purojen läheisyydessä, varsinaisilla soilla se ei ole erikoistunut elämään.
Vuonna 1999 kannan kokonaismääräksi arvioitiin noin 280 000 yksilöä ja se luokitellaan elinvoimaiseksi lajiksi. Iturin metsässä esiintymistiheydeksi on raportoitu 1,5–5,0 eläintä neliökilometriä kohden, Gabonissa jopa 28 yksilöä neliökilometriä kohden.
Kääpiövesikauris eli afrikankääpiökauris (Hyemoschus aquaticus) on Afrikassa elävä sorkkaeläin. Se on suurin kääpiökaurislaji ja muodostaa heimossa oman Hyemoschus-sukunsa. Myskihirvien ja vesikauriin tavoin kääpiövesikauriskoirailla on pidentyneet yläkulmahampaat, joita ne käyttävät taisteluissaan. Sarvet puuttuvat kokonaan.
Kääpiövesikaurista tavataan Länsi- ja Keski-Afrikassa. Sen esiintyminen painottuu rannikon läheisyyteen. Länsi-Afrikassa sen levinneisyys ulottuu Sierra Leonesta ja Kaakkois-Guineasta Liberiaan, Norsunluurannikon eteläosiin ja Lounais-Ghanaan. Keskisessä Afrikassa sen levinneisyys kattaa sademetsäalueen, joka ulottuu Nigerjoen itäpuolisesta Nigeriasta Etelä-Kameruniin, Gaboniin, Angolan Cabindan maakuntaan, Kongon tasavaltaan ja Kongon demokraattiseen tasavaltaan. Kääpiövesikauriin arvellaan hävinneen Ugandasta, mutta ainakin ennen sitä tavattiin maan läntisimmissä osissa. Sitä on havaittu myös Pohjois-Angolan Lunda Norten maakunnasta Kasaijoen läheltä, mikä on eteläisin havainto lajista.
Kääpiövesikauriin elinympäristöä ovat jokilaaksojen, puronvarsien ja soiden läheisyydessä sijaitsevat alankomaan sademetsät. Kääpiövesikaurista tapaa vain harvoin yli 250 metrin päässä lähimmästä makean veden lähteestä. Sitä tavataan usein varttuneissa ylänkömetsissä. Vaikka se elää aina jokien ja purojen läheisyydessä, varsinaisilla soilla se ei ole erikoistunut elämään.
Vuonna 1999 kannan kokonaismääräksi arvioitiin noin 280 000 yksilöä ja se luokitellaan elinvoimaiseksi lajiksi. Iturin metsässä esiintymistiheydeksi on raportoitu 1,5–5,0 eläintä neliökilometriä kohden, Gabonissa jopa 28 yksilöä neliökilometriä kohden.
