Koala

Ulkonäkö

Koala on pussieläimeksi keskikokoinen ja sen ruumista peittää paksu turkki. Karvapeite on väriltään harmaa tai ruskea ja siinä voi olla valkoista. Albiinot ovat harvinaisia, mutta mahdollisia. Koalan turkkia pidetään lämmöneristyskyvyltään yhtenä eläinkunnan parhaista. Aikuinen koala kasvaa keskimäärin noin 70–80 cm:n pituiseksi. Urokset voivat olla jopa puolet naaraita suurempia. Koalan pää on muuhun ruumiiseen verrattuna iso ja sillä on huomattavan kokoinen nenä sekä isot karvaiset korvat. Silmät ovat eteenpäin suuntautuneet ja otsa on korkea. Muista puissa elävistä pussieläimistä poiketen koalalla ei ole häntää. Sillä on vain 11 kylkiluuta, eikä ollenkaan polvilumpioita

Koalan etu- ja takaraajat ovat suurin piirtein yhtä pitkät ja kaikissa raajoissa on viisi varvasta. Takajaloissa kaksi varvasta on kuitenkin kasvanut yhteen. Etutassujen varpaista kaksi sijaitsee hieman erillään muista varpaista niin, että koalan tarttuessa kiinni puunoksaan kaksi varvasta sijoittuvat toiselle puolen oksaa kuin loput kolme. Syntynyt ote on tukeva ja sopii erityisen hyvin kiipeämiseen ja oksaan tarrautumiseen. Takajalkojen suurinta varvasta lukuun ottamatta kaikissa tassujen varpaissa on pitkät terävät kynnet. Yhteen kasvaneissa varpaissa on kaksi kynttä. Koala on yksi harvoista ei-kädellisistä eläinlajeista, joilla on sormenjäljet.

Koalan silmien pupillit ovat muista pussieläimistä poiketen pystysuorat viillot. Sen näköaisti on heikko, mutta kuulo- ja hajuaistit ovat hyvin kehittyneet. Koalan aivot ovat sen pään kokoon suhteutettuna pienet. Nenää peittää pehmeä, nahkea ja tumma iho. Koalan ruumis on hyvin lihaksikas, sillä se on sopeutunut jatkuvaan kiipeilyyn. Hartialihas ei ole jakautunut. Uroskoaloilla on rinnassaan noin 85 mm korkea ja 50 mm leveä hajurauhanen. Naaraskoalalla on vatsan puolella pussi, jossa se kantaa poikasiaan. Pussin sisällä on kaksi nisää ja pussin suulla on vahva sulkijalihas, joka estää pussia avautumasta. Koalan ruoansulatusjärjestelmä on monimutkainen ja kehittynyt, sillä sen täytyy kyetä käsittelemään eukalyptusten sisältämiä myrkkyjä. Koalan umpisuoli on jopa kaksi metriä pitkä ja sen halkaisija on 10 cm.

Koalan aineenvaihdunta on hidasta ja ruumiinlämpö on keskimäärin 36,6 °C, joka on matalampi kuin istukkanisäkkäillä. Koala sietää mataliakin lämpötiloja ja hypotermia iskee siihen vasta ruumiinlämmön pudotessa alle 29 °C. Koaloilla on sinusarytmia eli sen hengitystahti ja pulssi eivät kulje samassa tahdissa. Pulssin on kuitenkin arvioitu olevan 70–140 lyöntiä minuutissa. Vankeudessa elävillä yksilöillä leposyke voi normaalioloissa olla 60–80. Levossa koalan hengitysnopeus on noin 10–11 hengenvetoa minuutissa. Koalat säätelevät ruumiinlämpöään läähättämällä, jolloin hengitysnopeus voi nousta jopa 230 hengenvetoon minuutissa.

Tottumukset ja elämäntyyli

Koala on pääsääntöisesti yöeläin. Koala kiipeää ja laskeutuu puista aina pää ylöspäin. Koala elää pääsääntöisesti puissa, mutta se saattaa välillä laskeutua maahan esimerkiksi siirtyessään puusta toiseen. Maassa liikkuessaan se kävelee liikuttaen vuorotellen vastakkaisten puolien etu- ja takajalkoja. Juostessa liikkuminen tapahtuu niin että molemmat etujalat ja molemmat takajalat käyvät maassa vuorotellen. Koalat osaavat uida, mutta se ei ole niiden yleinen liikkumatapa. Koala ui vain, mikäli yksilön elinalue sitä vaatii.

Koala viettää noin 20 tuntia päivästä nukkumalla tai lepäämällä. Se etsii kotipuustaan sopivan oksan tai oksanhaaran, jossa se kykenee lepäämään mukavassa asennossa. Kylmällä säällä koala käpertyy pieneksi mytyksi, jolloin kylmyydelle altistuu mahdollisimman pieni osa sen pinta-alasta. Kuumalla ilmalla koala päinvastoin pyrkii asettumaan niin että sen pinta-ala on mahdollisimman suuri, esimerkiksi levittämällä raajansa levälleen.

Elämäntapa

Arboreaalinen, Vanhat eläimet, Maanpäällinen, Viviparous, Reviiri

Kausiluonteinen käyttäytyminen

Ei siirtolainen

Ruokavalio ja Ravitsemus

Koalan ravinto koostuu pääasiassa eräiden eukalyptuslajien, sekä joidenkin sen sukulaisten kuten Corymbian, Angophoran ja Lophostemonn lehdistä. Toisinaan se saattaa täydentää ruokavaliotaan muiden puiden, kuten akasioiden lehdillä. Ravintona käytettäviä lajeja on yleensä vain muutama ja ne voivat vaihdella alueittain. Yhden alueen koaloiden suosima eukalyptuslaji saattaa toisella alueella jäädä syötäväksi käytettävien lajien ulkopuolelle. Ennen syömistä koala tutkii lehdet tarkkaan haistelemalla niitä. Koala juo harvoin, sillä se pystyy tyydyttämään vedentarpeensa syömistään lehdistä saamallaan nesteellä.

Aikuinen koala syö 200–400 grammaa lehtiä vuorokaudessa. Se hienontaa ne hienoksi puuroksi poskihampaillaan. Lehdet ovat sitkeitä, erittäin niukkaravinteisia ja myrkyllisiä useimmille muille eläimille. Koalan ruoansulatuselimistö on kuitenkin sopeutunut eliminoimaan myrkyt ruokaa käsitellessään.

Ruokavalio Kasvinsyöjä, Folivore

Parittelutavat

PARITUSKÄYTTÄYTYMINEN

Polygyny

Koalat saavuttavat sukukypsyytensä toisena elinvuonnaan. Urokset kuitenkin lisääntyvät ensimmäisen kerran neljävuotiaina tai myöhemmin, koska koalapopulaation hierarkia ei salli niiden pariutua aikaisemmin. Koaloiden lisääntymiskausi sijoittuu kevät- ja kesäkuukausille eli Australiassa noin syyskuusta maaliskuuhun. Naaraiden kiima kestää noin 35 päivää ja sillä voi lisääntymiskauden aikana olla useita kiimoja. Synnytyksiä on kauden aikana kuitenkin vain yksi. Naaras saa pääsääntöisesti yhden poikasen kerrallaan. Myös kaksoset ovat mahdollisia, mutta toinen niistä useimmiten menehtyy poikasten kasvaessa ja yhden poikasen viedessä emon pussista kaiken tilan.

Naaras synnyttää jälkeläisensä 35 vuorokauden kuluttua hedelmöityksestä. Vastasyntynyt poikanen on noin kaksi senttiä pitkä ja painaa alle gramman. Se on karvaton ja sokea. Se ryömii emonsa vatsapuolen pussiin ilman apua ja tarrautuu kiinni toiseen nisään seitsemän kuukauden ajaksi. Poikasen siirtymisen ajan emo istuu paikallaan, jalat levällään niin ettei mitään ole poikasen tiellä. Emo imettää poikasta kuudesta seitsemään kuukautta. Poikasen kehitys on muiden pussieläinten kehitystä hitaampaa, koska koalaemo pyrkii, ravinnosta saamansa vähäisen energiamäärän vuoksi, säästelemään energiaansa. Poikanen alkaa kurkkia ulos pussista ensimmäistä kertaa noin viikolla 22, jolloin sen silmät avautuvat. 22–30 viikkojen aikana poikanen alkaa syödä maidon lisäksi emon tuottamaa löysää ulostetta, jota kutsutaan Australiassa nimellä pap. Uusi ravinto sisältää emon elimistössä olevia mikro-organismeja, joita poikasen elimistö tarvitsee kyetäkseen sulattamaan eukalyptuksen lehtiä. Tämän tarkoitus on valmistaa poikasen elimistö eukalyptuksen lehtiin. Kun pussi alkaa käydä jälkeläiselle ahtaaksi, poikanen kapuaa emonsa selkään. Tämänkin jälkeen emo imettää poikasta vuoden ikäiseksi asti. Poikanen pysyy emonsa luona kunnes tämä saa uuden poikasen. Koaloiden on arveltu adoptoivan itselleen muiden koaloiden poikasia, mikäli tämä on menettänyt oman emonsa. Vankeudessa elävät koalaemot voivat myös väliaikaisesti kantaa selässään myös muita kuin omaa poikastaan.

Väestönkehitys

Vähenemässä

VÄESTÖN TILA

Vaarantunut laji

ne dd lc nt vu en cr ew ex

Väestö

Väestöuhkat

Pahin koaloihin nykyisin kohdistuva uhka on elinympäristön tuhoutuminen. Tämä on pääsääntöisesti ihmisten aiheuttamaa heidän raivatessaan koalan tarvitsemia metsiä maataloutta ja asutusta varten. Eurooppalaisten uudisasukkaiden saapumisen jälkeen arviolta 44 % eukalyptus- ja muista metsistä on kaadettu ihmisten tieltä. Elintilan tuhoutumisesta seuraa myös muiden ihmisen aiheuttamien negatiivisten vaikutusten lisääntyminen. Näitä ovat esimerkiksi autojen sekä lemmikkieläinten kuten koirien ja kissojen aiheuttamat kuolemat. Metsien hakkuut lisäävät myös kasvillisuuden lakastumista, mikä puolestaan heikentää koalan ravinnon saantia. Ihmisten lisäksi koaloiden elintilaa tuhoavat myös pensaspalot, jotka voivat tuhota alueen koalapopulaation myös suoralla vaikutuksella.

Koalan sairauksista suurimman uhkan aiheuttaa klamydia, joka on koaloiden keskuudessa hyvin yleistä. Neljä yleisintä bakteerin aiheuttamaa sairautta ovat sidekalvotulehdus, keuhkokuume, virtsatientulehdus sekä tulehdukset sukupuolielimissä. Näistä seuraa sokeutta sekä naaraiden hedelmättömyyttä. Klamydian lisäksi koalat kärsivät myös syövistä. Koalalla esiintyy huomattavan paljon erilaisia verisyövän muotoja sekä immuunikatoa. Tauteja aiheuttaa retrovirus, joka on ilmeisesti levinnyt koaloihin vasta äskettäin. Viruksesta on paraikaa tulossa osa koalan perimää, eli se on fuusioitumassa koalan kanssa, ja vain aivan eteläisimmän Australian koaloissa virusta ei vielä esiinny.

Lajin nykyisiä saalistajia ovat kiilapyrstökotka (Aquila audax) ja isohaukkapöllö (Ninox strenua), jotka hyökkäävät poikasten kimppuun.

Väestömäärä

Koaloiden historiallisesta levinneisyydestä tai lukumääristä ei ole tarkkaa tietoa. Tutkijat kuitenkin arvioivat koaloiden määrän supistuneen 50–90 % eurooppalaisten uudisasukkaiden saapumisen jälkeen. Eurooppalaisten uudisasukkaiden tekemä ensimmäinen merkintä koaloista on vuodelta 1798 eli vasta kymmenen vuotta ensimmäisten uudisasukkaiden saapumisen jälkeen. Aikaisemmin koalat olivat yksi Australian alkuperäiskansojen ravintonaan käyttämistä eläimistä, mutta niiden metsästys ei rikkonut koalapopulaation tasapainoa. Eurooppalaiset alkoivat kuitenkin metsästää koaloita niiden turkin vuoksi ja 1800-luvun lopusta 1900-luvun alkuun noin kolme miljoonaa turkkia päätyi myytiin. Etelä-Australian koalat metsästettiin sukupuuttoon ja Victorian populaatio hyvin lähelle katoamista. Lajin katoamista on pyritty paikkaamaan siirtämällä koaloita muilta alueilta niille alueille, joilta laji on kadonnut. Koalaoiden uudelleensijoittaminen on aiheuttanut joidenkin, erityisesti saarissa sijaitsevien alueiden ylikuormituksen koaloiden määrän lisääntyessä yli alueen ylläpitokapasiteetin.

Koala elää metsäisillä alueilla Australian itä- ja eteläosissa Atherton Tablelandiltä Victorian rannikolle. Laji elää myös muutamilla lähisaarilla, kuten Kengurusaarella. Australian osavaltioista koalaoita tavataan Queenslandin, Uuden Etelä-Walesin, Victorian ja Etelä-Australian alueilla. Niitä ei kuitenkaan esiinny tasaisesti koko alueella vaan ne ovat pirstaloituneet erillisiksi populaatioiksi. Queenslandin osavaltiossa arvellaan 1900-luvun alussa olleen miljoonia koaloita, mutta nykyinen kanta koostuu vain arviolta 100 000–300 000 yksilöstä. Australian Koala Foundation on arvellut vapaudessa elävien koaloiden määräksi jotain 45 000 ja 80 000 välillä. Australian Koala Foundationin antamia lukuja on kritisoitu liian pieniksi. Järjestö ilmoittaa lukujen sisältävän vain populaatiot, joita voi terveen genetiikan kannalta pitää vakaina ja pysyvinä populaatioina.

Hauskoja faktoja lapsille

Koalat viettävät suurimman osan päivästä (jopa 18 tuntia) nukkumalla.
Koalan aivot ovat alle 0,2 % eläimen ruumiinpainosta. Tämä yhdistettynä niiden ravinneköyhään ruokavalioon on syynä koalojen paikallaanoloon.
Niiden nimi "koala" tulee aboriginaalien kielestä ja tarkoittaa "ei vettä". Eläimet ovat saaneet nimensä siksi, että ne juovat harvoin vettä ja saavat tarvitsemansa kosteuden eukalyptuksen lehdistä. Lämpötilan noustessa koalat menettävät kuitenkin joskus suuren määrän nestettä ja nestehukka seuraa.
Koala kuluttaa keskimäärin noin kilon lehtiä päivässä, mikä on valtava määrä eläimen ruumiin kokoon nähden. Ne käyttävät myös poskipussiaan varastona, mihin ne säilyttävät lehtiä välipaloina.
Koalat syövät lehtiä vain tietyn kasvuvaiheen aikana. Ne syövät 12 eukalyptuspuulajia yli 100 lajista, joita esiintyy kaikkialla Australiassa.
Koalat ovat erinomaisia kiipeilijöitä, mutta ne ovat myös hyviä uimareita, ja ne pystyvät tunnetusti ylittämään joen ja pakenemaan kotiseudullaan esiintyviä rankkoja tulvia.
Tämän lajin vastasyntyneet poikaset ovat karvattomia, sokeita ja härkäpavun kokoisia.
Emo ja sen poikaset ovat hyvin tiiviissä suhteessa; naaras kantaa poikasia mukanaan kaikkialle, kunnes poikanen kasvaa vanhaksi ja itsenäistyy.
Niiden tieteellinen nimi on "Phascolarctoscinereus", jonka kreikkalainen sana "phaskolos" tarkoittaa "pussia", arktos "karhua" ja latinankielinen sana "cinereus" "tuhkanväristä".