Lehtinunna (Lymantria dispar) on villakkaisiin kuuluva yöperhonen. Se on kotoisin Euroopasta ja Aasiasta, mutta on levinnyt ihmisen mukana myös Pohjois-Amerikkaan 1860-luvulta alkaen. Lehtinunnan toukkien metsätaloudelle aiheuttamien, usein huomattavien vahinkojen vuoksi se on katsottu yhdeksi maailman sadasta haitallisimmasta vieraslajista. Lehtinunnan sukupuolet ovat eri väriset; koiraan siipien väri on ruskea ja naaraiden valkoinen. Toukka puolestaan on musta tai tummanruskea ja karvainen. Lajin leviämistä hidastaa se, että lajin naaraiden lentolihaksistot sen itäaasialaisia kantoja lukuun ottamatta ovat surkastuneet. Lehtinunnien toukat pystyvät kuitenkin kulkemaan ilmavirtojen mukana jopa 21 kilometrin matkan. Toukka käyttää ravintonaan yli 500 kasvilajia.
Lehtinunna on kookas ja sukupuolidimorfinen perhoslaji. Lehtinunnakoiras on ruskea, ja sen siivissä on tummia, aaltoilevia poikkiviiruja. Naaras on valkoinen, ja sen siivissä on tummanruskeita poikkiviiruja. Molemmilla sukupuolilla on etusiivessä musta, kuunsirpin muotoinen kuvio ja takasiivissä epäselvä diskaalitäplä. Naaras on rakenteeltaan koirasta rotevampi ja siipiväliltään suurempi. Sen siivet ovat lisäksi koiraan siipiä pitkänomaisemmat. Siipiväli on koiraalla 35–50 mm ja naaraalla 50–75 mm. Naaraan nunnapukua muistuttava väritys ja tapa liikkua eri aikaan kuin koiraat on antanut lajille sen suomenkielisen nimen.
Lehtinunnakoiraan voi sekoittaa huomattavasti yleisemmän havununnan (Lymantria monacha) tummaan värimuotoon. Lehtinunna on kuitenkin selvästi ruskea, kun havununna on harmaa.
Toukka on musta tai tummanruskea ja kauttaaltaan pitkien karvojen peittämä. Erityisenä tuntomerkkinä toukan selkäpuolella on viisi paria sinisiä nystyjä, joita seuraa kuusi paria punaisia nystyjä. Sinisten ja punaisten nystyjen keskinäiset lukumäärät voivat joskus vaihdella. Täysikasvuisena koirastoukka on 40–50 mm ja naaras 55–70 mm pitkä.
Lajia tavataan lähes koko Euroopassa, ja levinneisyysalue jatkuu Etelä-Siperian läpi Itä-Aasiaan. Lehtinunnaa on tavattu satunnaisena harhailijana myös Suomen eteläisimmissä osissa. Toistaiseksi Suomea lähimmät vakiintuneet populaatiot sijaitsevat Latviassa ja Etelä-Ruotsissa. Perhoset lentävät yhtenä sukupolvena kesäkuun puolivälistä elokuun puoliväliin.
Britteinsaarilta laji koetetaan saada hävitettyä, ja kaikista siellä tehdyistä lehtinunnahavainnoista tulee nykyisin ilmoittaa viranomaisille. Uudessa-Seelannissa elävä lehtinunna tavattiin tavarakuljetuksesta vuonna 2003, mikä johti myrkytystoimenpiteisiin ja ohjeistukseen lajin leviämisen estämiseksi.Yhdysvalloissa lajin leviämistä estetään kieltämällä lailla tiettyjen tuotteiden vieminen osavaltioiden rajojen yli.
Lehtinunnat aiheuttavat suuria metsätuhoja Keski-Euroopan lehtimetsissä. Ne tuottavat valtavasti munia, ja niistä kuoriutuvat toukat kaluavat puut paljaaksi. Nuoret toukat aloittavat lehtien syömisen tekemällä lehtilapaan pieniä aukkoja, jotka kasvavat hiljalleen. Täysikasvuiset toukat syövät koko lehden lehtiruotia lukuun ottamatta. Joukkoesiintymisten aikaan toukat syövät puiden kaikki lehdet laajoilta metsäalueilta, ja useampana vuonna toistuva tuho voi aiheuttaa puun kuoleman. Metsätuhon lisäksi toukkien tuottama uloste ja tyhjät, allergiaa aiheuttavien karvojen peittämät toukkanahat aiheuttavat terveyshaittoja.
Koiraat lentävät erityisesti aurinkoisina iltapäivinä nopeaa, puolelta toiselle mutkittelevaa lentoa. Illan hämärtyessä ne tulevat usein suurina parvina kirkkaiden valojen luokse. Vaikka naaraalla on hyvin kehittyneet siivet, sen siipilihaksisto on lajin itäaasialaisia populaatioita lukuun ottamatta surkastunut, eikä naaras kykene lentämään lainkaan. Itä-Aasiassa naaraat kuitenkin lentävät ja tulevat myös valolle. Naaraan rajoittunut liikuntakyky hidastaa huomattavasti lajin levittäytymistä uusille elinalueille. Lajia levittävät sen sijaan ensisijaisesti toukat, jotka levittäytyvät ilmavirtojen mukana. Toukan on todettu kykenevän lentämään näin ainakin 21 kilometriä. Ihmisen kuljettamana itäaasialaista kantaa tavataan nykyisin myös muun muassa Etelä-Saksassa
Naaras munii yleensä 250–400, mutta joskus jopa 1 500 munaa yhtenäisenä, noin 30 mm leveänä ja 50 mm pitkänä mattona mihin tahansa suojaisaan paikkaan lähelle omaa kuoriutumispaikkaansa. Se kuolee muninnan jälkeen. Munarykelmää peittää naaraan takaruumiista irronneiden terävien karvojen matto. Muna talvehtii. Toukat ovat yöaktiivisia ja viihtyvät ryhmissä. Ne ovat täysikasvuisia kesäkuun alussa ja koteloituvat kaarnanrakoon tai kivien väliin rakentavansa hyvin harvan kotelokopan sisälle.
Ruotsissa lehtinunna on arvioitu silmälläpidettäväksi.
