Madeirankaaliperhonen (Pieris wollastoni) on kaaliperhosten heimoon kuuluva, Madeiran saarelle endeeminen perhoslaji, jonka uskotaan kuolleen sukupuuttoon. Eräät tutkijat pitävät lajia kaaliperhosen alalajina Pieris brassica wollastoni tai kanariankaaliperhosen alalajina Pieris cheiranthi wollastoni.
Madeirankaaliperhosen siivet ovat yläpinnalta puhtaan valkoiset. Etusiiven kärkiosa on laajalti mustanruskea ja naaraalla siiven takareunasta sen keskiosaan ulottuu mustanruskea laikku. Takasiiven etureunassa on pieni, mustanruskea täplä. Takasiivet ovat alapinnaltaan kellertävät. Siipiväli on 55–65 mm.
Ainoastaan Madeiralla tavattava laji. Lentää useana sukupolvena maaliskuusta lokakuuhun.
Perhonen elää pääasiassa Madeiran saaren pohjoisenpuoleisten rinteiden laurisilva-metsissä, paikoissa, jolla kasvaa toukkien ravintokasveja sekä kukkia aikuisten perhosten ravinnoksi. Nuoret toukat elävät ryhminä, mutta ennen koteloitumista joukko hajaantuu. Kotelo talvehtii.
Viimeinen varma havainto lajista on 1970-luvulta ja vuonna 2007 lajia tutkineet asiantuntijat katsoivat sen olevan järjestyksessään toinen Euroopasta täysin hävinnyt perhoslaji. Virallisesti laji on kuitenkin edelleen luokiteltu äärimmäisen uhanalaiseksi. Sukupuuton syytä ei tunneta, mutta sellaisiksi on arveltu vieraslajina levinneen naurisperhosen mukana tullutta virustautia tai biologisessa torjunnassa käytetyn Cotesia glomerata-loispistiäisen tuomista saarelle.
