Meksikonsusi (Canis lupus baileyi) on uhanalainen suden alalaji. Meksikonsutta tavataan nykyisin Yhdysvaltojen Arizonassa ja New Mexicossa sekä Meksikossa Sonorassa ja Chihuahuassa. Kanta hävisi luonnosta kokonaan 1970-luvulla, mutta alkaen vuodesta 1998 vankeudessa kasvaneita susia on alettu palauttaa luontoon.
Yö
YöllinenLi
LihansyöjäLihansyöjä eli karnivori on eläin, joka saa suurimman osan ravinnostaan syömällä toisia eläimiä. On myös lihansyöjäkasveja, jotka hankki...
Ma
MaanpäällinenKu
Kursorinen eläinVa
Vanhat eläimetJa
Jahtaava petoeläinHu
Huippupeto eläimetHuippupeto tai huippusaalistaja on ravintoketjun huipulla oleva petoeläin, jolla itsellään ei ole saalistajia.Monet suurpedot ovat huippupetoja,...
Vi
ViviparousVä
VäijytyspetoRe
ReviiriReviiri tai territorio on eläimen elinpiirin osa, jota eläin puolustaa saman lajin yksilöiltä. Pesintäreviirejä puolustetaan vain saman sukup...
La
Laumassa metsästävätYk
Yksiavioiset eläimetYksiavioisuus eli monogamia on pariutumisen muoto, jossa yksilöllä on vain yksi puoliso kerrallaan.
Er
Erittäin sosiaalinenDo
DominanssihierarkiaM
alkaaMeksikonsusi on suden Pohjois-Amerikassa esiintyvistä alalajeista pienikokoisin. Meksikonsusi on kuitenkin esimerkiksi kojoottia huomattavasti suurempi, noin 2–3 kertaa painavampi. Meksikonsusien urokset ovat hieman naaraita kookkaampia: koiraat painavat 30–41 kiloa ja naaraat 21–30 kiloa. Susien ruumiin pituus on 103–157 cm ja korkeus 60,9–81,2 cm. Turkki on tumma, ja siinä on ruosteenruskean ja harmaan sävyjä. Pää on suuri ja kuono lyhyt ja paksu. Silmien väri vaihtelee ruskeasta kultaiseen. Nenä ja huulet ovat mustat. Häntä on suhteellisen pitkä ja sitä peittää pitkä karvoitus.
Meksikonsusi katosi aikanaan kokonaan luonnosta ja koko nykyinen kanta polveutuu luontoon vankeudesta palautetuista yksilöistä. Susia tavataan Yhdysvalloissa osissa Arizonan ja New Mexicon osavaltioita sekä Meksikon puolella Chihuahuan ja Sonoran osavaltioiden alueella.
Vanhoissa tieteellisissä kuvauksissa meksikonsuden historialliseksi esiintymisalueeksi on kuvailtu alueita Luoteis-Meksikossa Sierra Madren vuoristossa Durangon osavaltion eteläosaan saakka sekä Yhdysvaltojen puolella Arizonan eteläosissa, New Mexicon lounaisosissa ja Texasin länsiosissa. Joskus on esitetty myös laajempaa historiallista levinneisyysaluetta, johon olisi kuulunut lisäksi alueita pohjoisessa Nebraskaan ja Utahin pohjoisosiin saakka sekä lännessä Kalifornian eteläosiin saakka.
Meksikonsuden luontaista elinympäristöä ovat vuoristometsät, muut metsät, chapparalpensaikot ja ruohoa kasvavat laaksot tavallisesti 900–3 660 metrin korkeudella merenpinnasta. Ne välttelevät suoranaisia aavikoita tai aavikkopensaikkoja veden ja suojapaikkojen puutteen takia.
Meksikonsudet muodostavat noin 4–7 yksilön laumoja, jotka ovat hieman pienempiä kuin pohjoisempana tavattavien suden alalajien laumat. Laumalla on johtava pari, uros ja naaras. Keskenään sudet kommunikoivat useilla eri äännähdyksillä, joihin lukeutuvat haukkuminen, ulvominen, murina ja vingahdukset. Ravinnokseen ne käyttävät myös muihin alalajeihin verrattuna hieman pienempiä saaliseläimiä, joihin lukeutuvat esimerkiksi valkohäntäpeura, muulipeura, pekarit, jänikset, maaoravat ja pienemmät jyrsijät. Sudet saalistavat usein satojen kilometrien kokoisella alueella tiettyjä reittejä pitkin, jotka voivat sijaita esimerkiksi vanhoilla teillä ja joenuomien varrella. Sudet voivat olla aktiivisia niin päivisin kuin öisinkin. Lähellä ihmisasutusta ne liikkuvat tavallisemmin yöaikaan.
Meksikonsudet lisääntyvät helmikuun ja maaliskuun välisenä aikana kerran vuodessa. Tiineys kestää 63 päivää, ja pennut kasvavat susien pesässä usein paikalla, jolla on hyvä näköala ympäröivälle alueelle. Kerrallaan pentuja syntyy 4–7. Kaikki lauman jäsenet osallistuvat pentujen ruokkimiseen ja hoitamiseen. Sukukypsiä susista tulee kahden vuoden ikäisinä, ja vankeudessa ne elävät suurin piirtein 15 vuoden ikäisiksi.
