Kultatikka (Colaptes auratus) on pohjoisamerikkalainen tikkalintu.
Linnun pituus on 30–35 cm ja paino noin 170 grammaa. Sen höyhenpuku on selkäpuolelta vaaleanruskea tummin poikkijuovin ja vatsapuolelta mustatäpläinen. Rinnassa on leveä, puolikuun muotoinen musta kuvio. Koiraalla on punainen tai musta viiksijuova. Pyrstön alapeitinhöyhenet ovat oranssit.
Nuorilla linnuilla on sulkasato kesä-lokakuussa, jonka jälkeen niiden höyhenpuku on aikuisen linnun kaltainen.
Vanhin kultatikka on elänyt yhdeksän vuotta ja kaksi kuukautta vanhaksi.
Kultatikka elää Pohjois-Amerikassa. Alaskassa ja Kanadassa se pesii puunrajalle asti ja etelässä Meksikonlahdelle ja Isoille Antilleille saakka. Pohjoiset populaatiot ovat muuttolintuja. Lajin esiintymisalueen laajuus on noin 15 miljoonaa neliökilometriä ja maailman populaation kooksi on arvioitu 16 miljoonaa yksilöä.
Kultatikat elävät monentyyppisissä metsissä, joissa on kuolleita tai kuolevia puita.
Kultatikan pääasiallisena ravintona ovat muurahaiset sekä muut hyönteiset ja hämähäkit. Syksyllä ja talvella se syö myös marjoja, hedelmiä, siemeniä ja pähkinöitä.
Lajin lisääntymiskausi on helmikuusta heinäkuuhun. Se pesii toisinaan kahdesti kaudessa. Pesäkolo koverretaan lahoon tai kuolleeseen puuhun tai esimerkiksi puhelinpylvääseen, mutta kultatikka voi pesiä myös linnunpönttöön. Naaras munii 3–12 valkoista munaa, joita molemmat puolisot hautovat 11–16 päivää. Poikaset lähtevät pesästä noin neljän viikon ikäisinä.
