Pikkuriikinkukkokehrääjä
Riikinkukkokehrääjä eli pikkuriikinkukkokehrääjä (Saturnia pavonia, joskus Pavonia pavonia) on riikinkukkokehrääjiin kuuluva perhoslaji. Se on Suomessa melko harvalukuinen, mutta sitä tavataan koko maassa pohjoisinta Lappia myöten. Laji on pääasiassa lämpimillä alueilla tavattavan heimonsa edustajista palearktisella alueella laajimmalle levinnyt.
Suurimmassa osassa elinaluettaan riikinkukkokehrääjä on varsin helposti tunnistettava laji, jota muistuttavia perhosia tavataan lähinnä Etelä-Euroopassa ja Pohjois-Afrikassa. Naaraan siipien pohjaväri on vaaleanharmaa. Koiraan siipien väri vaihtelee enemmän ja etusiivet ovat sävyltään harmaanruskeat kun takasiivet ovat voimakkaan ruosteenkeltaiset. Kummallakin sukupuolella on kaikkien siipien keskellä iso silmätäplä. Yleensä silmätäplää ympäröi suorakaiteen muotoinen vaalea alue, mutta muodolla f. deflexa silmätäplä koskettaa ulompaa poikkiviirua. Muodolta f. obsoleta silmätäplät puuttuvat. Siipien kärkiväli on koirailla noin 45–65 mm, naarailla 48–90 mm.
Riikinkukkokehrääjän toukka on vaaleanvihreä, ja siinä on keltamustia sukasellisia kyhmyjä. Toukka koteloituu kehräämänsä lujatekoisen, päärynänmuotoisen kotelokopan sisälle. Kotelokopan se kiinnittää esimerkiksi ravintokasvinsa mustikan varpuun tai maanpinnalle. Varvikosta voikin löytää marjamatkoilla riikinkukkokehrääjän ruskeita, harvakarvaisia kotelokoppia.
Riikinkukkokehrääjää tavataan Länsi-Euroopasta Kiinaan ulottuvalla vyöhykkeellä. Lentoaika on keväällä maaliskuusta kesäkuuhun, mutta riippuu leveysasteesta. Suomessa aikuisia perhosia voi tavata toukokuun alusta toukokuun loppuun, mutta Lapissa lentoaika voi olla jopa kuukautta myöhäisempi.
Riikinkukkokehrääjät lentävät loppukeväällä ja alkukesällä soilla, kangasmailla ja kosteilla niityillä. Koiraat ovat liikkeellä päivisin, noin kello 13 ja 18 välisenä aikana, kun taas naaraat ovat aktiivisimmillaan illalla auringonlaskusta keskiyöhön.
Riikinkukkokehrääjillä on erikoinen kosiokäyttäytyminen. Naaras erittää ilmaan feromoneja, joista muodostuu hajujälki. Koiraalla on äärimmäisen tarkat hajuaistimet tuuheissa, sulkamaisissa tuntosarvissaan, ja se pystyy niiden avulla seuraamaan tätä hajujälkeä ja lentämään naaraan luo. Vaikka perhonen on yleensä harvalukuinen, yhtä naarasta voi lyhyen ajan sisällä ilmestyä kosiskelemaan jopa satoja kookkaita koirasperhosia. Naaras lentää usein valolle, koiras vain harvoin.
Naaras munii noin 200 munaa ravintokasville hieman maanpinnan yläpuolelle. Munat kuoriutuvat 10–14 päivän kuluessa ja kookkaita, helposti tunnistettavia toukkia voi tavata kesäkuusta elokuuhun. Riikinkukkokehrääjä talvehtii kotelona, usein kaksi, mutta joskus jopa kolme kertaa.
Perhosen toukilla loisii useita eri loiskärpäs- ja loispistiäislajia.
